Ruotsi kääntää suuntaa
Ruotsin poliittinen kulttuuri perustuu vahvoihin viranomaisiin, mikä näkyy koronatoimissa. Nyt luotto on murenemassa, arvioi entinen suurlähettiläs Pertti Torstila.
Ruotsi valitsi koronaviruksen torjuntaan eri strategian kuin muu Eurooppa. Maan viranomaiset ovat uskoneet, että tiukat rajoitukset eivät auta. Ravintolat ja koulut ovat pysyneet auki.
Ruotsissa viruksen aiheuttamaan tautiin oli 6. huhtikuuta mennessä kuollut 477 ihmistä. Suomessa vastaava luku oli 27.
Yksi syy erilaiseen strategiaan löytyy Ruotsin perustuslaista ja vahvoista viranomaisista, sanoo pitkän uran ulkoministeriössä tehnyt Pertti Torstila. Hän oli Suomen suurlähettiläänä Tukholmassa vuosina 2002–2006.
Kansanterveysviranomainen Folkhälsomyndigheten on johtanut mediassa ruotsalaista epidemiakeskustelua. Tiedotustilaisuuksissa puhuvat ministereiden sijaan asiantuntijat ja virkakunta.
”Hallitus kuuntelee sitä, mitä viranomaiset sanovat. On nähty, millainen yliote heillä on ollut näiden viikkojen aikana.”
Viranomaisperinne juontaa juurensa 1600-luvulle ja valtiomies Axel Oxenstiernaan, joka uudisti maan hallinnon ja painotti pätevien virkamiesten roolia. Ruotsissa ei sallita, että ministeri ohjailee virkamiehiä.
Ruotsin vallan ajan jäljet näkyvät myös suomalaisessa ajattelussa.
”Meilläkin hallitus tukeutuu viranomaisten asiantuntemukseen. Se on kuultu ministereiden puheista. Ruotsissa mennään siinä vain vielä pidemmälle.”
Nyt Ruotsin hallitus näyttää ottavan ohjia. Se antoi 4. huhtikuuta lakiehdotuksen, jolla hallitus saisi valtuudet määrätä poikkeustoimia pandemian vuoksi.
Ruotsin laissa ei ole ennen tätä ollut Suomen valmiuslain kaltaista mahdollisuutta. Uusi esitys on hyvin poikkeava.
”Ruotsissa sen kynnyksen ylittäminen on vielä paljon suurempi juttu kuin meillä.”
Suomessa on totuttu kuuntelemaan vahvoja johtajia. Torstilan mukaan Ruotsissa on toisin.
”Mitä enemmän siellä johtava poliitikko rykäisee, sitä selkeämmin kansa kulkee toista tietä.”
Torstila antaa esimerkin 2000-luvun alusta. Silloinen pääministeri Göran Persson kehotti ruotsalaisia äänestämään euron puolesta. Hän puhui siitä, miten yhteinen raha sitoisi Eurooppaa tiiviimmin yhteen.
”Mitä enemmän Persson tästä puhui, sitä kovempaa vauhtia euron kannatus alkoi pudota.”
Torstila arvioi, että nyt koronakriisin keskellä kansa alkaa olla samaa mieltä kuin hallitus. Luotto viranomaisiin on murenemassa.
Hänen arvionsa mukaan hallituksen antaman lakiesityksen käsittely ei onnistu yön yli. Asioita puidaan pitkään ja huolellisesti.
”Se on valtameriristeilijä, joka ei kauhean nopeasti käänny.”
Asiantuntijat Ruotsissa ja ulkomailla ovat kritisoineet maan toimien vähäisyyttä ja terveysviranomaisia. Tilanne on henkilöitynyt erityisesti valtionepidemiologi Anders Tegnelliin, jolla on ollut suurin tiedottamisvastuu.
”Tässä on ollut monopoli niin vahvasti Tegnellillä, että poikkeavat äänet ovat jääneet vähemmistöön. Poliitikot ovat tämän huomanneet, ja taustalla on kehittynyt uutta ajattelua.”
Torstila kertoo huomanneensa muutosta myös Folkhälsomyndighetenin kannassa.
Pääministeri Stefan Löfven on sanonut, että Ruotsi on kuullut toimissaan myös taloustieteilijöitä ja työmarkkinajärjestöjä.
Torstila ei kuitenkaan usko, että Ruotsissa olisi määrätietoisesti ajateltu kansantalouden etua tai että linjana olisi ollut ”hiljaisesti hyväksytty darwinismi” eli luonnonvalinta, jossa vahvat selviytyvät.
”Se on niin vastoin ruotsalaista ajattelua. Ruotsalainen yhteiskunta on hyvin pehmeä, haavoittuvainen ja tunnepitoinen.”
Ruotsissa kriiseihin ei ole totuttu.
”Muistan omalta ajaltani tsunamin ja ulkoministeri Anna Lindhin murhan. Kansakunta meni täysin tolaltaan. Ruotsi on herkkä ja haavoittuvainen.”
Akuutin kriisin jälkeen alkaa poliittinen jälkipuinti. Vaikka nyt vastuuta olisi kantanut virkakunta, jälkeenpäin se lankeaa hallitukselle ja pääministeri Löfvenille.
Vuoden 2004 tsunamin jälkeen Ruotsin hallitusta arvosteltiin hitaasta toiminnasta. Ruotsi lähetti apua Aasiaan myöhemmin kuin monet maat, Suomi mukaan lukien. Katastrofissa kuoli yli 500 ruotsalaista.
Hallitus pysyi vaivoin kasassa. Oppositio ja lehdistö vaativat sekä pääministerin että ulkoministerin eroa.
”Ruotsalainen yhteiskunta on armoton sen jälkeen, kun virheet on todettu. Siinä ei kansakunnan sisäinen solidariteetti toimi enää ollenkaan.”