Trump vaatii yhteistyötä, mutta tehtävä on toivoton: Kansa ei ole jakautunut kahtia – vaan jopa neljään ryhmään
Suurinta osaa politiikka ei edes kiinnosta.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump piti varhain 1. maaliskuuta Suomen aikaa kautensa sovinnaisimman puheen.
Trump puhui ensimmäistä kertaa kongressin yhteisessä istunnossa.
Presidentti ei käynyt median tai poliittisten vastustajiensa kimppuun vaan vaati puolueiden välistä yhteistyötä. Hänen mukaansa republikaanien ja demokraattien tulisi yhdistyä maan ja sen kansalaisten hyväksi.
”Turhien riitojen aika on ohi”, Trump sanoi.
Jos toiveet yhteistyöstä eivät jää pelkkien juhlapuheiden tasolle, presidentti voi todella vaikuttaa kansalaisten kolmanneksi suurimpaan huolenaiheeseen, maan yhtenäisyyteen.
Mielipidemittaaja Gallup on kysynyt amerikkalaisten näkemyksiä maan suurimmista epäkohdista Franklin D. Rooseveltin presidenttiydestä lähtien. Tuoreen tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät Yhdysvaltain suurimpina ongelmina hallintoa, maahanmuuttoa ja liittovaltion yhtenäisyyttä.
Vuonna 2014 PEW-tutkimuskeskus julkaisi massiivisen mielipidemittauksensa tulokset, joiden mukaan republikaanit ja demokraatit ovat ideologisesti kauempana toisistaan kuin kertaakaan lähihistoriassa.
Sen jälkeen Yhdysvaltain kahtiajaosta on puhuttu paljon.
Yhdysvallat ei kuitenkaan ole jakautunut kahtia, vaan neljään osaan, sanoo Yhdysvaltain tutkimuksen emeritusprofessori Markku Henriksson.
Ryhmät ovat demokraattien kannattajat, republikaanien kannattajat, poliittisesti passiiviset ja ”unohdettu kansa”.
Liberaalien ja konservatiivien aatemaailma on vetäytynyt lähemmäs äärilaitaa, ja samalla maltillinen ideologinen keskusta on kutistunut.
Jakautuminen ei koske vain kongressia, vaan myös äänestäjien ajatukset ja arvot eroavat yhä voimakkaammin toisistaan.
Kun puolueet edustavat entistä pienempää joukkoa, yhä useamman on vaikeaa samastua kummankaan puolen ideologiaan. Maltillisen keskustan kutistuminen on synnyttänyt suuren politiikasta vieraantuneiden joukon, joka on joko pettynyt tai kyllästynyt koko touhuun.
Unohdetut ”archiebunkerit” nostivat Trumpin presidentiksi.
Poliittisesti passiivisten joukko on etniseltä, taloudelliselta ja sosiaaliselta taustaltaan monimuotoinen porukka, johon kuuluu niin kouluttamattomia kuin yliopistoprofessoreitakin.
Unohdettu kansa puolestaan koostuu pitkälti valkoisesta työväenluokasta, joka ei ole perinteisesti äänestänyt rahamiesten äänenkannattajan pitämäänsä republikaanipuoluetta.
Joukko vieraantui myös demokraateista sen jälkeen, kun puolue Bill Clintonin presidenttikaudella otti agendalleen vähemmistöjen oikeudet ja ”unohti” tavalliset, rehelliset, tehtaissa työskentelevät amerikkalaiset.
”He ovat ’archiebunkereita’ – hyviä, kilttejä, mukavia ja rehellisiä tyyppejä, joita teollisuuden työpaikkojen menetys ja vähemmistöjen olojen samanaikainen kohentuminen suututtavat”, Henriksson sanoo.
Fiktiivinen Archie Bunker on amerikkalaisen Perhe on pahin -komediasarjan päähenkilö.
Unohdetulle kansalle amerikkalaista teollisuutta puolustava Trump oli parempi vaihtoehto kuin demokraattien ammattipoliitikko Hillary Clinton.
Trump voitti, koska unohdettu kansa ja republikaanit yhdistyivät hänen taakseen, Henriksson sanoo.
”Trump ei varsinaisesti edusta republikaaneja tai heidän melko kristillistä äänestäjäkuntaansa, mutta puolue sietää presidenttiä, koska sillä on värisuora kongressissa.”
Puoluetta edustavan presidentin johdolla republikaanit saavat helposti tavoitteensa läpi lainsäädännössä.
Unohdettu kansa taas on Trumpin kannattajajoukon ytimessä, ja näiden ihmisten suututtamista presidentti on varonut visusti. Samalla hän on raivostuttanut etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoisen, liberaalin demokraattien äänestäjäkunnan.
