Ei kai sentään?

Vuonna 2017 termi ”naamioitu itsenäisyys” alkoi esiintyä kiinalaisviranomaisten puheissa yhä useammin. Sillä viitataan Taiwaniin.

Toukokuussa 2017 Kiinan valtiollinen media kehotti tulkitsemaan Taiwanin pyrkimyksiä sananlaskun mukaan: ”Jos jokin näyttää ankalta ja vaappuu kuin ankka, kyseessä lienee ankka”.

Ajatus oli, että Taiwanin vuonna 2016 valittu presidentti, Demokraattisen edistyspuolueen Tsai Ing-wen, hivutti Taiwania lähemmäs itsenäisyyttä. Pikkuhiljaa, vaikkei virallista itsenäisyysjulistusta tavoitellutkaan.

Syytökset Demokraattisen edistyspuolueen naamioidusta itsenäisyyspolitiikasta eivät olleet täysin tuulesta temmattuja.

Vielä 1990-luvulla Demokraattinen edistyspuolue ajoi avoimesti Taiwanin itsenäistymistä. Kansan enemmistö ei kuitenkaan kannattanut niin radikaalia linjaa.

Kiina oli tehnyt selväksi, että Taiwanin itsenäisyysjulistukseen vastattaisiin voimakeinoin.

Kansalaiset omaksuivat käytännönläheisen kannan. Päätavoite oli säilyttää tilanne ennallaan.

Taiwanilaiset eivät siis kannattaneet sen paremmin yhdistymistä Kiinaan kuin virallista itsenäistymistäkään. Oltiin tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen: Taiwanin status pysyi virallisesti määrittelemättömänä, mutta muistutti käytännössä itsenäisyyttä.

Tämä on valtamielipide tänäkin päivänä.

Taiwanin kansallisen Chengchi-yliopiston kyselytutkimuksissa on tutkittu asiaa vuodesta 1994 lähtien. Tuoreimpien tulosten mukaan selvästi yli puolet taiwanilaisista kannattaa tilanteen säilyttämistä nykyisenä.

Kansalaismielipide sai myös Demokraattisen edistyspuolueen pehmentämään virallista kantaansa jo 1990-luvulla.

Se teki vuonna 1999 perusperiaatteisiinsa kirjauksen, jonka mukaan Taiwan on jo nykyisellään ”suvereeni ja itsenäinen maa”. Virallista itsenäisyysjulistusta ei siis tarvitse tavoitella.

Tätä näkemystä myös Tsai Ing-wen on toistellut presidenttikaudellaan. Britannian yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa vuonna 2020 hän sanoi, että käytännössä Taiwan on jo itsenäinen. Taiwanin ei tarvitse julistautua itsenäiseksi maaksi, koska se on jo sitä, vaikka käyttääkin itsestään virallista nimitystä ”Kiinan tasavalta (Taiwan)”.

Vaikka virallinen nimi viittaa Kiinaan, Taiwanissa on pikkuhiljaa pyritty häivyttämään muita Kiinaan kytkeytyviä valtiollisen identiteetin tukipilareita.

Kiinan tasavallan autoritaarisen mahtimiehen Tšiang Kai-šekin patsaita on siivottu Taiwanin katukuvasta läpi 2000-luvun. Sana Kiina on vaihdettu Taiwaniin useiden julkisten organisaatioiden nimissä.

Taiwanin passin kannesta kutistettiin sanapari ”Kiinan tasavalta” lähes näkymättömiin. Nimi Taiwan nostettiin sen tilalle pääelementiksi.

Koulujen opetuksessa on alettu painottaa Kiinan sijaan Taiwanin omaa historiaa, kulttuuria ja yhteiskuntakehitystä.

Tsai Ing-wen on siis pelannut ikään kuin kaksilla korteilla. Hän on vakuuttanut, ettei virallista itsenäisyyttä tavoitella. Samalla hän on pyrkinyt hivuttamaan Taiwania etäämmäs Kiinasta.

Tähän ristiriitaan liittyy yksi Taiwanin kysymyksen keskeisistä pulmista. Sekä Kiina, Taiwan että ­asiaan viime vuosina yhä enemmän sekaantunut Yhdysvallat puhuvat kaikki ”status quon” säilyttämisestä Taiwaninsalmella. Mutta siitä, mitä status quo tarkoittaa, ei ole yhteisymmärrystä.

Se, mikä taiwanilaisille on status quon säilyttämistä, näyttäytyy Kiinalle naamioituna itsenäisyyden tavoitteluna.

Kiinalaisten näkemys status quosta on lähes päinvastainen kuin taiwanilaisten. Kiinan mukaan Taiwan on nykyiselläänkin yksiselitteisesti osa Kiinaa. Kyse on vain siitä, millä järjestelyillä ja aikataululla tuleva yhdistyminen saadaan toteutettua.

Kiinan presidentti Xi Jinping oli pitkään suht vaiti Taiwanin asioista. Tämä muuttui tammikuussa 2019. Silloin Xi piti ensimmäisen kokonaan Taiwania käsitelleen puheensa. Hän sanoi, että ”osapuolet Taiwaninsalmen molemmin puolin kuuluvat yhteen ja samaan Kiinaan ja pyrkivät yhteistyössä kohti kansallista yhdistymistä”.

