Vallan kertausta

Länsimaiden tulee siirtyä kohti kunnioittavampaa ulkopolitiikkaa, jos ne aikovat säilyttää merkittävää kansainvälistä valtaa.

Näin kirjoittaa tasavallan presidentti Alexander Stubb uutuuskirjassaan Vallan kolmio – Murroksen aikakausi ja maailmanjärjestyksen tulevaisuus (Otava, 2025).

Hän pitää länneltä moraalisena ja strategisena virheenä, ettei se ollut nöyrä kylmän sodan voitettuaan. Menetetty luottamus on luultavasti tärkein syy liberaalin maailmanjärjestyksen alamäkeen, Stubb kirjoittaa.

”Globaalin lännen on pystyttävä tunnustamaan kolonialistinen menneisyytensä, myöntämään virheensä ja lopettamaan moraalinen ylemmyydentuntonsa maailmanpolitiikassa. Lyhyes­ti sanottuna, jos globaali länsi haluaa muun maailman muuttuvan, sen ei pidä johtaa olemalla koppava vaan näyttämällä esimerkkiä.”

Stubbin kirja on luonteeltaan harvinainen. Suomen presidenteiltä ei ole usein ilmestynyt kirjoja näiden virkakauden aikana.

Edellinen oli Mauno Koivisto. Hänen presidenttiytensä alussa ilmestyi teos Linjaviitat (1983) ja lopussa Maantiede ja historiallinen kokemus (1992). Molemmat kokosivat yhteen presidentin puheita, jotka avasivat tämän ulkopoliittista ajattelua.

Vallan kolmio asettuu samaan linjaan. Se ei ole puhe­kokoelma mutta yhtä kaikki kertaa kirjoittajansa näkemyksiä ulkopolitiikasta.

Stubb lähti presidenttikisaan tasan kaksi vuotta sitten, elokuussa 2023. Tässä ajassa hänen ajatuksensa maailmasta ovat käyneet tutuiksi suomalaisille politiikan seuraajille.

Stubb jakaa maailman globaaliin länteen, itään ja etelään. Autoritaarinen itä haastaa lännen asettamaa liberaalia maailmanjärjestystä. Ja uuden järjestyksen ratkaisevat globaalin etelän maat. Kenties tärkeimmäksi valtioksi hän nostaa väkirikkaan Intian.

”Länsi ja itä ovat kaksi ääripäätä. Etelällä on valta päättää, mihin suuntaan heiluri heilahtaa.”

Kirjassa Stubb kokoaa ajatteluaan ja sen muutoksia yksiin kansiin. Teos löytää varmasti lukijoita myös Suomesta, mutta sen pääasiallinen kohdeyleisö on todennäköisesti muualla.

Kirja ilmestyy ensin suomeksi, mutta se on kirjoitettu englanniksi. Teoksen voikin nähdä joko herättelynä lännelle tai kädenojennuksena etelän maille.

Kehittyvien maiden pettymystä Stubb pitää ymmärrettävänä. Ne ovat jääneet vaille vaikutusvaltaa kansainvälisissä järjestöissä.

YK:n turvallisuusneuvostossa on toisesta maailmansodasta asti ollut kolme jäsentä lännestä, kaksi idästä, etelästä ei yhtään. Myös monissa rahoitusinstituutioissa, kuten Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä, kuuluu länsimaiden ääni.

Voimakkaat instituutiot, säännöt ja normit olisivat hyödyksi myös Suomen kaltaiselle pienelle maalle. Vaikka yhteistyötä haastetaan, kansainväliseksi liberaaliksi edelleen tunnustautuva Stubb uskoo siihen.

Hän huomauttaa, että useat­ valtioiden väliset järjestöt EU:sta alkaen houkuttelevat yhä uusia jäseniä. Myös länsimaita haastetaan nimenomaan vaihtoehtoisilla alustoilla. Esimerkiksi G7:n vaihtoehdoksi muodostettu Brics-ryhmä on ottanut uusia jäseniä.

Vallan kolmio on lukukokemuksena sujuva mutta toisteinen.

Kirja käy kerta toisensa jälkeen läpi teesin siitä, että kehittyvät maat kokevat jääneensä vaille sananvaltaa, ja että länsimaiden pitää korjata tilanne. Epäselvemmäksi jää, miten tilanne korjataan.

Konkreettisin esitys on YK:n turvallisuusneuvoston uudistaminen. Stubb lisäisi pysyvien jäsenten määrää, poistaisi niiden veto-oikeuden ja jäädyttäisi YK:n peruskirjaa rikkovan maan äänioikeuden.

Tämäkään ajatus ei ole uusi. Stubb nosti sen esiin YK:n yleiskokouksessa viime vuonna. Hän on itse asiassa pitänyt neuvoston uudistamista esillä jo ulkoministerivuosinaan. Se osoittaa, että vetoomusten esittäminen on helpompaa kuin niiden toimeenpano.

Konkreettisten esitysten ohella hyvä kysymys onkin, miten nykyiset vallanpitäjät saataisiin jakamaan asemiaan muillekin. 

Otava-kustantamo ja Suomen Kuvalehteä kustantava Otavamedia kuuluvat samaan konserniin.