Saudi-Arabia: Nainen ratissa vaarantaa siveyden ja turvallisuuden
Tasa-arvon takapajula muuttuu hitaasti.
Iltapäivän katunäkymä Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa tuo mieleen rotuerotteluajan Etelä-Afrikan, tosin yhdellä erotuksella. Joku on korvannut vain valkoisille -lait vain miehille -säännöllä.
Miehet ovat vallanneet ravintolat, kahvilat, kaupat ja jalkakäytävät. Jos naisia näkee, heitä paimentaa tiiviisti miespuolinen lähisukulainen. Kaitsijan valvonnassa naiset pujahtavat omasta ovestaan pankkiin, postiin, moskeijaan tai virastoon. Museoon tai huvipuistoon he pääsevät vain tiettyinä naisille varattuina päivinä.
Autoa ajavat vain miehet, koska Saudi-Arabia kieltää autoilemisen naisilta – ainoana maana maailmassa. Vieraiden miesten kanssa naiset eivät puhu. Ainoaksi yhdyssiteeksi ulkomaailmaan jäävät silmät. Ne katsovat kasvoja peittävän niqab-hunnun takaa.
Alistettuja, eristettyjä, hiljaisia naisia. Tai ei aivan niinkään.
”Äh, älä yritä. Emme me tuollaisia ole”, Hadeel Kabli, 31, puuskahti, kun tapasimme kaksi vuotta sitten Riadissa, jossa hän toimi tulkkinani.
”En ole eristäytynyt, en ole luovuttanut oikeuksiani kenellekään enkä peitä kasvojani. Katso tarkemmin ympärillesi. Meitä on jatkuvasti enemmän ja otamme koko ajan lisää tilaa itsellemme.”
Kabli on nykyaikainen saudinainen, joka rikkoo oman yhteiskuntansa ja ulkomaailman lukkiutuneita käsityksiä.
Monen saudimiehen kauhuksi Kabli kätteli keskustelukumppaninsa ja keskusteli vilkkaasti historiasta, elokuvista ja maailmanpolitiikasta. Kablilla on korkeakoulututkinto ja hän harrastaa laitesukellusta. Tavatessamme hän työskenteli johtajana kansainvälisen viestiliikenneyrityksen tytäryhtiössä. Myöhemmin olemme jatkaneet yhteydenpitoa. Nyt Kabli on noussut suuren kiinteistö- ja ravintolaketjun toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston yksityissihteeriksi.
Kablia huvitti, kun tavatessamme huomautin, että hän ei vastaa lainkaan länsimaissa vallitsevaa kuvaa saudinaisista.
”Niin, kerro sinä heille, mitä täällä näet. Minua ärsyttää valtavasti länsimainen mielikuva saudinaisesta tahdottomana, alistuvana ja syrjittynä hahmona. Meitä arvioidaan vain sen perusteella, että käytämme mustaa kaapua”, hän sinkautti.
Vaikka läntiset ja saudimiesten käsitykset naisen asemasta poikkeavat jyrkästi toisistaan, niitä yhdistää Kablin mielestä sama suojeleva ylemmyydentunne:
”Me tiedämme paremmin, millaisia olette ja millaisia teidän pitää olla. Hah!”
Pieni arpakuutio liikkui puheen tahtiin Kablin kulmakarvan mustaksi meikatun kaaren reunassa. Jossain muualla lävistys nuoren naisen kasvoissa olisi vitsikäs. Saudi-Arabiassa se on sensaatio.
”Se herättää jatkuvasti hämmennystä ja kysymyksiä”, Kabli virnisti ja pyyhkäisi hiussuortuvia otsaltaan. Ne eivät tahtoneet pysyä huivin alla säädösten määräämällä tavalla.
”Mutta hyvän keskustelun siitä saa aina aikaan.”
Tarkemmin katsottuna jyrkän mustavalkoinen kuva Riadista alkoi saada uusia sävyjä. Naisia kiirehtimässä korot kopisten ja merkkikäsilaukku heiluen luennolle tai työpaikalleen, yksin tai yhdessä. Ilman valvojaa liikkuvia naisryhmiä puistoissa ja ostosparatiiseissa. Monet kulkivat kasvot paljaina.
