Nato-radat pöydälle
Suomen kulkuyhteyksissä huomioidaan yhä tarkemmin maanpuolustus ja huoltovarmuus.
Ruotsin liittyminen Naton jäseneksi panee liikkeelle useita yhteistyöhankkeita Pohjoismaiden välillä. Yksi suuri suunnitelma on Suomen, Ruotsin ja Norjan väliset mahdolliset ratahankkeet.
Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmassa mainitaan, että Suomi tavoittelee yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa ”Euroopan unionin ja Naton investointimahdollisuuksia Skandinavian pohjoisosan logistiikkayhteyksien parantamiseksi”. Lisäksi hallitus on laatimassa selvitystä Vaasan ja Uumajan välisestä yhteydestä.
Liikenne- ja viestintäministeriö LVM valmistelee paraikaa päivitystä Liikenne 12 -suunnitelmaan. Se on 12-vuotinen, yli hallituskausien ulottuva strategia, jossa käsitellään koko Suomen liikennejärjestelmää.
Tavoitteena on, että suunnitelmasta tehdään valtioneuvoston päätös ja se annetaan selontekona eduskunnalle tämän vuoden joulukuussa.
Suunnitelman laatimiseen osallistuu laajasti kuntia, ministeriöitä ja elinkeinoelämää. Myös Nato-yhteistyö huomioidaan strategiassa entistä tarkemmin.
”Turvallisuuden ja huoltovarmuuden merkitys liikennejärjestelmässä on korostunut viime aikoina todella paljon”, sanoo yksikön johtaja Maija Ahokas LVM:stä.
Suomi käy jo Ruotsin ja Norjan kanssa keskusteluja maiden välisen liikenneverkon kehittämisestä, johon kuuluvat myös raideyhteydet. Niissä puidaan muun muassa liikennejärjestelmien yhteensovittamista. Yksittäisistä ratahankkeista ei Ahokkaan mukaan ole vielä keskusteltu.
Ratahankkeet ovat erittäin kalliita projekteja. Liikenneministeriön arvion mukaan esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välinen ratahanke maksaisi satoja miljoonia euroja.
Suunnitelmia ei toistaiseksi kuitenkaan ole olemassa, eikä ministeriöstä oteta kantaa siihen, mistä, mihin ja milloin mahdollinen uusi ratahanke rakennettaisiin.
Ratahanke voisi saada Euroopan unionin rahaa 30 prosenttia rakentamiseen ja 50 prosenttia suunnitteluun. Unionin tuen edellytyksenä on aina se, että valtio on mukana rahoituksessa. Tuen saaminen on silti epävarmaa.
Ahokas sanoo, että ratayhteyden tarve täytyisi tunnistaa Pohjoismaiden kansallisissa liikennesuunnitelmissa. Norjan osallistuminen olisi oma erillinen kysymyksensä, sillä Norja ei saa EU:n tukirahoitusta, koska maa ei kuulu unioniin.
”On tärkeää pohtia, mille hankkeille rajallista rahoitusta ohjataan, jotta saadaan kansallisesti paras mahdollinen lopputulos. Suomi pyrkii saamaan maksimaalisen EU-rahoituksen niihin hankkeisiin, joihin eurooppalaista rahoitusta on mahdollista saada”, Ahokas sanoo.
Kokonaan uusien ratalinjojen rakentaminen vaatii laajoja selvityksiä. Niitä pitää tehdä muun muassa ratojen vaikutuksista ympäristöön, elinkeinoihin ja huoltovarmuuteen.
Suomi ja Ruotsi tekevät jo nyt parannuksia maiden välisiin ratayhteyksiin. Laurila–Tornio−Haaparanta-yhteyttä sähköistetään Länsi-Lapissa.
Työn pitäisi olla valmis vuonna 2025. Siitä uskotaan olevan hyötyä etenkin teollisuudelle ja matkustajaliikenteelle. Suomelle työ maksaa arviolta 30 miljoonaa ja Ruotsille seitsemän miljoonaa euroa.
Radan sähköistystä pidetään tärkeänä myös huoltovarmuudelle. Junayhteys Suomen ja Ruotsin välillä voi poikkeustilanteessa osittain korvata jopa kansainvälisiä merikuljetuksia Itämerellä.
Länsirajalla Lapissa kuljetetaan raiteilla myös ihmisiä ja Kolariin puuta. Itä-Lapissa päätepisteenä on Kemijärvi, jonka lähettyvillä on laajoja harjoitusalueita sotilaille.
Esimerkiksi Puolustusvoimien Rovajärven ampuma-alue sijaitsee Misin aseman lähistöllä Rovaniemen ja Kemijärven välillä.
Ministeriön mukaan ”lyhyellä aikavälillä” rataverkon laajennus ei ole näköpiirissä.
Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä nykyiset ratayhteydet ovat Suomelle riittävät, mutta laatua pitäisi parantaa. Rataverkon korjausvelka oli vuoden 2023 alussa noin 1,5 miljardia euroa. Vertailun vuoksi maanteissä on korjattavaa 2,55 miljardin euron edestä.
Traficomin mukaan ratainfran heikkeneminen saatiin lähes pysäytettyä vuonna 2022, mutta kohonneet rakennuskustannukset ovat nostaneet rahamääräistä korjausvelkaa.
”Korjausvelkaa on koko rataverkolla, josta seuraa nopeusrajoituksia ja häiriöherkkyyttä junaliikenteeseen”, sanoo EK:n johtava asiantuntija Tiina Haapasalo.
Suomen logistiselle toimintavarmuudelle päärata Helsingistä Tornioon on Haapasalon mielestä ykkönen.
Liikennöinti Suomesta Ruotsiin ja Norjaan edellyttäisi tavaroiden lastaamista uudelleen länsirajalla, koska raideleveys on kapeampi Ruotsin puolella.
”Kiinnostava ajatus olisi rakentaa rajalta kapeampi raide Suomen puolelle lähikaupunkeihin ja teollisuuspaikoille.”
Tällä hetkellä Orpon hallituksen suurin ratahanke on Länsirata, niin kutsuttu Turun tunnin juna. Noin kolmen miljardin euron hanketta on kritisoitu liian kalliiksi ja yhteyden hyötyjä liian vähäisiksi.
Rata on suunniteltu rakennettavaksi vaiheittain. Se valmistuisi suunnitelman mukaan 2030-luvun alussa.
Turun Sanomien mukaan Länsirataa on jopa pohdittu laajennettavaksi Ruotsiin. Rata kulkisi Ahvenanmaan kautta länsinaapuriin ja liittäisi Suomen rataverkon muuhun Eurooppaan.
Tämäkin hanke maksaisi useita miljardeja euroja, ja rakentaminen veisi useita vuosia.