Tyytymättömyys on purkautunut lukuisina mielenilmauksina ja protesteina ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa.
Politiikan polarisoituminen ja kansan jakautuminen syvenivät presidentti Obaman kaudella. Vuonna 2014 demokraateista 27 prosenttia ja republikaaneista 35 prosenttia piti vastapuolta uhkana Yhdysvaltain hyvinvoinnille.
Liberaalien ja konservatiivien keskinäinen vastenmielisyys oli niin syvä, että monet eivät hyväksyisi lapsensa puolisoksi vastapuolen kannattajaa.
Donald Trumpin kaudella juopa demokraattien ja republikaanien välillä on syventynyt entisestään. Presidentin puhe kongressille poikkesi selvästi hänen aiemmista puheenvuoroistaan.
Harjoiteltu, käsikirjoitettu ja harkittu puhe noudatti perinteistä kaavaa, kertasi presidentin poliittiset tavoitteet ja muisti niin historiallisia presidenttejä kuin paikallaolijoitakin.
Sen äänenpainot olivat sovittelevia ensimmäistä kertaa sitten Trumpin voitonpuheen.
Yksi kiistakapula on Venäjä.
Yhdysvaltain jakoa kahteen, neljään tai useampaan erimielisten joukkoon on kutsuttu 2000-luvun ilmiöksi, mutta polarisoituminen on yhtä vanhaa kuin liittovaltio itse.
Yhdysvaltain kokoisessa maassa jakautuminen on väistämätöntä jo maantieteellisistä syistä. Eri aikavyöhykkeet ja ilmasto- ja ympäristöolot jakavat maan erilaisiin todellisuuksiin. Osavaltiot poikkeavat toisistaan aina lainsäädännöstä alkaen.
Uskonto, etninen tausta, kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu, abortti, keskushallinnon koko ja vähemmistöjen oikeudet ovat keskeisiä jakolinjoja, jotka herättävät intohimoja myös poliittisessa keskustassa.
Yksi kiistakapula on Venäjä. Torstaina 2. maaliskuuta paljastui, että Trumpin oikeusministeri Jeff Sessions tapasi Trumpin presidentinvaalikampanjan aikana ainakin kahdesti Venäjän suurlähettiläs Sergei Kisljakin.
Politiikassa polarisaatio haittaa päätöksentekoa. Kun puolueet menettävät yhteistä maaperää, niiden on vaikea päästä mistään sopuun eikä yhteistyö onnistu.
Kansalaisten keskuudessa väkivallantekojen todennäköisyys kasvaa, kun jakautuminen syvenee.
”Kuumakalleja ei tarvita monta, kun erimielisyydet kärjistyvät”, Henriksson sanoo.
Suurimmalla osalla amerikkalaisista menee edelleen suhteellisen hyvin, eivätkä eri ryhmät ole organisoituneet. Siksi Henriksson ei usko, että kärjistyminen voisi johtaa laajoihin levottomuuksiin tai väkivaltaisuuksiin.
Samaa mieltä on myös Helsingin yliopiston Pohjois-Amerikan dosentti Rani-Henrik Andersson.
”Mielenosoituksia ja joitakin ylilyöntejä varmasti tulee, mutta yhteiskuntajärjestys ei siitä järky”, Andersson sanoo.
Trumpin mielenliikkeitä on mahdotonta tulkita.
Koko kansan presidentiksi julistautunut Barack Obama ei onnistunut vähentämään polarisaatiota. Anderssonin mukaan onkin hankala arvioida, kuinka paljon presidentti voi vaikuttaa kansan yhtenäisyyteen.
Trumpilla ei välttämättä edes ole samanlaisia yhdistämispyrkimyksiä kuin edeltäjällään.
”Hänellä on niin vahvat kortit kongressissa, ettei hänen tarvitse välttämättä välittää demokraattien kannatuksesta.”
Miksi Trump sitten vetosi kongressiin yhtenäisyyden puolesta?
Anderssonin mukaan presidentin mielenliikkeitä on mahdotonta tulkita.
”Trump hieman yllättäen päätti pitää sovinnollisen oloisen puheen. Seuraavista puheista nähdään, jatkuuko linja.”
Yksi puhe ei paina vielä paljoa presidentin harjoittaman politiikan rinnalla. Uusi maahantulokielto on edelleen tulossa voimaan ja Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle kaavailtu muuri yhä rakenteilla.
Anderssonin ja Henrikssonin mukaan amerikkalaisten jakautuminen todennäköisesti syvenee Trumpin presidenttikaudella.
Yksi esimerkki, joka polarisaatiosta voi seurata, on jo toteutunut: Yhdysvaltain presidentinvaalit voitti Trump.