”Miesten ja naisten väliset erot työssä, yksityiselämässä ja julkisissa tiloissa tasoittuvat koko ajan. Se on vain ajan kysymys”, Kabli väitti.
Saudi-Arabia on allekirjoittanut useimmat kansainväliset sopimukset naisten oikeuksista. Ne takaavat sukupuolten välisen tasa-arvon koulutuksessa, työelämässä ja avioliitossa.
Käytännössä sopimukset eivät merkitse mitään.
Saudinaisen asioista päättää koko hänen elämänsä ajan miespuolinen holhooja, mahram. Yleensä isä, aviomies tai veli. Häneltä naisen on saatava lupa pankkitiliin, matkaan, opiskeluun tai leikkaukseen. Periaatteessa nainen saa liikkua kotinsa ulkopuolella vain holhoojan tai jonkun muun sukulaismiehen kanssa. Jos valvoja kuolee, naisen hallinta siirtyy toiselle miehelle.
Saudi-Arabiassa ei ole kirjoitettuja lakeja, joita voitaisiin muuttaa vastaamaan maan ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Rikokset rangaistaan ja kiistat ratkaistaan islamilaisen lain šarian mukaan. Se perustuu Koraaniin ja profeetta Muhammedin antamaan esimerkkiin ja opetuksiin.
Kuningaskunta pitää itseään oikeaoppisen islamin esikuvana. Oikean opin, sunnan, määrittää vaikutusvaltainen uskonoppineiden neuvosto ulama. Sen kanta nojaa lähes aina islamin vanhoillisimpiin tulkintoihin.
Koraanissa naisen asemasta kerrotaan esimerkiksi 24:nnen eli ”Valon suuran” 31. jakeessa:
”Sano myös uskovaisille vaimoille, että luovat silmänsä maahan ja hillitsevät halujaan eivätkä näyttele sulouttaan tavallisuudesta poiketen ja että huntu verhoaa heidän povensakin.”
”Älkööt he näyttäkö sulouttaan muille kuin miehilleen tai isilleen tai apilleen tai pojalleen tai poikapuolilleen tai veljilleen tai veljiensä pojille tai sisariensa pojille tai palvelusnaisilleen tai orjattarilleen tai sellaisille palvelijoille, joilla ei ole vetoa naisiin, tai poikasille, jotka eivät ole tietoisia naisten salaisuuksista.”
Koraani jättää kuitenkin runsaasti tilaa tulkinnoille, saman ”Valon suuran” jakeessa 23 todetaan näin:
”Niitä, jotka syyttävät vapaasti käyttäytyviä, mutta siveitä ja uskovia naisia, kohtaa totisesti kirous tässä maailmassa ja tulevassa, ja heille langetetaan ankara rangaistus.”
Monet naisen asemaa jyrkimmin rajoittavista säännöistä eivät lopulta perustu uskontoon, vaan jo kauan ennen islamia vallinneisiin Arabian niemimaan heimotapoihin.
Lisäksi kukin tuomari tulkitsee šariaa oman arvomaailmansa mukaisesti ja tulkinnat ovat hyvinkin ristiriitaisia. Esimerkiksi ulamaa johtava suurmufti Abdulaziz Al ash-Sheikh vastustaa naisten työntekoa ja muitakin vapauksia ”ovenavauksena paholaiselle”. Vaikutusvaltainen mekkalainen uskonoppinut Ahmed Qassim al-Ghamdi taas sanoo, ettei sukupuolten erottelulle löydy perusteita šariasta.
Sääntöjen noudattamista valvoo mutawwa, Hyvyyden edistämisen ja paheiden estämisen komitea.
Tällä uskonnollisella siveyspoliisilla on tuhansia työntekijöitä ja laaja ilmiantajaverkosto. Silmätikuksi saattaa nousta yhtä hyvin miehen ja naisen julkinen keskustelu, ystävänpäivän viettäminen tai ”häpeällisiin asentoihin vääntyvä ja paljastavia vaatteita käyttävä” Barbie-nukke. Mutawwa yritti estää kännykkäkameroiden käytön Saudi-Arabiassa, koska väitti miesten näpsivän niillä säädyttömiä kuvia naisista.
