Intiaanipäähineestä alkanut sekoilu toi langettavan Ylelle – JSN:ltä tärkeä viesti medialle

Vaikka ajat toimituksissa ovat muuttuneet sosiaalisen median myötä, vanhat periaatteet vallan ja kritiikin suhteesta pätevät yhä.

Profiilikuva
Blogit Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lokakuussa 2017 Ylen toimittaja Sanna Ukkola pani Pressiklubi-ohjelmassa intiaanipäähineen päähänsä. Keskustelu liittyi missikilpailijoiden käyttämiin päähineisiin ja kulttuurisen omimisen käsitteeseen. Sen jälkeen tapahtui kaikenlaista, mutta lopullisesti homma lähti käsistä, kun Ukkola otti yhteyttä häntä sosiaalisessa mediassa kritisoineen seinäjokelaisen opettajan Tero Hannulan esimieheen. Hannula kutsuttiin keskustelemaan työpaikkansa vararehtorin kanssa.

Julkisen sanan neuvosto käsitteli eilen 16. toukokuuta kanteluita, jotka kohdistuivat Ylen julkaisemaan kolumniin. Siinä Ukkola selitti, miksi oli ollut yhteydessä Hannulan esimieheen.

Kuinka toimia sinnikkään häirikön kanssa? Selvittelin asiaa taannoin sekä Ylen turvallisuusosaston että poliisin kanssa. Sain poliisilta seuraavan neuvon: Usein auttaa, jos kolmas osapuoli on yhteydessä häirikköön. Tämä purkaa tilanteen noin 90 prosentissa tapauksista. Juuri tällainen tapaus oli jälleen käsillä. Selvästi tavanomaista sitkeämpi, pitkään viestejä eri puolille somea minusta kirjoitellut mies kirjoitti jälleen uuden viestin, joka ylitti mielestäni asiallisuuden rajat”, hän kirjoitti.

Ukkola kyseli, miten tilanteessa pitäisi toimia, kun kyseessä ei ollut uhkaava viesti tai poliisiasia. Hän oli kokenut esimieheen yhteyden ottamisen järkeväksi ratkaisuksi. Yhteydenotossaan hän nosti epäasiallisesta käytöksestä esimerkiksi muun muassa Hannulan irvailevan twiitin, jossa tämä oli ehdottanut vaihtoehtoja missikisojen teemaksi ja yhtenä niistä oli Sanna Ukkola.

 

Julkisen sanan neuvosto katsoi Ylen rikkoneen Journalistin ohjeita.

”Yle toimi väärin julkaistessaan toimittajansa kolumnin, jossa hän pyrki puhdistamaan mainettaan kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa”, neuvosto perusteli.

Neuvosto piti myös paheksuttavana Ukkolan yhteydenottoa yleisön edustajan työnantajaan, mutta katsoi, ettei se ollut Ylen vastuulla.

Toisesta kantelusta Yle sai vapauttavan ratkaisun. Kolumnissa ei ollut pienen korjauksen jälkeen olennaisia asiavirheitä, eikä neuvosto myöskään katsonut, että henkilöä olisi ollut välttämätöntä kuulla samassa yhteydessä.

 

 

Langettavia päätöksiä tulee miltei kaikille tiedotusvälineille aika ajoin: journalismi on inhimillistä toimintaa, jossa tehdään väistämättä myös virheitä. Ratkaisujen olennaisin merkitys on toiminnan korjaamisessa. JSN lähettää intiaanipäähinekohun raunioilta alalle tärkeän viestin. Se kuuluu näin:

Pelkän kärjekkään palautteen määritteleminen häiriköinniksi voi kuitenkin vaikeuttaa mahdollisuuksia puuttua vakavaan häirintään.”

Elämme poikkeuksellisia aikoja siinä mielessä, että tavallisilla ihmisillä on aiempaa laajemmat mahdollisuudet jakaa julkisesti palautetta toimittajille. Jutut henkilöityvät voimakkaasti ja usein toimittaja saa yksin kantaa vastuuta journalismistaan, vaikka julkaisupäätösten taustalla on miltei poikkeuksetta myös muita ihmisiä.

Toisaalta monet toimittajat nauttivat julkisesta roolistaan ja toimittajan henkilöbrändi rakentuu myös sosiaalisen median kautta.

Vaikka ajat muuttuvat, vanhat periaatteet vallan ja kritiikin suhteesta pätevät nähdäkseni edelleen. Kun käyttää suurta valtaa, pitää kestää paljon enemmän kuin tavallisten ihmisten. Myös epäasiallisuutta on siedettävä. Välillä se on tosi raskasta ja kuten aiemmin kirjoitin, tarvittavan tuen järjestäminen on myös työyhteisön vastuulla.

Pitää myös pohtia tarkkaan, mitä tarkoitamme, kun puhumme häiriköinnistä, vihapuheesta tai maalittamisesta. Käsitteet ovat ainakin toistaiseksi kiusallisen epäselviä ja määritelmät puhujista riippuvia.

On kiistatonta, että toimittajia vastaan järjestetään vainokampanjoita ja heihin kohdistuu myös ei-hyväksyttävää, sananvapauden ulkopuolelle jäävää ryöpytystä. Samalla kun näihin todellisiin ongelmiin reagoidaan, pää täytyy pitää kylmänä. Toimittajien tehtävä on suojata ja edistää sananvapautta, ei nakertaa sitä omilla toimillaan.