Thaimaa ei ole vain lomaparatiisi - sotatila 500 kilometrin päässä Phuketista

kapinalliset
Teksti
Kimmo Kiljunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Thaimaata pidetään usein pelkkänä lomaparatiisina. Valtiotieteen tohtori ja ulkoministeriön rauhanvälityksen erityisedustaja Kimmo Kiljunen kirjoittaa Thaimaan tuntemattomasta puolesta: maan eteläosissa velloo levottomuuksia, joista harvoilla turisteilla on aavistusta.

“Etelä-Thaimaan malaijimuslimit ovat pitkään kapinoineet thaibuddhalaista monarkiaa ja yhtenäisvaltiota vastaan. Nykyisin ihmisiä kuolee päivittäin terrori-iskuissa. Tiesulkuja, sotilastukikohtia ja sotilaspartioita näkee kaikkialla. Vierailija aistii pelon. Raskas sodan henki kalvaa eteläisintä Thaimaata”, Kiljunen kirjoittaa.

Kiljusen mukaan rauhanvälityksessä on parasta käyttää paikallisia toimijoita. Mitä mieltä olet? Osallistu keskusteluun rekisteröitymällä täällä.


Turisteja Nai Yangin hiekkarannalla Phuketissa. Kuva Heikki Saukkomaa / Lehtikuva.

Suomen kylmä kesä pistää haaveilemaan lämmöstä. Etelään on päästävä. Yksi suosituimmista lomakohteista on Thaimaa. Sen suurimmasta saaresta, Phuketista on tullut suomalaisten kansoittama uusi Kanaria.

Vuosittain Phuketissa vierailee puolitoista miljoonaa matkailijaa. Heidän joukossa on kymmeniätuhansia suomalaisia.

Pohjolan viimoissa lomakamppeitaan pakkaavat odottavat innolla Thaimaan aurinkorantojen leppoisaa tunnelmaa ja lämpöä. Kuulakas meri, valkoiset hiekkarannat, snorklausretket, meren herkut ja lepo odottavat. Ja mikä on odotellessa, sillä Phuket on lomaparatiisi.

Tuskin yksikään suomalainen turisti tietää, että aivan lähellä, viidensadan kilometrin päässä on sotatila. Thaimaan kolme eteläisintä maakuntaa eivät turisteja houkuttele. Sinne menosta varoitetaan.

Etelä-Thaimaan malaijimuslimit ovat pitkään kapinoineet thaibuddhalaista monarkiaa ja yhtenäisvaltiota vastaan. Heidän muistissaan on yhä itsenäinen Pattaani-sulttaanikunta ja sen loistokas menneisyys.

Vuonna 1909 britit ja Siamin kuningaskunta (nykyinen Thaimaa) tekivät malaijimuslimien kannalta kavalan sopimuksen. Näiden ikiaikaiset asuinalueet jaettiin. Siitä lähtien on Etelä-Thaimaassa ollut vastarintaa.

Vuodesta 2004 kapinointi on kiihtynyt. Nykyisin ihmisiä kuolee päivittäin terrori-iskuissa. Tiesulkuja, sotilastukikohtia ja sotilaspartioita näkee kaikkialla. Vierailija aistii pelon. Raskas sodan henki kalvaa eteläisintä Thaimaata.

Konflikti on vielä paikallinen, mutta se saattaa levitä hetkellä millä hyvänsä. Vielä muslimikapinalliset eivät ole osa jihadia, ääri-islamilaista liikehdintää, mutta sekin uhka on olemassa.

Kenraali Wichean Potephosree, Thaimaan pääministerivetoisen kansallisen turvallisuusneuvoston pääsihteeri vakuuttaa kysyttäessä, ettei suomalaisilla turisteilla ole hätää. Hallitus takaa, että väkivaltaisuudet rajautuvat vain kolmeen eteläisimpään maakuntaan. On uskottava, vaikka päivittäin kuulemme uutisia ampumavälikohtauksista ja pommiattentaateista.

Väkivaltaan ovat osallisia sekä poliittiset toimijat että rikollisjärjestöt. Thaimaan hallituksen ja rauhanvälitysyritysten kannalta on hankalaa, ettei kapinoitsijoista ja heidän konkreettisista tavoitteistaan ole tietoa. Kapinalliset toimivat puskasta, mikä synnyttää suuren epävarmuuden.

Se jo tiedetään, ettei kyse ole pelkästään Etelä-Thaimaan ja muun maan välisten kehityserojen tasoittamisesta. Tarvitaan myös poliittisia uudistuksia. Näihin Thaimaan hallitus ei vielä ole osoittanut valmiutta.

Monarkian on syytä pohtia autonomian mahdollisuutta etelälle. Ennen muuta on kyse malaijien identiteetin hyväksymisestä. Heitä ei pidä kutsua vähättelevästi thaimuslimeiksi. Ensisijassa he ovat etninen vähemmistö, toissijaisesti uskonnollinen vähemmistö buddhalaisessa maassa.

Kuinka löytää ratkaisu? Voivatko ulkopuoliset avittaa rauhanvälityksessä? Monet sitä tarjoavat, eikä aina ole varmuutta mikä on tärkein motiivi.

Kenraali Potephosree ei kaipaa ulkopuolisia. Kyse on Thaimaan sisäisestä ongelmasta, ja he sen myös kykenevät ratkaisemaan.

Kuusi vuotta kansallisen turvallisuusneuvoston siipien suojissa on tavoitettu kapinallisia ja käyty keskusteluja. Pitkälle ei ole päästy pitämällä keskusteluyhteyttä vanhan, 1980-luvulla kapinoineen PULO:n edustajien kanssa. Uusi kapinallisryhmä, BRN-C, toimii kätkössä maan alla. Siitä näkyvät vain räjähtelevät pommit.

Thaimaasta karkotettu, entinen pääministeri Thaksin Shinawatra yritti kiillottaa kilpeään avaamalla tänä keväänä yhteydet kapinallisiin tukeutumalla naapurimaa Malesian turvallisuuselimiin. Malesian arvellaan tietävän samaan etniseen ryhmään kuuluvien Thaimaan malaijien liikkeistä.

Thaksinin sisko, Thaimaan nykyinen pääministeri Yingluck Shinawatra, vieraili toukokuussa Malesiassa. Siellä sovittiin kahden naapurin kansallisten turvallisuusneuvostojen yhteistyöstä Etelä-Thaimaan konfliktin ratkaisussa. Yritys on rohkaiseva, mutta ongelma ei ratkea sotilaallisin toimin. Poliittisia uudistuksia kaivataan.

Yhä useammin rauhanvälitysponnisteluissa on syytä ensi sijassa käyttää paikallisia toimijoita. He eivät välttämättä ole täysin puolueettomia ja ilman sidonnaisuuksia, mutta hyvä tahto ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen riittävät pitkälle.

Etelä-Thaimaassa on uskonnollisten ryhmien arvostettuja johtajia, kylänvanhimpia, naisryhmien vetäjiä ja opiskelijajärjestöjä, joita on jo otettu sovun rakennukseen mukaan. Viime kädessä sovinto tehdään niiden ihmisten kesken, jotka kiistanalaisilla alueilla asuvat. Me ulkopuoliset voimme parhaimmillammekin vain auttaa.