Kieltohanke ei kuitenkaan onnistunut. Muutenkin siveyspoliisi on menettänyt valtaansa.
Saudi-Arabian edellinen kuningas Abdullah poisti mutawwalta oikeuden kuulustella epäislamilaisesta käyttäytymisestä epäiltyjä, nykyään heidät luovutetaan tavalliselle poliisille. Samalla siveyspoliiseilta vietiin ruokokepit, joilla he läimivät julkisilla paikalla tapaamiaan siveettömiä.
Uudistuksista huolimatta Kabli joutuu muiden saudinaisten tapaan tekemään jatkuvasti arkisia valintoja, joiden laillisuudesta hän ei voi olla varma.
Esimerkiksi vieraan miehen kanssa keskustelu on tietoinen riski. Ulkomaalaisten kanssa keskustelu voi olla sallittua. Tai sitten se ei ole.
Mutawwa voi halutessaan tulkita arkisen jutustelunkin khilwaksi, jossa nainen ja mies rikkovat šariaa tapaamalla kahden kesken, vaikka eivät ole sukua.
Kokopartaiset siveyspoliisit etsivät khilwaan syyllistyjiä kahviloista, ravintoloista ja puistoista. Poliisi kuulustelee jutustelusta kiinni jääneen pariskunnan erikseen. Jos tarinat eivät täsmää, heidät yleensä pidätetään ja isä soitetaan noutamaan tyttärensä.
Miehen tiedot kirjataan ja hänet vapautetaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Katumuksen määrästä riippuen seurauksena on varoitus tai julkinen raipparangaistus.
Nuoret saudit kiertävät nykyään khilwaa tapailemalla ryhmissä, joissa veli on sisarensa mukana. Kabli on kuitenkin havainnut, että kaikkein helpointa on viettää vapaa-aikaansa ulkomailla.
Muutama vuosi sitten naisille myönnettiin oikeus hankkia oma henkilötodistus ilman valvojan lupaa. Sillä he voivat matkustaa viiteen muuhun Arabian niemimaan valtioon – tosin eivät edelleenkään ilman valvojaa.
Kablin valinta on suomalaisturistienkin suosima Arabiemiraatit, jossa seurustelu- ja tapakulttuuri on selvästi vapaamielisempi kuin Saudi-Arabiassa.
”Tapaan toki ystäviäni täälläkin, mutta nykyään poikaystäväni on Dubai. Menen sinne kun haluan rentoutua.”
Dubaissa Kabli voisi halutessaan esimerkiksi ajaa autoa. Juuri ajokielto on saudinaisiin kohdistuvien ahdasmielisten rajoitusten näkyvin vertauskuva.
Uskonoppineiden mielestä naisten pääsy ratin taakse uhkaisi vakavasti niin siveyttä kuin yleistä turvallisuuttakin.
Perusteet ovat monista saudimiehistäkin noloja ja keinotekoisia. Ajaminen rasittaa naisen lantionseutua ja johtaa synnytysvaikeuksiin. Ajaessaan naisten olisi pakko paljastaa kasvonsa. Autoilevat naiset poistuisivat kotoa useammin. He kohtaisivat miehiä, jotka eivät ole heidän lähisukulaisiaan – esimerkiksi ajaessaan kolarin tai auton rikkoutuessa.
Ruuhkatkin kasvaisivat. Kaiken kaikkiaan ajo-oikeus edistäisi perinteisten arvojen rapautumista.
Käytännössä autoilua katsotaan läpi sormien varsinkin syrjäseuduilla, jos siitä ei tehdä suurta numeroa. Julkinen ja mielenosoituksellinen ajokiellon uhmaaminen johtaa kuitenkin pidätyksiin.
Naiset ovat viime aikoina ryhtyneet kiertämään ajopannaa skoottereilla. Villitys on kuitenkin lisännyt liikennetapaturmia, joiden syy on usein abaya-kaavun liepeiden sotkeutuminen renkaisiin.
Ajokiellon kumoaminen oli kuningas Abdullahin uudistusten listalla. Se ei kuitenkaan koskaan toteutunut, varovaisena uudistajana tunnettu kuningas kuoli viime tammikuussa.
