Vihdoin yhdessä
Suomi pääsi ennätysajassa Naton täysjäseneksi. Nyt sen on löydettävä oma roolinsa Pohjois-Atlantin puolustusliitossa. Edessä on työmaa. Suomella ja Natolla.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Tilaisuus oli koruton ja nopeasti ohi.
Pääsihteeri Jens Stoltenberg astui Naton päämajan puupaneloituun huoneeseen keskiviikkona 18. toukokuuta 2022. Suomen ja Ruotsin Nato-suurlähettiläät tulivat yhtä jalkaa hänen jälkeensä.
Suurlähettiläs Klaus Korhosella oli puvun alla valkoinen paita ja sininen kravatti. Hän asettui seisomaan Suomen lipun eteen Stoltenbergin vasemmalle puolelle.
Suurlähettiläs Axel Wernhoffin paita oli sininen ja kravatti keltainen. Hän asettui Ruotsin lipun eteen Stoltenbergin vasemmalle puolelle.
Seinään oli kiinnitetty Pohjois-Atlantin puolustusliiton tähti.
Korhonen kääntyi kohti Stoltenbergia. Hymyntapainen. Suomi luovutti jäsenhakemuksen ensin: Finland tulee aakkosjärjestyksessä ennen Swedeniä.
Stoltenberg näytti hakemusta kameroille ja teki virallisen ilmeen.
Valkoisen kansion kannessa oli sinivalkoinen lippu ja teksti Brussels, 18 May 2022.
Hymyt olivat pieniä ja asennot jäykkiä. Miehet virkatehtävissä. Suuret päätökset oli tehty muualla jo aiemmin.
Ensin oli puhuttu 25 vuotta optiosta: Suomi voisi hakea Naton jäsenyyttä, jos haluaisi. Mutta koskaan se ei ollut ollut ajankohtaista. Nyt kun se oli, päätökset oli tehty nopeasti.
Alettiin puhua siitä, mikä nyt muuttuisi.
Mutta puhuttiinko vieläkään siitä, mikä Nato oikein on?
Suomi on ollut melkein 30 vuotta Naton kumppanimaa, joten puolustusliitto pitäisi tuntea jo hyvin. Mutta Juha Pyykösen mielestä suomalaisilla on Nato-läksyt tekemättä.
Pyykönen on turvallisuustutkija ja eläkkeelle jäänyt prikaatikenraali. Hän työskenteli vuosituhannen vaihteessa kaksi vuotta Naton päämajassa esikuntaupseerina ja johti puolustusliiton ja seitsemän kehittyneimmän kumppanimaan kehitysohjelmaa vuosina 2014–2015.
”Eihän kukaan halua myöntää, että ei tiedä”, hän sanoo. Mutta hän on nyt ajatellut, että voi puhua tästä ääneen.
Suomessa ei ole yliopistotason Nato-tutkimuslaitosta tai Natoon keskittyvää koulutusohjelmaa. Eikä siten myöskään syvällistä Nato-osaamista tai -tuntemusta.
Toki Ulkopoliittisessa instituutissa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa on puolustusliittoon perehtyneitä tutkijoita.
”Mutta se, että olisi jokin ikään kuin kokoelma suomenkielisiä vertaisarvioituja Nato-tutkimuksia, niin semmoista ei ole.”
”No ehkä Tuomas Forsbergin Nato-kirja vuodelta 2002. Siinä ne sitten on.”
Kansainvälinen yhteistyö on suomalaisille tuttua Euroopan unionista, YK:sta, OECD:stä, Etyjistä… Ja tietysti myös Natosta.
