Yllätys Yhdysvalloissa: Öljyvarastot supistuivat ja tuotanto kääntyi laskuun – investoinnit eivät kannata
Uutisanalyysi: Osa jo todennetuista liuskeöljyvaroista jää käyttämättä.
Yhdysvaltojen öljyvarastot ovat pienentyneet, porauskohteiden määrä on jatkanut laskuaan ja tuotanto on supistunut, uutisoi Bloomberg juuri ennen joulua.
Uutinen käänsi tasaisesti laskeneen öljynhinnan jälleen nousuun.
Mikäli hinta ei nouse pysyvästi, investoinnit uuteen tuotantoon eivät kannata, ja supistuminen on edessä jatkossakin.
Yhdysvallat nousi liuskeöljybuuminsa ansiosta maailman suurimmaksi raakaöljyn tuottajaksi vuonna 2014 ohi Venäjän ja Saudi-Arabian ja on nyt omavarainen. Maa on ollut vuosikymmeniä tuontiöljystä riippuvainen, mikä on heijastunut vahvasti sen ulkopolitiikkaan.
Tuontimaista tärkeimmät ovat olleet Saudi-Arabia, Venäjä, Venezuela ja Meksiko sekä Kanada, joka viime vuosina on noussut tuontimaista suurimmaksi. Joulukuussa 2015 kongressi hyväksyi 40 vuotta voimassa olleen raakaöljyn vientikiellon purkamisen.
Vientiin raakaöljyä tuskin riittää merkittävissä määrin, joten ele on enemmänkin symbolinen. Tuonti sen sijaan on jo ehtinyt kasvaa.
Tuotannon supistumisen syy on yksinkertainen: hinta.
Vaikka liuskeöljytuotannon kannattavuuden rajahinta on pudonnut tekniikan kehittymisen ansiosta, se ei vielä riitä. Kannattavaan tuotantoon vaadittaisiin 60–70 dollaria barrelilta, kun markkinahinta on reilusti alle 40 dollaria.
Barreli eli öljytynnyri on tilavuudeltaan 159 litraa.
Suurempi ongelma on kuitenkin se, että uusi öljynporaustekniikka vaatii jatkuvasti uusia investointeja.
Kun perinteinen öljylähde tuottaa tasaisesti jopa vuosikymmeniä, liuskeöljyn irrottaminen kallioperästä vaatii jatkuvasti uusia porauksia. Ne joudutaan tekemään pääosin vaakasuoraan, mikä on kallista.
Öljyn irrottaminen kivestä vesisärötystekniikalla vaatii lisäksi kemikaaleja ja runsaasti energiaa.
Jos lähteestä halutaan saada irti kaikki mahdollinen, vesisärötystekniikalla se onnistuu, mutta viimeiset pisarat ovat kalliita.
Niinpä matala hinta on saanut monet yritykset kuorimaan kermaa eli jättämään nuo kalleimmat barrelit maan uumeniin. Tämä puolestaan johtaa siihen, että jo todennetuista öljyvaroista osa jää käyttämättä.
Jos öljyn hinta pysyy nykytasollaan tai laskee yhä, uusiin investointeihin ei ole varaa, ja pohja uuden hintapiikin syntymiselle on luotu.
Raymond James -yhtiön analyytikko Pavel Molchanov arvioi Bloombergin haastattelussa, että kehitys ei rajoitu Yhdysvaltoihin, vaan koskee myös muita tuottajamaita.
Molchanovin mukaan raakaöljyn hinta voi nousta nopeastikin, jo vuoden 2016 aikana jopa 70 dollariin barrelilta. Hän myös arvioi, että jos nykyinen resurssien kutistaminen jatkuu, Yhdysvaltojen tuotantomäärät voivat pudota jopa alle puoleen nykyisestä parissa vuodessa.
Ennusteet poikkeavat rajusti yleisesti esitetyistä, joiden mukaan nykyinen hintataso säilyisi vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Suuri kysymysmerkki öljymarkkinoilla on OPEC-maista suurimman eli Saudi-Arabian linja olla supistamatta tuotantoaan ja pitää näin hinnat yhä alhaisina.
Linjaus kurittaa paitsi Yhdysvaltojen ja Venäjän öljyntuotantoa myös muita OPEC-maita, ennen muuta Venezuelaa ja on aiheuttanut eripuraa OPECin piirissä.
Tiukan linjan on arvioitu johtuvan Saudi-Arabian halusta pitää kilpailijamaa Iran aisoissa. Hintana on ollut Saudi-Arabian budjettivaje ja julkisten menojen ja hintatukien leikkaaminen.
On myös mahdollista, että Saudi-Arabia pyrkii vaikuttamaan Yhdysvaltojen rooliin. Mikäli öljyn hinta jälleen nousee, perinteisillä tuottajamailla ei ole mitään ongelmaa säädellä välittömästi tuotantonsa tasoa, kun taas liuskeöljytuotannon uudelleen käynnistäminen voi kestää vuosia.
Se antaisi mahdollisuuden saada viime hetkillä voitot kotiin ennen kuin lähteet uhkaavat lopullisesti kuivua.