Suosionpuute haittaa Sarkozyn painia valtiomiessarjassa

Nicolas Sarkozy
Teksti
SK:n toimitus

Epäsuosittu presidentti etsii keinoja kohottaa kansainvälistä profiiliaan.

Nicolas Sarkozy
Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy tarkasteli helikopterista maanjäristyksen tuhoja Haitilla. Kuva Francois Mori / AP / Lehtikuva

Ranska on elänyt reilut kaksi ja puoli vuotta Nicolas Sarkozyn otteessa. Sarkozy valittiin presidentiksi keväällä 2007 selvin numeroin, ja hänen konservatiivipuolueensa UMP voitti heti perään eduskuntavaalit.

”Hän hallitsee maan politiikkaa täysin”, kuvaa tutkija Hans Stark Ranskan ulkopoliittisesta instituutista.

Sarkozy lupasi kampanjassaan uudistaa maan taloutta ja karsia julkista sektoria. Uudistukset jatkuvat edelleen, mutta uho on laantunut.

Muutoksesta paasaaminen ei kuitenkaan ole saanut ranskalaisten hyväksyntää. Vain neljä kymmenestä katsoo presidentin onnistuneen työssään.

Tähän asti Sarkozy on voinut tehdä politiikkaa katsomatta sivuilleen. Sosialistipuolue on kuluttanut energiansa omiin kiistoihin. Pääministeri François Fillon ei sano poikkipuolista sanaa. Päähallituspuolue-UMP:tä johtaa Sarkozyn uskollinen soturi Xavier Bertrand.

Nyt haastajia on alkanut ilmaantua. Entinen pääministeri Dominique de Villepin vapautui tammikuussa syytteestä, jonka mukaan hän oli juonitellut puoluetoveriaan Sarkozya vastaan salaisiin maksuihin liittyvässä Clearstream-jutussa.

De Villepin arvosteli oikeudenkäynnin aikana ankarasti Sarkozya ja kerää nyt ympärilleen porvareita, jotka eivät halua jatkaa nykykomennossa.

Vielä vakavammin Sarkozyn uudelleenvalintaa uhkaa Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn. Jos presidentinvaalit pidettäisiin nyt, entinen sosialistinen valtiovarainministeri voittaisi gallupien mukaan Sarkozyn.

Istuvan presidentin täytyy siis vakavasti miettiä, miten kasvattaa suosiotaan ennen vuoden 2012 vaaleja.

Viitettä uudesta tyylistä antaa Sarkozyn hiljattain käynnistämä eläkejärjestelmän uudistustyö. Sarkozy antoi heti kättelyssä neuvotteluille aikaa syksyyn asti. Presidentti ei halua antaa tekosyytä väittää, että hän sanelee eläkkeiden ehdot.

Saksa ja Ranska eri teillä

Tähänastiset talousuudistukset ovat olleet niin epäsuosittuja, että Sarkozylle voi olla helpompaa ryhtyä keräämään suosiota rohkeilla hankkeilla kansainvälisessä politiikassa. Siitä hänellä on hyviä kokemuksia EU:n puheenjohtajakaudelta vuonna 2008.

Sarkozyn aktiivisuudella voi olla arvaamattomia seurauksia pienille EU-maille. Hän ei tyydy toimimaan vain EU:n suuren valtion päämiehenä, vaan tavoittelee Ranskalle asemaa yhtenä maailmanpolitiikan avainpelaajista.

Paasatessaan finanssikapitalismin kuristamisesta Davosin talouskonferenssissa tammikuussa Sarkozy ei maininnut lainkaan EU:ta, vaan keskittyi G20-maiden rooliin.

Centrum Balticum -tutkimuslaitosta johtava Esko Antola ei silti usko, että Sarkozy ryhtyy hylkimään EU:ta sen kriisin hetkellä.

Antola arvioi Sarkozyn haluavan johtaa EU:ta ”tandemissa” Saksan kanssa. ”Siitä ei pienissä jäsenmaissa pidetä, mutta kriisitilanteessa tarvitaan suurten maiden johtajuutta.”

Hans Stark muistuttaa, että Ranskalla ja Saksalla ei ole yhteistä visiota EU:n talouspolitiikasta. Ranska haluaa Euroopan keskuspankin kiinnittävän huomiota talouskasvuun. Saksan mielestä keskuspankin tulee huolehtia vain rahan arvosta.

EU:n johtokaksikkoa repivät myös Sarkozyn protektionistiset aloitteet. Sarkozy vakuutti hiljattain, että valtio ei anna Renaultin tehdä Ranskassa myymiään autoja ulkomailla. Ranskan valtio omistaa 15 prosenttia Renaultista.

Jos EU:n uudistustyö ei näytä etenevän, Sarkozy saattaa lähteä vielä suurisuuntaisempiin hankkeisiin. Yhdeksi suurhankkeeksi voi nousta YK:n radikaali muuttaminen.

Siitä Sarkozy antoi esimerkkiä puhuessaan tammikuussa Pariisin diplomaateille. Hän haukkui suorasanaisesti Kööpenhaminan ilmastokokouksen valmistelut ja totesi, että YK on nykyisellään kyvytön tekemään päätöksiä. ”Näin emme voi jatkaa”, hän totesi.

Teksti Matias Möttölä, Pariisi