”Omelettimies” Savioja kouluttaa Afganistanin armeijaa

Afganistan
Teksti
Pekka Ervasti
reijo savioja
Majuri Reijo Savioja kouluttaa Afganistanin armeijaa henkilöstöhallinnossa.

Majuri Reijo Savioja sulautuu aavikkomaastopuvussaan lähes täydellisesti majapaikkansa seinää peittävään afganistanilaisen kankaan kuviointiin.

Savioja on sulautunut maisemaan myös työnsä puolesta. Majuri on sisällä afganistanin oman kansallisen armeijan (ANA) rakenteissa, sillä hän kouluttaa paikallista kollegaansa henkilöstön hallinnassa.

Tämän takia Savioja kantaa asepukunsa hihassa merkkiä, jossa on outo lyhenne OMTL (Operation Mentoring Liason Team). Sotilasslangilla Savioja on omelettimiehiä.

Savioja tuli Afganistaniin Porin prikaatin henkilöstöpäällikön tehtävistä. Afganisanissa hän kouluttaa ANA:n 209. armeijakunnan 1. prikaatin henkilöstöpäällikköa tehtävissään.

”Minun tehtäväni on tukea häntä kaikessa työssä”, Savioja kiteyttää.

Hän ei tee ratkaisuja kollegansa puolesta, mutta opastaa, miten ne ratkaisut tehdään.

”En päätä, meneekö kolmannen komppanian päälliköksi Ahmed vai Muhammed. Sen päätöksen tekee afganistalainen kollegani.”

Saviojan kaltaisia ulkomaisia mentoreita tai neuvonantajia armeijakunnassa on 404 aivan komentajatasolta komppaniatasolle asti. Suomalaismajurin koulutettava on hoitanut tehtäväänsä jo neljä vuotta ja siksi Savioja ei ole kohdannut kaikkia niitä vaikeuksia, joihin mentorit törmäävät.

Kielimuuri on ensimmäinen ongelma. Mentori tekee yleensä työtään tulkin avustuksella, sillä esimerkiksi englantia afgaanisotilaat puhuvat vähän. Alemmalla tasolla ongelma on jopa lukutaito, vaikka aliupseerin pätevyysvaatimuksiin se kuuluu – teoriassa.

Kulttuurierot ovat huomattavat. Uskonto ja heimoyhteiskunnan arvot vaikuttavat koulutettavien toimintaan ja ajatteluun ja mentorin on se otettava herkästi huomioon.

Sotajalalla koko ajan

Afganistanin armeija on käytännössä sotajalalla koko ajan. Operaatioita on käynnissä kaikkialla maassa kapinallisia ja huumerikollisia vastaan.

Raskaat operaatiot ovat jossain määrin johtaneet taisteluväsymykseen varsinkin miehistön joukossa. Karkureita ja lomalta palaamatta jättäviä sotilaita on paljon. Erityisesti satokauden aikana monet sotilaat jäävät kotikylään auttamaan maataloustöissä. Talveksi he palaavat yksikköönsä.

Punttaamiseen ei puututa ankarasti. Palkka jätetään maksamatta silloin, kun sotilas ei ole rivissä, mutta häkki heilahtaa harvoin.

Sotilaan palkka afgaaniarmeijassa on noin 200 dollaria kuukaudessa. Lisäksi hän saa operaatiolisää 3-4 dollaria päivältä ollessaan taistelutehtävissä. Palkkaan kuuluvat luonnollisesti täysi ylöspito ja varusteet.

Juuri säännöllinen palkka vetää miehet takaisin riviin. Se takaa säännöllisen toimeentulon myös sotilaan kotiväelle maaseudulla.

Savioja on työnsä kulkuun ja tuloksiin tyytyväinen.

”Pienin askelinhan tässä edetään. Kun näkee pieniäkin muutoksia ja parannuksia, se antaa lisää motivaatiota.”

Mentoreiden työtä arvioidaan säännöllisesti. Kun yksikkö saavuttaa rankkeerauksessa parhaan mahdollisen tason, ulkomainen mentori siirtyy toiseen paikkaan jatkamaan koulutustyötään tai palaa kotimaahansa.

Teksti ja kuvat: Pekka Ervasti, Mazar-i-Sharif, Afganistan

Aiheesta lisää

Häkämies vastaa Haloselle Afganistanista: ”Täällä ei olla siviilejä surmaamassa” (Suomenkuvalehti.fi 5.12.2009)

Itsenäisyyspäivä Afganistanissa: Vaikutusvaltainen kuvernööri Atta kiitti suomalaisjoukkoja (Suomenkuvalehti.fi 6.12.2009)