Tämäkö reilua? YK:n ihmisoikeusneuvosto paheksuu Israelia sarjatulella, mutta Kiinaa tai Venäjää se ei ole tuominnut koskaan

YK:n ihmisoikeusneuvostoa on kritisoitu Israel-pakkomielteisyydestä. Suomen ulkoministeriön mukaan neuvoston epätasapuolisuus tiedostetaan yleisesti, mutta ongelmalle on vaikea tehdä mitään.

diplomatia
Teksti
Heikki Salmela

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kun YK:n ihmisoikeusneuvosto helmikuun lopulla aloittaa historiansa 49. istunnon Genevessä, asialistan seitsemäs kohta on sama kuin aina ennenkin: palestiinalaisalueiden tilanteen tarkastelu. Kun asiasta on kuultu alustus, siitä keskustellaan. Sen jälkeen julkaistaan päätöslauselma, jossa tuomitaan Israelin toimet.

Prosessi menee aina samalla tavalla. Palestiinalaisalueiden tilanne on ainoa konflikti tai kriisi, joka on ihmisoikeusneuvoston huomion kohteena sen jokaisessa istunnossa.

Samaan aikaan moni muu pitkittynyt ihmisoikeusongelma jää neuvoston päätöslauselmissa mainitsematta.

Esimerkiksi viime vuonna neuvosto hyväksyi vähintään yhden tuomitsevan päätöslauselman 13 maan ihmisoikeustilanteesta. Israelin toiminta tuomittiin viidessä päätöslauselmassa ja Syyrian ja Myanmarin vallanpitäjät kolmessa. Valko-Venäjän ja Afganistanin ihmisoikeusrikkomukset tuomittiin kahdesti.

Yhden tuomitsevan päätöslauselman saivat Burundi, Eritrea, Etelä-Sudan, Iran, Nicaragua, Pohjois-Korea, Sri Lanka ja Sudan.

Muista maista annetut päätöslauselmat olivat yleisluonteisempia eivätkä sisältäneet suoraa kritiikkiä maan johtoa kohtaan. Asiaa on selvittänyt UN Watch -järjestö.

Tuomitsevalta päätöslauselmalta säästyivät viime vuonna esimerkiksi Kiina, Venäjä, Kuuba, Saudi-Arabia, Pakistan ja Turkki – kuten ne ovat säästyneet joka vuosi neuvoston perustamisesta lähtien.

Näin siitä huolimatta, että ihmisoikeusjärjestöt ovat toistuvasti raportoineet niiden harjoittamista vakavista ihmisoikeusloukkauksista joko omaa väestöään kohtaan tai toisen maan alueella.

 

Vuonna 2006 toimintansa aloittanut ihmisoikeusneuvosto on YK:n korkein ihmisoikeuksien toteutumista valvova elin. Maailmanjärjestön sääntöjen mukaan kaikkia maita tulisi arvioida tasapuolisesti ja samoilla kriteereillä.

Käytännössä tämä ei toteudu. Yksi esimerkki tästä on Israelia kritisoivien lauselmien jatkuva ylikorostuminen muihin ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin verrattuna.

Neuvoston toiminnan epätasapuolisuutta ovat vuosien aikana arvostelleet muun muassa EU, Yhdysvallat ja YK:n edellinen pääsihteeri Ban Ki-moon. Yhdysvaltain entisen YK-edustajan Alejandro Wolffin mukaan ihmisoikeusneuvosto kärsii ”patologisesta pakkomielteestä” Israelia kohtaan.

Suomi aloitti kolmivuotisen kautensa ihmisoikeusneuvoston jäsenenä tammikuun alussa. Ulkoministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksikössä yksikönpäällikkönä työskentelevän Tarja Kangaskortteen mukaan myös Suomi on kiinnittänyt huomiota neuvoston tasapuolisuusongelmaan.

”Ihmisoikeusneuvosto on poliittinen elin, ja maailmanpoliittinen tilanne heijastuu myös sinne. Esimerkiksi neuvoston tämänhetkisistä 47 jäsenmaasta 16 kuuluu islamilaisten maiden yhteistyöjärjestöön OIC:hen. Se vaikuttaa palestiinalaiskysymyksen tarkasteluun.”

 

Jotta ihmisoikeusneuvosto voi julkaista jostakin asiasta päätöslauselman, jonkun tai joidenkin YK:n jäsenmaiden täytyy tehdä siitä esitys. Sen jälkeen neuvoston jäsenet keskustelevat päätöslauselmatekstistä. Mikäli kaikki jäsenmaat eivät keskustelun jälkeenkään voi yhtyä lauselmaan, siitä äänestetään. Yksinkertainen enemmistö riittää lauselman hyväksymiseen.

Äänestysmenettelystä johtuen esimerkiksi islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön jäsenten tarvitsee saada esitystensä taakse vain kahdeksan muuta neuvoston jäsenmaata, jotta esitys hyväksytään. Tyypillisesti Israel-kriittiset päätöslauselmat ovat juuri OIC:n esittämiä.

Miksi sitten esimerkiksi Kiinan uiguurialueiden sortopolitiikasta ei tehdä vastaavia esityksiä?

Käytännössä syy on se, että Kiinan kansainvälinen vaikutusvalta on nykyään niin vahva.

Sama koskee Venäjän ja Saudi-Arabian kaltaisia maita, jotka näyttävät pystyvän vaikutusvallallaan tai yhteistyöverkostoillaan estämään itseään koskevat kriittiset päätöslauselmat.

Usein nämä maat myös istuvat itse ihmisoikeusneuvostossa, eivätkä ole halukkaita kritisoimaan toisiaan.