Hän ilmoitti, että Kiinassa valmistellaan Taiwanin ja Kiinan yhdistymistä.

Eniten kansainvälistä huomiota herätti Xin lausunto sotilaallisesta voimankäytöstä. Hän ilmoitti, että Taiwanin itsenäisyyteen liittyvissä asioissa Kiina ”ei sulje pois voimankäytön mahdollisuutta ja varaa itselleen mahdollisuuden kaikenlaisiin toimiin”.

Lausunto ei poikennut kommunistipuo­lueen kannasta, joka oli voimassa jo ennen Xin valtakautta. Mutta se oli selkeä muistutus tilanteen jännitteisyydestä ylimmältä johtajalta itseltään.

Xi kuitenkin painotti, että mahdollinen voimankäyttö liittyisi ulkoiselta häirinnältä ja ”mitättömän pieneltä Taiwanin itsenäisyyttä ajavien separatistien joukolta” suojautumiseen. Se ei kohdistuisi millään tavalla ”taiwanilaisiin maanmiehiin”.

Hän lupasi, että kunhan Kiinan suvereniteettia, turvallisuutta ja kehitystä koskevat intressit varmistettaisiin, rauhanomaisen yhdistymisen jälkeen Taiwan saisi pitää yhteiskuntajärjestelmänsä ja elämäntapansa. Taiwanilaisten omaisuutta ja uskontoja kunnioitettaisiin. Xi siis kauppasi Taiwanille Hongkongista ja Macaosta tuttua ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -mallia.

Taiwanin yhdistäminen Kiinaan on keskeinen osa Xin vuodeksi 2049 kaavailemaa suurta kansallista virkoamista.

Vuonna 2020 Kiinan sotilaslentokoneiden lennot Taiwanin ilmapuolustuksen tunnistusvyöhykkeelle lisääntyivät huomattavasti. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla julkisuuteen raportoitiin enemmän tapauksia kuin yhtenäkään kokonaisena vuotena aiemmin.

Kiinan sotilaallinen uhittelu on saanut monet asiantuntijat pohtimaan, onko Kiina siirtymässä sanoista tekoihin: suunnitteleeko se Taiwanin valtausta?

Yhdysvaltain merivoimien operaatiopäällikkö Mike Gilday arvioi lokakuussa 2022, että Kiina saattaisi suunnitella hyökkäävänsä Taiwaniin jo vuonna 2024.

Taiwanin tilanne on kietoutunut jatkuvasti tiukemmin Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteisiin.

Kiinaa kovistellut Yhdysvaltain edellinen presidentti Donald Trump oli Taiwanissa varsin suosittu.

Mielipidemittauksia tekevä yhtiö YouGov kartoitti lokakuussa 2020 Aasian ja Tyynenmeren alueen näkemyksiä Yhdysvaltojen presidenttikilvasta. Taiwan oli kahdeksasta maasta ainut, jossa Trump oli Joe Bidenia suositumpi.

Biden voitti. Mutta odotuksista poiketen Biden ei lieventänytkään oleellisesti maansa Kiina-linjaa.

Jos Kiina suunnittelisi hyökkäävänsä Taiwaniin, juuri Yhdysvallat olisi kaikkein suurin ongelma suunnitelman tiellä. Luultavasti Yhdysvallat puolustaisi Taiwania.

Yhdysvallat on perinteisesti ylläpitänyt Taiwanin suhteen tietoista ”strategista epämääräisyyttä”, mutta presidentti Joe Bidenin kaudella epämääräisyys on karissut. Biden on ilmaissut useaan otteeseen, että Yhdysvallat on valmis puolustamaan Taiwania Kiinan hyökkäykseltä.

Ukrainan sodan kokemusten perusteella Taiwanille olisi vähintään luvassa runsaasti taloudellista ja aseellista apua. Lisäksi länsimaat luultavimmin rankaisisivat Kiinaa talouspakotteilla.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkuvuonna 2022 synnytti Taiwanissa laajaa itsetutkiskelua.

Nuoret taiwanilaiset olivat suhtautuneet 2010-luvulla vain neljän kuukauden pituiseksi typistettyyn varusmiespalvelukseen melkeinpä vitsinä, mutta nyt huumori vaihtui vaatimuksiin palvelusajan pidentämisestä.

Vuoden 2022 lopussa presidentti Tsai ilmoittikin, että palvelusaikaa pidennetään yhteen vuoteen tammikuusta 2024 alkaen.

Taiwanin kysymyksen sotilaallinen ratkaisu olisi äärimmäisen riskialtis ja haastava operaatio. Maihinnousut ovat lähtökohtaisesti monimutkaisia ja vaarallisia hankkeita. 160 kilometriä leveän ja myrskyisän Taiwaninsalmen ylittäminen tekisi hankkeesta poikkeuksellisen monimutkaisen.

Kiinan Kansan vapautusarmeijan kuljetuskalusto ei toistaiseksi riitä suuren maihinnousujoukon siirtämiseen sen paremmin merellä kuin ilmassa. Vaikka riittäisikin, salmen toisella puolella olisi vastassa maantieteellisesti ihanteellisen puolustusympäristön tarjoava Taiwanin saari sekä modernisti aseistautuneet ja mittavat Taiwanin asevoimat. 

Teksti on toimitettu ote kirjasta Kiina Xi Jinpingin aikakaudella (Teos, 2023).