Blogit

Toimittaja Salla Vuorikosken viiltoja yhteiskunnan kuumiin puheenaiheisiin.

Maalittaako media natsiaatteesta innostuneen kauppiaan kumppaneita?

Blogit Vuorikoski 22.10.2017 20:57
Salla Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään 22. lokakuuta ylivieskalaisesta yrittäjästä Juha Kärkkäisestä ja hänen siteistään uusnatseihin. Kärkkäinen on lähes 200 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävän tavarataloketjun omistaja. 

Kärkkäisen natsi-intoilu ei sinänsä ole uutinen: hänet tuomittiin vuonna 2014 kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syynä olivat juutalaisvastaiset kirjoitukset Magneettimedia-julkaisussa. 

Helsingin Sanomien jutussa luetellaan yrityksiä, joiden tuotteita voi ostaa Kärkkäiseltä. On Arabiaa, Fazeria, Muumia, Luhtaa, Helkamaa. Kustannusyhtiö Otava korjasi tänään, että se on jo vuonna 2015 tehnyt ”arvopohjaisen päätöksen” lopettaa yhteistyö Kärkkäisen kanssa. Nyt yritys selvittää, mitä kautta sen kirjat ovat päätyneet tavaratalon hyllyyn.

Sosiaalisen median keskusteluissa muutamat kommentoijat ovat kiirehtineet nostamaan esille termin ”maalitus”. Media maalittaa! Ajatus kulkee niin, että toimittajat nostavat yrityksiä esille, minkä jälkeen lukijat mahdollisesti kohdentavat ostoboikotteja tai muita toimia niitä vastaan. Tällaista ajatusmallia esitti Twitterissä muun muassa perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä

 

Maalitus-termiä käytettiin somemaailmassa aluksi kuvaamaan ilmiötä, jossa vaikutusvaltainen taho masinoi omia kannattajiaan suoltamaan jollekin ihmiselle törkypostia tai muuten häiriköimään häntä. 

Ei mennyt kauan tämänkään uuden termin kanssa, kunnes sen rajat hämärtyivät. Kun soveltamiskenttää laajennetaan riittävästi, käsitteet kokevat inflaation eli ne eivät lopulta tarkoita mitään. Esimerkiksi valeuutinen-termi väljähtyi muun muassa sen seurauksena, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump alkoi syyttää valeuutisiksi (fake news) perinteisen median kriittisiä Trump-juttuja.

Termien hämärtäminen on ilmeisesti myös joidenkin keskustelijoiden perimmäinen tavoite. Taktiikkana on napata vastustajaksi koetun porukan aseet pois ja käyttää niitä heitä itseään vastaan. 

Nyt siis maalituksena pitäisi nähdä se, että jonkun yhteisön tai henkilön nimi mainitaan julkisuudessa kriittisessä yhteydessä. Jos termi määritellään tällä tavalla, journalismi on itse asiassa perusolemukseltaan maalitusta. Media kertoo maailmassa tapahtuvista asioista. Kerrotuista asioista tietoiseksi tuleminen voi vaikuttaa median käyttäjän toimintaan tavalla tai toisella. 

Yksittäiseen henkilöön kohdistuva kritiikki voi tietenkin joskus olla kohtuutonta, vaikka kerrotut tiedot pitäisivät paikkansa. Tästä yksi esimerkki on niin sanottu risumiehen tapaus. Vaikka puutarhajätteen tuominen kaupungin kuntoradan kupeeseen oli väärin, siitä kuvatun videon levittely ja risujen tuojaan kohdistunut mittava pilkka ei ollut kohtuullista. Pilkkaaminen tosin tapahtui käsittääkseni muualla kuin journalistisessa mediassa. 

Jos kyse olisi ollut jätekuormaansa kuskaavasta ministeristä, asiaa olisi arvioitu eri tavalla. Teon luonteen lisäksi olennaista merkitystä on henkilön tai yhteisön valta-asemalla. Kärkkäinen on paitsi taloudellisen vallan, myös mediavallan käyttäjä. KauppaSuomi-mainoslehti jatkaa Magneettimedian jalanjäljissä: se jakaa satoihintuhansiin kotitalouksiin Kärkkäisen ajatusmaailmaan istuvaa sisältöä.

Kauppias Kärkkäinen ei siis nauti erityistä suojaa journalismin kriittiseltä katseelta. Tällaista suojaa eivät saa myöskään isot yritykset. Jos Kärkkäisen natsisidokset eivät vaikuta yrityksen haluun tehdä yhteistyötä hänen kanssaan, sekin on yhteiskunnallisesti kiinnostava ja uutisarvoinen asia.

Mitä maalittamiseen tulee, ehkä pärjäämme ilman tätäkin höttötermiä. Jos todellinen tarve vaatii, suosittelen tilalle vanhaa kunnon ”kimppuun usuttamista”. Journalismia voimme jatkossakin kutsua journalismiksi.

Suomen Kuvalehteä kustantava Otavamedia ja kustannusyhtiö Otava kuuluvat samaan Otava-konserniin.