Kuinka valtio tunnustetaan?

kenties joskus Suomi tunnustaa Palestiinan. Jos tähän ryhdytään, valtion käyttämässä PTS-sovelluksessa alkaa tapahtua. Lyhenne PTS tulee sanasta päätöksentekosovellus.

Tiistaiaamuun mennessä sovellukseen ladattaisiin esittelyaineisto Palestiinan tunnustamisesta. Se tehdään ulkoministeriössä. Siinä olisi kansilehti, päätösesitys ja taustamateriaalia, esimerkiksi tietoa Palestiinan historiasta.

Torstaina hallituksen ministerit kerääntyisivät viikoittaiseen istuntoonsa. Siellä valtioneuvosto tekisi päätöksen: se esittäisi presidentille, että Palestiina tunnustetaan.

Perjantaina olisi presidentin vuoro. Kun Suomi viimeksi tunnusti valtion, kyseessä oli Etelä-Sudan vuonna 2011. Päätösesitys oli seuraava: Valtioneuvosto esittäisi, että Tasavallan Presidentti päättää Etelä-Sudanin tasavallan tunnustamisesta itsenäisenä valtiona ja hyväksyy diplomaattisten suhteiden solmimisen Suomen tasavallan ja Etelä-Sudanin tasavallan välille.

Ulkoministeriön oikeuspäällikkö Kaija Suvanto tosin kertoo, että konditionaalia esittäisi ei enää käytetä.

”Muotoilu on ollut aiemmin aina konditionaalissa. Mutta Esittelijän käsikirjaa uudistettaessa käytiin keskustelua siitä, että konditionaali pitäisi muuttaa indikatiiviin kaikissa esiteltävissä asioissa.”

Valtioneuvosto siis esittää, ei esittäisi. Presidentti hyväksyy. Tunnustus tehty! Tai kuten Suvanto täsmentää: kansallinen päätös tehty. Vielä pitää kertoa asiasta palestiinalaisille.

”He eivät meidän PTS-listoja seuraa”, Suvanto sanoo. ”Kansallinen päätös mahdollistaa kansainvälisen toimen tekemisen.”

Tämä toimi voisi olla suullinen ilmoitus tai vaikka nootti. Nooteissa on yleensä kohtelias lopetus, suomennettuna suurin piirtein: ”Ulkoasiainministeriö käyttää tilaisuutta uudistaakseen [vastaanottajalle] vakuutuksensa korkeimmasta kunnioituksestaan.”

Nootin allekirjoittava ministeri voi tosin muokata lopetusta kuten haluaa. Laittaa sinne vaikka omat terveisensä.