Italia taistelee tiikerihyttystä vastaan - pelko malariaepidemiasta elää yhä
Italian pitkä taistelu hyttysiä vastaan päättyi aselepoon vuonna 1962. Nyt etelän hyttyssota on leimahtanut jälleen.
Tiikerihyttynen. Kuva Thomas Acop / Istockphoto.
Castiglione di Cervian kylä elokuussa 2007: Italian lomakausi on parhaimmillaan, mutta juhlatunnelma on tiessään. Kylässä riehuu outo kuumetauti. Yli 100 kyläläistä makaa vuoteissaan kuumekohtausten ja viiltävien luukipujen kourissa.
Oudointa oli, että sairaus iski ilman minkäänlaista logiikkaa. Suuri osa uhreista oli nuoria ja terveitä, ja ainoastaan heikkokuntoiset vanhukset näyttivät olevan turvassa taudilta.
Ensimmäinen epäilys kohdistui afrikkalaissiirtolaisiin, koska tauti muistutti tv:stä tuttuja trooppisia tauteja.
Lopulta syyllisiä löytyi kaksi: ensimmäisenä paljastui Intiassa vastikään lomaillut italialainen, joka oli matkallaan sairastunut chikungunyaan, malarian tapaiseen kuumetautiin.
Toinen syyllinen oli tiikerihyttynen, joka levitti tautia eteenpäin muille kyläläisille – paitsi heikoille vanhuksille, joiden ainoa ulkoilumuoto oli lyhyt kirkkomatka pitkissä vaatteissa.
Epidemian ei olisi pitänyt olla yllätys. Myös hyttysten levittämä malaria on vanha tuttu ilmiö Italiassa. Vielä 100 vuotta sitten malaria oli Italian kansallistauti.
Malaria, paluumuuttaja?
Tutkija Giovanni Grassi todisti vuonna 1899, että malaria ei johdu maahöyryistä tai pilaantuneesta ilmasta (mal´aria), vaan hyttysen puremasta. Käytetty tutkimusmenetelmä oli yksinkertaisen elegantti: pahimmille malaria-alueille lähetettiin koehenkilöitä, joista puolet sai mukaansa hyttyssuojia.
Rooman koulu saavutti kuolemattoman maineen malariatutkimuksessa, ja Italia aloitti sodan hyttysiä vastaan. Aluksi käytettiin vain hyttyssuojia ovissa ja ikkunoissa suomalaiseen kesämökkityyliin. Pian tavoitteena oli hävittää viholliset jo ennen niiden syntymää.
Giovanni Grassi löysi ratkaisun kokeilemalla. Hän piirsi kartan testikohteena olevasta kylästä. Siihen hän merkitsi kahden kilometrin säteellä kaiken seisovan veden: huonokuntoiset ojat ja kanavat, kuopat, kaivannot, karjanjuottokaukalot.
Kun hyttysten lisääntymiskosteikot oli tuhottu, hyttysten määrä koekylässä romahti. Vakuuttuneet italialaiset ryhtyivät soveltamaan samaa menetelmää koko valtioon:
Pellot ja kosteikot ojitettiin, vesikuoppia täytettiin. Liian hitaasti virtaavat kanavat ruopattiin tai niihin asennettiin pumppulaitoksia nopeuttamaan virtausta.
Hyttyset vähenivät ja malaria hävisi Italiasta vuonna 1962 – toistaiseksi.
Nyt malarian ja muiden hyttysten levittämien tautien saapumista Italiaan on jälleen pelätty siitä saakka, kun tiikerihyttynen levisi maahan kymmenen vuotta sitten.
Alun perin Kaakkois-Aasiasta peräisin oleva tiikerihyttynen on erityisen taitava tautien levittäjä.
Siinä missä rutto tuli Genovaan purjelaivalla vuonna 1348, tiikerihyttynen saapui nykyaikaisella rahtialuksella autonrenkaiden seassa vuonna 2001. Siitä lähtien ”zanzara tigre” on ollut italialaislehtien kestoaihe.
