Vaikeaa matematiikkaa

Miksi ihmeessä eläkeikää halutaan nostaa, vaikka työttömiä on ennätysmäärä: elokuun lopussa lähes 330 000? Jos eläkkeelle jäätäisiin vasta 70-vuotiaana, kuten valtio­varainministeriön virkamiehet ehdottavat, työmarkkinoilla olisi lähivuosina jopa 120 000 ihmistä enemmän. Toki työttömyys voisi laskea, mutta uskaltaako siihenkään luottaa?

Ristiriitaista.

Ohto Kanninen lupaa selventää. Hän on johtava tutkija työn ja talouden tutkimuslaitoksessa Laboressa.

Kanninen aloittaa työttömyydestä. Se on ”suhdanne­luonteinen asia” eli väliaikainen ilmiö. Tosin ei niin väliaikainen kuin toivoisi: ”Suomessa on ollut suhdanne­luonteinen suurtyöttömyys kohta 40 vuotta.”

Dynamiikkaa voi kuitenkin ymmärtää, jos ajattelee marmorikuulaa pyöreäpohjaisessa kupissa. Kun kuula lepää kupin pohjalla, vallitsee täystyöllisyys. Työttömiä on tällöin vain viitisen prosenttia. Mutta kun tulee isku – 1990-luvun lama, finanssikriisi, eurokriisi, korona, Ukrainan sota – kuppi heilahtaa. Kuula lähtee liikkeelle, kiertää ja kiertää, nousee korkeallekin, mutta asettuu lopulta aloilleen. Talous alkaa kasvaa, hitaasti kylläkin, koska Suomi on nykyään raskas, vanha ja väsynyt kansakunta, kuten Kanninen sanoo. ”Ei mikään räjähdysmäinen niin kuin aikoinaan sodan jälkeen.”

Mutta jos kukaan ei töni kuppia, kuula palaa paikalleen ehkä kymmenen vuoden kuluessa. On jälleen täystyöllisyys.

Tässä tilanteessa ”töitä kyllä keksitään”, Kanninen sanoo. Kun suhdanne on hyvä, ihmisillä on taipumus löytää työtä, vaikka markkinoilla olisi paljon enemmän väkeä. Tämä ei ole koskaan ollut ongelma.

Kokonaan toinen asia sitten on, halutaanko seitsemänkymppiset pitää töissä. Kannisesta tämä on se ”kurantti kysymys”, jonka hän esittää, mutta painottaa perään, ettei missään nimessä vastaa siihen.

”Pitäisikö ihmisillä kuitenkin olla näin vauraassa maassa oikeus rauhallisiin, terveisiin eläkevuosiin? Mitä meidän arvot sanoo?”