Pyykkiä Niinistön kaudesta pestään jo
Jussi Halla-aho puolustaa presidenttiä ja kehuu Erkki Tuomiojaa Ruotsin käännyttämisessä.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) ymmärtää presidentti Sauli Niinistön toimintaa. Helsingin Sanomat julkaisi 4. kesäkuuta laajan jutun, jossa haasteltavat arvostelivat Niinistöä Suomen Nato-jäsenyyden jarruttamisesta ja kriittisestä suhtautumisesta Yhdysvaltoihin.
Halla-aho oli keskeisellä paikalla Suomen Nato-jäsenyyden valmistelun ajan. Hänet valittiin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi sen jälkeen, kun hänen edeltäjänsä Mika Niikon (ps) lausuntoja oli tulkittu Venäjälle myönteisiksi.
Presidentti Niinistöä on arvosteltu julkisen Nato-keskustelun jarruttelusta. Vuoden 2014 lopulla Niinistö opasti puoluejohtajia, että Natosta ei tule tehdä jakavaa keskustelunaihetta vuoden 2015 eduskuntavaaleihin.
”Presidentti Niinistö ei ainakaan ollut Natoon menijöiden kärkijoukossa. Hänen suhtautumisensa oli hyvin varovaista. Oma tulkintani oli, että se heijasteli pikemminkin hänen perusluonnettaan varovaisena, asioita viimeisen päälle ja loppuun asti harkitsevana henkilönä kuin kiihkeää Nato-vastaisuutta”, Halla-aho sanoo. Presidentin kanssa käymiään keskusteluja hän ei avaa.
Muodollisesti Suomen Nato-hakemuksen valmistelu käynnistyi eduskunnassa, kun se pyysi hallitukselta selontekoa Suomen turvallisuusympäristön muutoksista. Pyyntöä edelsi puhemies Matti Vanhasen (kesk) ja pääministeri Sanna Marinin (sd) neuvottelu. Selontekoa pidettiin poliittisesti helpoimpana vaihtoehtona käynnistää jäsenyyden valmistelu. Presidentin tai hallituksen ei tarvinnut tehdä avausta.
”Jotkut haluavat tulkita Niinistöä vihamielisesti, että hän ei uskaltanut ottaa aloitetta käsiinsä. Itse tulkitsen niin, että tämä on sen mittaluokan asia, että mandaatin on oltava vahva, laaja ja leveä ja siihen on sitoutettava koko eduskunta mukaan. Tässä onnistuttiin hyvin.”
Halla-aho muistuttaa järjestelyiden toimineen niin hyvin, että kansanedustajat joutuivat vasta kuukausia myöhemmin ottamaan kantaa itse asiaan. Eduskunta teki päätöksiä vain prosessista ennen lopullista äänestystä, joka oli vasta tämän vuoden maaliskuussa.
Silloin oli myöhäistä kaataa hanketta. Eduskunta hyväksyikin Suomen liittoutumisen äänin 184–7.
Halla-ahon johtaman valiokunnan varapuheenjohtaja oli Erkki Tuomioja (sd), josta on usein tehty Nato-jäsenyyden painavin jarrukenkä presidentti Tarja Halosen jälkeen.
”Olemme olleet aina jyrkästi eri mieltä Suomen ulkopolitiikasta. Tästä huolimatta nostan Tuomiojalle hattua roolista, jonka hän otti ulkoasiainvaliokunnassa. Hän pystyi muuttamaan omia ajattelutapojaan olosuhteiden muuttuessa”, Halla-aho sanoo. ”Oli ihmisiä, jotka eivät olisi siihen pystyneet, ellei Tuomioja olisi avannut asiaa sellaisella kielellä, jota he ymmärtävät.”
Oliko tuo kieli ruotsi? Niinistön tai Marinin sijaan Tuomioja oli se, joka vakuutti ruotsalaiset sosiaalidemokraatit pyörtämään kantansa maan Nato-jäsenyyteen.
”En protestoisi tätä näkemystä, koska olen itse asioita vierestä katsonut. Kävimme ulkoasiainvaliokunnan kanssa Ruotsissa kaksi kertaa. Tapasimme silloiset ulko- ja puolustusministerit. Teimme heille selväksi, mihin Suomessa tilanne on menossa. Meille jäi vaikutelma, että se tuli heille jonkinlaisena yllätyksenä.”
Hakemuksen valmistuttua valiokunta toivoi, että Ruotsi liikkuisi samanaikaisesti Suomen kanssa. Pyrkimyksenä oli välttää syöttämästä Turkille ja Unkarille lapaan veruke, jolla ne voisivat jarruttaa Ruotsin jäsenyyden hyväksymistä.
”Erkki Tuomioja käytti erittäin rakentavia ja vaikuttavia puheenvuoroja.”
Tuomioja itse muistutti osuudestaan Facebook-päivityksessään: ”En siis kadu mitään, sitäkään miten omalta osaltani tein keväällä 2022 sen mitä voin sen varmistamiseksi, että myös Ruotsi päätyisi Nato-jäsenyyden suhteen samaan ratkaisuun samassa aikataulussa kuin Suomikin, kun oli käynyt selväksi, että Suomi tulisi joka tapauksessa Natoon hakeutumaan.”
Ulkopoliittinen keskustelu oli vuosikymmeniä rajatun poliittisen eliitin herkkua. Viime vuosina tilanne on muuttunut. Nato-keskustelu on ollut eräänlainen mittari, mitä Suomessa saa sanoa joutumatta poliittiseen kadotukseen.
Halla-ahon mukaan Suomessa on ollut ”muutama itsensä virkaan asettanut ärhentelijä” pitämässä huolen siitä, ettei Nato-keskustelua aleta käydä liian innokkaasti.
”Pikainen analyysini on, että Niinistöä kurmuuttamalla tietyt ihmiset pyrkivät ehkä lakaisemaan piiloon omia syntejään, jotka liittyvät tähän prosessiin.”
Halla-aho puhuu uussuomettuneisuudesta. Hänen mielestään ulkopoliittinen keskustelu avautui 1990-luvulla, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin ja tiivisti yhteistyötä Naton kanssa.
”1990-luku oli vapaan keskustelun ja vapaan ajattelun aikaa myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Verrattuna siihen, millainen oli 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen, mikä pitkälti selittyi tiettyjen henkilöiden vahvalla dominanssilla keskustelussa.”
Nuo henkilöt ovat Halonen ja Tuomioja.
Venäjän hyökkäys vapautti Suomessa kielenkannat. Ulkopoliittinen keskustelu virkistyi. Jakolinjoja löytyi ainakin tyylissä, miten Venäjästä puhutaan. Halla-ahon ja Marin kannanotot muistuttivat Baltian maiden ja keskieurooppalaisten valtiojohtajien puheenvuoroja. Niinistö ja Tuomioja olivat varovaisempia.
”Varmaan voi tällaisia lokerointeja tehdä. Pääministeri Marin ei ole juurikaan käynyt ulkopoliittista keskustelua, joka ansaitsisi keskustelun nimityksen. Hän on ehkä erikoistunut sellaisiin napakoihin one-linereihin, joista toimittajat pitävät. Ne ovat olleet oikeansuuntaisia ja varmasti poliittisesti tarpeellisia. Marinia ei voi kutsua ulkopoliittiseksi keskustelijaksi samalla tavalla kuin vaikkapa Erkki Tuomiojaa.”