”Esitysten tekemistä harkitsevat maat joutuvat pohtimaan, mikä vaikutus päätöslauselmaesityksen mahdollisella kaatumisella ihmisoikeusneuvostossa voi olla kohdemaan ihmisoikeustilanteelle”, Kangaskorte toteaa.

Usein kaatumisen vaikutus arvioidaan etukäteen niin negatiiviseksi, ettei esitystä edes tehdä.

Kansainvälisen tuen lisäksi palestiinalaisten asiaa edistää se, että Palestiina on YK:n tarkkailijavaltio ja sillä itsellään on oikeus osallistua päätöslauselmaesitysten tekemiseen. Omien vallanpitäjiensä sorrosta kärsivillä kansoilta tällainen vaikutuskanava puuttuu.

 

Kun Suomi edellisen kerran oli ihmisoikeusneuvoston jäsen vuosina 2006–2007, luotiin kaksi rakennetta, jotka myös osaltaan ovat pitäneet palestiinalaiskysymyksen ihmisoikeusneuvoston agendan kärkipaikoilla.

Ensimmäinen niistä on palestiinalaiskysymykseen keskittyvän erityisraportoijan pysyvä virka. Kyse on neuvoston ainoasta pysyvästä erityisraportoijasta. Hänen ainoa tehtävänsä on tutkia Israelin rikkomuksia kansainvälistä lakia vastaan.

Toinen rakenne on edellä mainittu palestiinalaiskysymyksen mainitseminen neuvoston jokaisen istunnon asialistalla.

Asialistan sanamuoto ”Ihmisoikeustilanne Palestiinassa ja muilla miehitetyillä arabialueilla” ei sisällä Israelin nimeä, mutta kritiikin kohteena on käytännössä aina Israelin hallitus tai asevoimat. Hamasin tai palestiinalaishallinnon ihmisoikeusrikkomuksia omaa kansaansa kohtaan lauselmissa ei mainita.

Jos Tarja Kangaskorte saisi päättää, palestiinalaisalueiden ihmisoikeustilannetta käsiteltäisiin osana muita maatilanteita, ei omana erillisenä asiakohtanaan.

”Jo nykyisellään asialistalla on muita kohtia, joissa voi käsitellä minkä tahansa maan ihmisoikeustilannetta, joten ei ole perusteltua mainita listalla yksittäisiä kriisejä.”

Kun neuvoston toiminnan kehittämistä seuraavan kerran tarkastellaan, myös asialistan sisältö nousee silloin esille, Kangaskorte uskoo. Viimeksi tällainen tarkastelu tehtiin 2010, eikä neuvoston enemmistö silloin nähnyt muutostarpeita.

Nopeampana keinona lisätä tarkastelun tasapuolisuutta Kangaskorte pitää sitä, että palestiinalaishallinto ja OIC yhdistäisivät eri päätöslauselmaesityksiään ja siten vähentäisivät esitystensä lukumäärää lähemmäs muiden tarkasteltujen ihmisoikeusloukkausten tasoa.

EU on ehdottanut tätä palestiinalaishallinnolle ja OIC:lle. Viime keväänä ne yhdistivätkin kaksi erillistä päätöslauselmaesitystä yhdeksi.

”Toteutuessaan se lisää neuvoston toiminnan tehokkuutta.”

 

YK:n ihmisoikeusneuvosto perustettiin korvaamaan sitä edeltänyt ihmisoikeustoimikunta, joka oli kärsinyt tarkastelun epätasapuolisuudesta ja ihmisoikeuksia polkevien maiden keplottelusta.

Nykyisessä ihmisoikeusneuvostossa jäsenmaiden alueellinen tasa-arvo toteutuu paremmin, mutta muuten ongelmat ovat pitkälti samoja.

UN Watch -järjestön mukaan ihmisoikeusneuvoston tämänhetkisistä jäsenistä peräti 68 prosenttia on diktatuureja tai muuten ihmisoikeuksia vakavasti loukkaavia maita.

Tarvittaisiinko YK:n ihmisoikeustyön tehostamiseksi jälleen uusi järjestelmäremontti? Kangaskorte suhtautuu ajatukseen epäilevästi.

”Olemassa olevien järjestelmien purkamiseen liittyy aina riskejä. Ihmisoikeudet ovat hyvin vahvasti haastettuna maailmassa tällä hetkellä. Siksi uusi elin voisi olla jopa huonompi kuin nykyinen.”

Kangaskortteen mukaan ihmisoikeusneuvosto on epätäydellisyydestään huolimatta pystynyt nostamaan esille monia ihmisoikeusloukkauksia ja perustamaan valvontaelimiä useisiin maihin.

”Lisäksi neuvosto on antanut valtavan määrän päätöslauselmia, jotka käsittelevät yleisempiä aiheita. Esimerkiksi syyskuussa neuvosto tunnusti puhtaan ympäristön ihmisoikeudeksi. Tällaisissa asioissa neuvosto on pystynyt tekemään hyvää työtä.”

Kangaskorte korostaa sitä, että vaikka jonkin maan ihmisoikeustilanteesta ei saataisi julkaistua päätöslauselmaa, se ei tarkoita, etteikö asiaa muuten ole neuvostossa käsitelty.

Kun tämän vuoden ensimmäinen istunto helmikuun lopussa käynnistyy, Kangaskortteen mukaan luvassa on jälleen EU-maiden yhteisiä puheenvuoroja, joissa käydään läpi lukuisten maiden ihmisoikeustilanteita eri mantereilta.

”Niissä puheenvuoroissa pyritään tasapuoliseen ihmisoikeusloukkausten huomioimiseen.”