Moskova tänään: korvikejuustoa ja alipalkattuja ammattilaisia
ESSEE: Moskovalaisten kanssa voi yksityisesti keskustella mistä tahansa. Samalla paljastuu piilossa oleva pelko. Pelätään vieraita, valtiota ja mahdollista sotaa.
Moskovasta kertovat uutiset verkossa huolestuttavat, pelottavat ja valmistavat erilaisiin vaaroihin. Kun oleskelee Moskovassa ja saa siihen omakohtaisen tuntuman, Venäjän pääkaupunki vaikuttaa hieman toisenlaiselta. Ensin se tuntuu hyvältä, metro kulkee, kaupoissa asiakkaat maksavat ostoksensa, katuja siivotaan. Mutta tämä on vain ensivaikutelma. Täydempi kuva vaatii tarkempaa katsomista. Tämä on kertomus ensimmäisen vilkaisun ja toisen tarkastelun Moskovasta maaliskuulta 2016.
Moskova haluaa ehdottomasti kilpailla eurooppalaisten pääkaupunkien kanssa siitä, missä ovat puhtaimmat kadut. Pikkuroskia ja ilmassa lentäviä papereita näkee vain täysien roskakorien luona, mutta suurkaupungissa väkimäärät selittävät moisen kauneusvirheen. Vierastyöläiset entisen Neuvostoliiton Keski-Aasiasta lakaisevat asfalttia ja iskevät viimeisiin jäisiin kohtiin. Talonmiehet eivät enää siivoa pelkästään pihoja ja rappuja vaan ovat tarttuneet myös jätteiden hyödyntämiseen. Pääkaupungissa ylhäältä annettu käsky jätteiden lajitteluun ei ole muuttunut käytännön teoiksi, mutta kun jätepaperista ja metallista maksetaan, erottelu hoituu nyt jätesäiliöitä kaivamalla.
Silti kaikkein tarmokkaimmatkaan vierastyöläiset eivät voi mitään liukkaudelle, jota syntyy betonilaatoille. Moskovan johto laatoittaa jalkakäytäviä valtavalla vauhdilla kaikkialla, missä se suinkin on mahdollista. Tietyillä säillä laatat ovat hirvittävän liukkaita ja tänä talvena Moskovassa on koettu suoranainen murtamaepidemia kaatumisten seurauksena.
Moskovalaisten kanssa voi yksityisesti keskustella mistä tahansa. Neuvostoaikainen perinne keittiökeskusteluista, joissa kaikesta kielletystäkin puhuttiin, on palannut. Mutta jos haluaa poimia keskusteluista lainauksia julkisuuteen, tilanne muuttuu. Kaikki pyytävät, ettei heidän nimiään mainittaisi. Samalla paljastuu piilossa oleva pelko. Pelätään vieraita, valtiota ja mahdollista sotaa.
Tuttu lääkäri lähetti poikansa opiskelemaan toisen maahan. ”Poikaa ei ole opetettu vaikenemaan mielipiteistään. Sanoo kantansa ja sitten siitä voidaan kannella. Lisäksi on mahdollista, että opiskelijoilta poistetaan oikeus saada lykkäystä asevelvollisuudesta.”
Sotahysterian lietsominen on ulotettu myös kaikkein nuorimpiin. Turvallisuuteen vedoten kouluissa on otettu käyttöön tiukka kuri. Sisääntuloa ja ulosmenoa valvotaan ja lapset kulkevat komentojen mukaan. Puolittain armeijamainen kuri on ulotettu myös vanhempiin. Monilapsisen perheen äiti valittaa, miten vanhempien kokouksesta poisjäänti pitää selittää kirjallisesti. Venäjällä on muuten edelleen tapana käsitellä lasten menestymisiä ja epäonnistumisia näissä kokouksessa. Lisäksi tässä tapauksessa kokouksen aiheena oli lännen propaganda ja sen vaikutus koululaisiin. ”Venäjä on vihollisten ympäröimä ja viholliset turmelevat nuorisoamme.”
Ortodoksisia ja valtiollisia arvoja iskostetaan tajuntaan rinnan sen kanssa, että viihteessä tyydytään varsin ala-arvoiseen tyyliin. Samaan aikaan kuitenkin taidenäyttelyihin on tuhansien ihmisten jonot, konsertit ja teatterit ovat täpötäynnä. Kaikesta huolimatta kulttuuritarjonnan mutta myös uutisten päälähde on televisio. Sen vaikutuksen voi välttää vain jättämällä ohjelmat katsomatta. Enemmistö televisiota katsovista kuten eläkeläistuttavammekin tukevat enemmän tai vähemmän näkemystä, jonka mukaan ”meillä kaikki on hyvin ja meillä on kaikkea”.
Valikoimat ruokakaupoissa ovatkin todella varsin runsaat. Mutta kun niitä tutkii tarkemmin, löytää monenlaisia korvikkeita: korvikejuustot on tehty kasvisrasvoista, erityisesti palmuöljystä. Muita korvikeaineita käytetään maito- ja lihatuotteissa samoin kuin leivonnaisissa. Venäjän käyttöön ottamien vastapakotteiden takia juustosta onkin tullut esimerkki kulutuksesta poikkeustilanteessa: paras ja suosituin ulkomaantuliainen on juusto, muun muassa homejuusto. Kaikki moittivat halpaa korvikejuustoa. Sveitsi ei kuulu Venäjän pakotelistalla oleviin maihin, mutta sieltä kuten muistakin pakotteiden ulkopuolisista maista tuotavat juustot ovat niin hintavia, etteivät monet moskovalaiset voi niitä ostaa.
