Päivä, jona virkamies häpesi
Aleksei Navalnyin oikeudenkäynnin tulos oli etukäteen selvä, ja sen näkivät kaikki.
Penkit venäläisissä oikeussaleissa olivat kivenkovia. Jo tunti sen jälkeen, kun Aleksei Navalnyin oikeudenkäynti oli alkanut Moskovassa, istumalihaksia särki pahasti.
”Kuin kirkossa istuisi”, puuskahti vieressäni istuva suomalaiskollega.
Toisella puolellani istui venäläinen toimittaja. Kysyin häneltä pari kertaa, mitä vankeinhoidon edustaja sanoi, sillä miehen mutinaa oli mahdotonta ymmärtää.
”Minäkään en ymmärrä”, vastasi venäläistoimittaja.
Tajusin, miksi venäläisten oikeussalien penkit ovat niin kovia. Muuten olisi suuri vaara, että nukahtaisi.
Vankeinhoitoa edustavan Aleksandr Jarmolinin tehtävä oli todistaa, että Navalnyi oli viime syksynä rikkonut vanhaa ehdollista tuomiota. Toipuessaan koomassa myrkytyksestä Saksassa Navalnyin olisi pitänyt ilmoittautua joka toinen viikko viranomaisille Moskovassa.
Jokainen ymmärtää, että vaatimus oli absurdi, mutta Jarmolinin tehtävä oli todistaa mahdoton mahdolliseksi.
Siksi hän puhui niin epäselvästi ja hiljaa, ettei kukaan kuullut. Parissa kohdin hän ei edes laittanut mikrofonia päälle. Jarmolin tiesi valehtelevansa, ja häntä hävetti.
Venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi on viimeisen puolen vuoden aikana todistanut, että venäläiset virkamiehet eivät ole robotteja. Kun he joutuvat valehtelemaan, heitä hävettää.
Valehteleminen on osa heidän työtään, mutta ei eivät pysty peittämään tietoisuuttaan siitä. Se on minusta rohkaisevaa.
Vuonna 2006 kävin Kontupohjassa Venäjän Karjalassa. Kaupungissa oli syttynyt venäläisten ja kaukasialaisten välisiä rotumellakoita, ja matkustimme kuvaajan kanssa paikan päälle ottamaan selvää, mistä oli kyse.
En unohda ikinä virkamiestä, jolle oli annettu tehtäväksi selittää tilanne toimittajille. Hän kirjaimellisesti upotti meidät sellaiseen sanavirtaan, että oli mahdotonta esittää yhtäkään jatkokysymystä.
Virkamiehen päätehtävä oli maalata niin sekava kuva tilanteesta, että meistä tulisi epävarmoja. (Venäjällä yleensä totuus kyllä tulee esille joka tapauksessa, kunhan saa puhua tavallisten asukkaiden kanssa.)
Navalnyi on myös osoittanut venäläisille, että on mahdollista valita. Hän itse valitsi palata Venäjälle, missä hänet sataprosenttisella varmuudella pidätettäisiin ja missä hän saisi vankilatuomion.
Vanha ehdollinen 3,5 vuoden tuomio muuttui ehdottomaksi. Navalnyi istuu siitä kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta johtuen jo kärsitystä kotiarestista.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin mitätöi tämän tuomion jo 2017, mutta Venäjän oikeusjärjestelmä pitää siitä kiinni, vaikka Venäjä on jo maksanut Navalnyille ihmisoikeustuomioistuimen määräämät sakot.
Tuomion jälkeen venäläiset osoittivat kahdesti mieltään ympäri maata Putinia vastaan, 23. ja 31. tammikuuta. Sytyke oli Navalnyin tuomio, mutta varsinainen syy kymmenientuhansien kansalaisten lähtemiseen kaduille ja toreille oli kyllästyminen Putinin valtaan.
Ihmiset ovat saaneet tarpeeksi korruptiosta, tehottomuudesta ja yhä pahenevasta taloustilanteesta. Tämä kyllästyminen on ollut jo pitkään näkyvissä Venäjän alueilla. Mitä pitempi matka Moskovasta, sitä kovemmin ihmiset protestoivat niin sanottua kolonialismia – sitä, että Moskova kerää veroja ja kahmii rikkauksia eikä palauta mitään.
Habarovskissa moskovalaiset yritykset kalastavat lohta ja hakkaavat metsää. Etelä-Venäjällä mustan mullan maassa moskovalaiset firmat kahmivat itselleen parhaat pellot. Arkangelin alueelle piti viedä pääkaupungin jätteet, mutta tuhansien aktivisten taistelun jälkeen tämä projekti estettiin ainakin toistaiseksi.
Navalnyi ei ole mikään Nelson Mandela. Häntä on vaikea nähdä yhdistävänä poliittisena johtajana. Silti hän on tällä hetkellä Venäjän ainoa poliitikko, ja hänen paikkansa venäläisessä yhteiskunnassa on vankka.
Se on Putinin oma vika. Hän on itse luonut järjestelmän, joka ei ole pystynyt takaamaan venäläisille vapauksia eikä turvallisuutta. Navalnyi on ainoa, joka on menestyksekkäästi pystynyt taistelemaan sitä vastaan.
Putinista ei tule koskaan enää samaa presidenttiä kuin Krimin valloittamisen jälkeen. Mutta matka auringonlaskuun voi vielä olla pitkä. Putin on siihen valmistautunut.
Kuten myös Navalnyi.
Kirjoittaja on Dagens Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.
Muokattu 24.2.2021 kello 14.o5. Korjattu Arhangelskin alue Arkangelin alueeksi.