USA tuo yhä ohjuskilpeä Eurooppaan

Barack Obama
Teksti
Susanna Niinivaara

Kun Barack Obama nousi Yhdysvaltain presidentiksi, näytti hetken siltä, että Yhdysvaltain Eurooppaan kaavailema ohjustorjuntajärjestelmä ei toteutuisikaan tai että keskustelu siirtyisi kauas tulevaisuuteen. Väärin kuviteltu.

Patriot-ohjus
Amerikkalaisia Patriot-ohjuksia laukaistiin sotaharjoituksessa Taiwanissa. Kuva AP / Lehtikuva

Presidentti George W. Bushin aikana ohjuskilven oli määrä päätyä Puolaan ja Tšekkiin, ja sen tarkoitus oli torjua Iranin mahdollisia ohjuksia. Nyt Yhdysvaltain ohjuskilpeä mailleen haluavat Romania ja Bulgaria. Yhdysvallat on vahvistanut suunnitelmat Romanian kanssa, mutta koettanut pitää neuvotteluista matalaa profiilia. Mitä ilmeisimmin Yhdysvallat koettaa toppuutella kumppaniensa innostusta, jotta Venäjä ei enää entisestään närkästyisi.

Kun Obama veti takaisin Puolan ja Tšekin suunnitelman, Venäjä tulkitsi tilanteen omaksi voitokseen. Venäjä oli vastustanut ohjuskilpeä ja sanonut sen olevan suunnattu nimenomaan Venäjää vastaan.

Ulkopoliittisen instituutin erikoisasiantuntija Tarja Cronbergin mukaan Venäjän kovassa retoriikassa ei ollut mitään yllättävää.

Yhdysvaltain tarkoituksena oli myös provosoida Venäjää. Varsinkin Puola haki osallistumisesta ohjuskilpeen nimenomaan turvaa Venäjää vastaan. Sama peruste innokkuudelle on nyt Romanialla ja Bulgarialla.

”Uusille Naton jäsenmaille järjestön turvatakuut eivät ole tarpeeksi, siksi ne hakevat erityiset turvatakuut suoraan Yhdysvalloista”, Cronberg sanoo.

Ohjuskilpeä hamuavien yksittäisten EU- ja Nato-maiden käytös suhteessa Venäjään on veikeässä ristiriidassa EU:n ja Naton julkilausuttujen näkemysten kanssa. Niin EU kuin Nato korostavat haluavansa hyviä suhteita Venäjään eivätkä nimeä Venäjää uhkaksi.

Venäläisten ja amerikkalaisten asiantuntijoiden yhteisessä lausumassa toukokuussa 2009 todettiin, että Iranin ohjukset kantavat nyt noin 1 100 kilometriä, ja 6-8 vuoden kuluttua 2 000 kilometriä. Lukujen valossa ohjuskilven sijoittaminen Irania lähempänä sijaitseviin Romaniaan ja Bulgariaan näyttää järjellisemmältä kuin kauempana oleviin Puolaan ja Tšekkiin.

”Obama teki järkevän päätöksen suhteessa Iraniin ja tunnusti, ettei Iran ainakaan vielä uhkaa Yhdysvaltoja”, Cronberg summaa.

Sitten on enää yksi mutka matkassa: Iranin vihollinen ei ole Eurooppa vaan Israel.

Cronbergin mielestä Iran ei olekaan ollut Yhdysvaltain suurin kimmoke ohjuskilven rakentamiselle.

Yhdysvallat irtisanoutui yksipuolisesti torjuntaohjuksia säätelevästä ABM-sopimuksesta vuonna 2002, mikä mahdollisti uusien ohjuskilpien suunnittelun aloittamisen. Cronbergin mukaan tärkein syy irtisanoutumiselle oli nimenomaan teknologian kehittäminen avaruuden aseistamiseen. Eurooppaan suunnitteilla oleva ohjuskilpi on nyt myös osa tätä hanketta.

Ja tämän mutkan kautta ohjuskilvestä on jo tullut hidaste Obaman julkilausumalle tavoitteelle ydinaseettomasta maailmasta. Kiina ja Venäjä ovat sanoneet tukevansa Obaman tavoitetta, mutta ne vaativat samaan aikaan sopimuksia ohjustorjunnasta ja avaruuden aseistamisen rajoittamisesta.

EU ei piittaa ylikävelystä

Euroopan unionin näkemys sen jäsenmaihin suunniteltavasta ohjustorjuntajärjestelmästä on ollut lakonisuudessaan kiinnostava. EU on vaiennut aiheesta ja jättänyt sen yksittäisten jäsenmaiden asiaksi. Siitä huolimatta, että Cronbergin mukaan Yhdysvallat tietoisesti Bushin aikana ohitti ohjuskilpisuunnitelmissa sekä EU:n että Naton.

”Olisi ollut oletettavaa, että Yhdysvallat olisi konsultoinut myös EU:ta ohjuskilvestä. Mahdollisuuksia siihen olisi ollut esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksissa”, Cronberg sanoo.

Ja jatkaa: ”Avaruuden aseistamisesta keskustellaan kyllä Yhdysvalloissa, mutta Eurooppa ei ole tähän vielä havahtunut. Samalla tavalla EU vaikenee ydinaseriisunnasta.”