Vuodesta 2005 Saudi-Arabiaa hallinnut Abdullah raotti ovia naisten opiskelulle ja työssäkäynnille. Hän nosti edistysmielisiä merkittäviin asemiin ja siirsi äärivanhoillisia sivuun.
Kuningas vähensi uskonoppineiden neuvoston valtaa kouluopetukseen, jossa sen ajamat vanhoillisen islamin periaatteet täyttivät lukujärjestyksen, ruokkivat terroristisia ääriliikkeitä ja johtivat kehnoihin oppimistuloksiin. Hän siirsi vastuun tyttöjen koulunkäynnistä varaopetusministeri Norah Al-Faizille, joka Saudi-Arabian ensimmäinen naispuolinen hallituksen jäsen.
Abdullah takasi myös, että naiset saavat sekä asettua ehdolle että äänestää tämän vuoden paikallisvaaleissa. Hän nimitti 30 naista suoraan kuninkaalle vastuussa olevaan 150 vaikuttajan neuvostoon. Joukossa on yliopisto-opiskelijoita, naisasianaisia ja prinsessoja.
Kuningas Abdullahin suurhankke on kymmenen miljardia euroa maksanut teknillinen korkeakoulu Jeddan lähellä. Yliopisto on tavallaan kuninkaan yksityisalue, joten mutawwan valta ei ulotu kampusalueelle.
Se onkin Saudi-Arabian pisimmälle viety tasa-arvon kokeilukenttä. Naiset ja miehet voivat opiskella yhdessä, yliopiston alueella naiset saavat ajaa autoa eikä heidän tarvitse käyttää huntua tai edes päähuivia.
Kuninkaan kuoleman jälkeen uudistusten jatkuminen on kuitenkin vaarassa. Uusi kuningas Salman on nimittänyt kruununprinssinsä saudidynastian tiukimpien konservatiivien joukosta. Hänen ei uskota haluavan ärsyttää uskonoppineita uudistuksilla nyt, kun kuningashuone tarvitsee heidän tukensa aseellista ääri-islamilaisuutta vastaan.
Kabli sanoo olevansa kuningas Abdullahin uudistusten voimakas tukija. Silti hänkin korostaa malttia.
”Muutos tapahtuu vähitellen. Jos ravistat limsapulloa, vaahto ryöpsähtää avatessa kaikkialle. Sama koskee kulttuureita. Jos niihin kohdistuu liian kova paine, ne voivat räjähtää hyvin ikävällä tavalla. Mottoni onkin ’Äkl al ainab habba a habba’, nauti viinirypäleet yksi kerrallaan.”
Saudi-Arabiassa 20 prosenttia naisista käy töissä. Viime vuosina naisille on avautunut uusia uravaihtoehtoja perinteisten opettajan ja sairaanhoitajan ammattien rinnalle. Naisten osuus liike-elämässä kolminkertaistui 2000-luvun ensi vuosikymmenellä.
Saudit ovat jo tottuneet näkemään naisia johtavissa asemissa sairaaloissa tai kouluissa. Muilla aloilla eteneminen on ollut hankalampaa.
”On kestänyt kauan hyväksyä, että nainen voi olla yritysjohtaja, mutta nyt sekin alkaa olla arkipäivää.”
Monien toimistotornien sisällä eletäään jo erilaista arkea kuin katutasolla. Naiset eivät peitä kasvojaan tai edes hiuksiaan ja asioivat miesten kanssa niin kuin missä tahansa maailmassa.
”En olisi ikinä uskonut, että kun soitan miesasiakkaille, he vastaavat kohteliaasti ja kysyvät neuvoani.”
Kabli joutui jatkuvasti huvittaviin tilanteisiin yrityksessä, jossa hän toimi johtajana.
”Saudiyhteiskunta on täynnä miehiä, jotka eivät ole puhuneet koskaan muille naisille kuin äidilleen, siskoilleen, vaimoilleen, tyttärilleen tai tädeilleen. Vaikeinta oli miehillä, jotka eivät osanneet suhtautua siihen, että he kohtasivat naisjohtajan.”
Osa muutosvastarinnasta johtuu yksinkertaisesti hämmennyksestä.