Tautipelkoon on myös toinen syy: Kun ilmasto lämpenee, monet lajit leviävät pohjoiseen. Suomessa se tarkoittaa lähinnä vahvistuvia villisikakantoja, kun Italiassa se taas saattaa merkitä malarialoisen uutta tulemista.
Tiikerihyttynen on levinnyt jo Sveitsiin, Ranskaan ja Belgiaan.
Kemiallinen pesu ja kuivaus
Samaan aikaan kun tiikerihyttynen hyökkäsi Italiaan idästä, Pohjois-Italian järville vyöryi jostakin syystä tavallisten hyttysten armeija.
Olin sattumalta mukana huitomassa – ja jatkoin lomamatkaani muualle. En ollut ainoa lähtijä. Sääskipaljous uhkasi käydä turistialueen talouden päälle.
Berlusconin maassa vastaus hyttysten haasteeseen oli räväkkä. Vanhat konstit otettiin käyttään.
Asukkaita neuvottiin kuivaamaan kaikki paikat, joissa sääsket pystyvät sikiämään: kukkaruukkujen aluslautaset, tyhjät autonrenkaat, lasten kahluualtaat, isot lätäköt. Kadut ja järvien rantavedet sumutettiin hyttysten munat ja toukat tappavalla myrkyllä.
Torjunta muuttui paniikiksi, kun chikungunyaepidemia puhkesi vuonna 2007. Hyttyspoliisit rynnivät jokaiseen puutarhaan varmistamaan, että ohjeita on noudatettu, ja kuorruttamaan lopuksi kaiken hyttysmyrkyllä.
Epidemia loppui, mutta pelko jäi. Uusiin on yritetty varautua valistuskampanjoilla ja uusilla aseilla.
Itikkasotaveteraanien kekseliäisyys on rajatonta: Trasimeno-järveen istutettiin jo kauan sitten hyttysten munia syöviä kaloja. Rooman kaupunki asensi viime vuonna 25 keinopesää lepakoille. Toiveissa on, että ne metsästäisivät ahkerasti zanzara tigreä.
Innokkaasti odotellaan myös sääskilaseraseita – joita tutkijat kehittelevät ihan vakavissaan – ja geenimuunneltuja taudeille vastustuskykyisiä hyttysiä, joilla tehtiin viime kesänä jo ensimmäinen kenttäkoe. Koe onnistui hyvin, tosin se oli suunnattu denguekuumetta vastaan. Malariaa hylkivät hyttyset elävät toistaiseksi vain laboratorio-oloissa.
Uutta länsirintamalla
Italia ei ole sodassaan yksin.
Floridalla on Yhdysvalloissa sama kohtalo kuin Italialla Euroopassa: eteläinen lisäke saa ensimmäisenä vastaansa lämmön mukana pohjoiseen leviävät luonnonilmiöt.
Denguekuume hävitettiin Floridasta 60 vuotta sitten, mutta viime syksynä Key Westissä havaittiin jälleen tapauksia. Kuin merkkinä kohtalonyhteydestä sairaus levisi Etelä-Eurooppaan samana syksynä.
Denguekuume on kiusallinen ja joskus myös tappava tauti, mutta länsimaiden uudessa hyttyssodassa se on vain pikku tekijä. Sen sijaan Länsi-Niilin virus herätti kaikki huomaamaan, että hyttysten levittämät taudit ovat palanneet osaksi elämää.
Länsi-Niilin virus levisi Pohjois-Amerikkaan vuonna 1999, tällä kertaa pohjoisesta. Sen jälkeen virus on tappanut pelkästään Yhdysvalloissa ja Kanadassa yli 1000 henkeä.
Viime vuonna Länsi-Niilin virus pääsi otsikoihin Suomessakin, kun Kreikkaan, Unkariin ja Romaniaan levinnyt virus teki lomarantojen itikoista vaarallisia – tosin lähinnä vanhoille ja huonokuntoisille.
Italiassa kevät on jälleen saapunut zanzara tigre -valistuskampanjoineen. Pohjoisen järvillä hyttysmyrkyn suihkuttajat ovat varma kesän merkki.