”Monet miehet pelkäävät muiden näkevän, etteivät he hallitse tilannetta. Siksi sellaiset tilanteet on parempi torjua kuin sallia.”
Kablin vanhemmat ovat tukeneet lujasti tyttärensä työuraa. Molemmat ovat lääkäreitä.
”Äitini kertoi usein potilaasta, joka hengenvaarassa kieltäytyi avusta, koska lääkäri oli nainen.”
Perhe on kotoisin Medinasta, joka on islamin pyhin paikka yhdessä Mekan kanssa. Medina on sivistyskeskus, jossa uudistusmieliset ajatukset ovat aina tasapainotelleet vanhoillisten kanssa.
”Kulttuuriperimä tuli isovanhemmiltani. Opin heiltä jo pienestä pitäen saudiyhteiskunnan ja uskontomme perusarvot. Ja vanhemmiltani avarakatseisuuden.”
Isän vapaamielisyydestä huolimatta Kablin arpakuutio-lävistyksestä käytiin kiihkeä taistelu.
”Hän sanoi, etten voi kieltää taustaani enkä yhteiskuntaa, jossa elämme. Ja siihen lävistys nyt vain ei sovi. Äiti puolestaan rohkaisi minua, että on meillä koruja korvissammekin. Niin isäkin sitten taipui.”
”Kun menen vanhempien ihmisten seuraan tai julkisiin työtilaisuuksiin, otan korun pois. Teen sen kunnioituksesta – en siksi, että minun olisi pakko.”
Kabli ei usko kehityksen enää pysähtyvän. Valtaosa saudinaisista tietää, mitä haluaa ja tietää nyt myös, mikä muualla maailmassa on naisille mahdollista.
”Saamme ulkopuolisia vaikutteita paljon aiempaa enemmän.”
Melkein 60 prosenttia Saudi-Arabian yliopisto-opiskelijoista on jo naisia. Abdullahin kaudella ainakin 150 000 saudinuorta lähti valtion tuella opiskelemaan ulkomaille. Kolmasosa heistä naisia. Opiskelu ulkomailla muuttaa ajattelua.
”Lännessä väitetään, että kulttuurimme on kehityksen jarru. Eikä ole, vaan tietämättömyytemme. Ihmisillä on luontainen taipumus vastustaa uudistuksia. Ne jotka eivät ole koskaan käyneet ulkomailla, ovat paljon torjuvampia.”
Vapautumista vauhdittavat myös internet ja sosiaalinen media. Verkossa kukoistavat virtuaalideitit ja online-romanssit, samoin naisasiakeskustelu.
Ei ihme, että vanhoilliset uskonoppineet ovatkin vaatineet esimerkiksi Facebookin kieltämistä ”himon porttina”. Sukupuolet eivät saisi kohdata edes netissä.
”Naisilla ei ole kovin paljon paikkoja, joissa voisimme seurustella ja etsiä tietoa vapaasti. Siksi menemme nettiin. Ja jos se tehdään hallitusti ja viisaasti, uusi teknologia auttaa myös yhteiskuntaa kehittymään.”
Saudinaisten nettikeskusteluissa nousee esiin, että naisten oikeuksien ajajat eivät suinkaan halua läntisiä malleja sellaisinaan. He eivät myöskään usko, että muualta tulevat naisten ”vapauttajat” ymmärtävät heidän tarpeitaan.
”Te ette pysty meitä muuttamaan. Muutos tapahtuu oman yhteiskuntamme tarpeista, silloin kun itse haluamme”, Kabli korostaa. ”Perinteemme ja uskontomme ovat arvokkaita asioita. Ei naista voi pitää nykyaikaisena tai vapaana vain sen perusteella, että hän käyttäytyy perinteiden vastaisesti. Toisaalta voimme kehittyä ja nykyaikaistua ilman että menetämme niistä mitään merkittävää.”
Kabli sanookin suhtautuvansa kulttuuriinsa kuin pahankuriseen lapseen.
”Sitä ei voi pakottaa, koska se on sinua itsepintaisempi. Täytyy kokeilla hienovaraisia keinoja, joiden avulla se aikuistuu.”