Monilla moskovalaisilla ei liioin ole varaa edes tavallisiin tuotteisiin: kaikki on kallistunut ruplan kurssin laskemisen ja kilpailun vähentymisen takia. Sen sijaan palkat ovat parhaassa tapauksessa vain pysyneet ennallaan. Lisäksi työpaikkojen supistukset ovat moskovalaisten perusongelma. Työtä etsivät muutkin kuin korkeakoulututkinnon omaavat asiantuntijat.
Taksin kuljettaja kertoo, miten vaihtoi alaa eikä suinkaan sen tarjoaman hyvän elämän takia. Hän työskenteli aikaisemmin lähetyksiä asiakkaille toimittaneessa yrityksessä, mutta ensin palkka aleni 40 000 ruplasta puoleen. Sitten työ loppui kokonaan. Nykyisin eurolla saa 75 ruplaa.
Nyt taksinkuljettaja tekee töitä 16 tuntia vuorokaudessa entisen 12 tunnin sijasta. Vastaavat esimerkit kertovat kriisistä kaunistelematta.
Kaukonäköisimmät ymmärtävät myös kriisin syyt. Kun eräälle internetiä käyttävälle sanottiin, että hänen palkkansa on valuuttana laskettuna alentunut neljännekseen entisestä, hän reagoi varsin kuvaavalla tavalla toteamalla, että ”se on maksu ylpeydestä”.
Moskovan ulkopuolella tilanne on paljon huonompi. Muutaman sadan kilometrin päässä pääkaupungista hintataso on kuin Moskovassa, mutta palkat tuntuvasti alhaisemmat. Yliopiston vanhempi opettaja häpeilee kertoa palkkaansa, sillä se on 7 500 ruplaa, noin sata euroa. Luontaistalous auttaa selviytymään samoin kuin sukulaiset Krasnodarskissa, sillä he pitävät myös kotieläimiä.
Alhainen tulotaso johtaa siihen, ettei pienyrittäjyys kehity. Useamman pikkubussin, ns. reittitaksin, omistava yrittäjä valittaa, ettei voi periä kyydistä 15 ruplaa korkeampaa hintaa, kun Moskovassa maksu on 35-40 ruplaa, mikä liikkuu jokseenkin kannattavuusrajalla.
Työmarkkinoilla on monilla aloilla ylitarjontaa asiantuntijoista. Tuttu arkkitehti vahvistaa, miten ennen oli vaikea löytää ammattitaitoista henkilökuntaa, mutta nyt voi valita suuresta joukosta kiinnostuneita.
Huoli työpaikasta, palkasta ja hintatasosta heijastuu myös asuntomarkkinoille. Myös uusien eikä vain vanhojen asuntojen hinnat laskevat jopa ruplina laskettuina. Tarjontaa on paljon. Aivan ydinkeskustassa asuva tuttava kertoo, miten kaikkialla on liimattuna ilmoituksia ”myydään” tai ”tarjotaan vuokralle”. Asuntojen lisäksi kaupitellaan ostettavaksi tai vuokralle myös liiketoimintaan sopivia tiloja. Mutta Moskovan keskustan hinnat ovat edelleen niin korkeita, että niihin on vain harvoilla varaa.
Moskovaan sijoittavien ulkomaalaisten ja pääkaupungissa työskentelevien ulkomaalaisten määrä on myös laskussa. Silti ulkomaalaiset yritykset eivät ole kokonaan lähteneet Moskovasta. Esimerkiksi arkkitehtituttava kertoo ulkomaalaisesta yrityksestä, joka sijoittaa vapaa-ajan viihdekeskuksiin.
Kiinteistömarkkinoiden ylitarjonnasta huolimatta rakentaminen jatkuu. Panoksensa tähän antaa myös Moskovan kaupunginhallinto, sillä se purkaa vanhoja 1960-luvulla rakennettuja viisikerroksisia taloja, joiden tilalle nousee korkeampia kerrostaloja. Rakentaminen todistaa, että kaupungin kassassa riittää rahaa. Siitä kertoo myös jalkakäytävien päällystäminen ja uusien metroasemien rakentaminen samoin kuin liikenneväylien uudistaminen.
Huomattavia summia aiotaan ohjata myös uusien liiketilojen rakentamiseen niille alueille, mistä vanhat tuhottiin ”pitkien kaivurin kauhojen” -nimen saaneen yön aikana. Moskovan hallinto purki kyseisenä yönä metroasemien lähellä olleet liiketilat riippumatta siitä oliko niiden haltijoilla todistus omistusoikeudesta. Nimenomaan juuri tämä seikka eikä niinkään itse purkaminen herätti monissa moskovalaisissa suuttumassa.
Purkaminen jatkuu edelleen eikä kukaan protestoi: omistusoikeus ei Venäjällä ole pyhää. Sen sijaan monet katsovat, että valta voi toimia vapaasti päätöksiä tehdessään ilman, että laki tai moskovalaisten mielipiteet otettaisiin huomioon.
Moskovalaisten ja kaupungin johdon suhteita hiertää vielä uusi kivi: maksullinen pysäköinti. Tuttu toimittaja on niin suuttunut pysäköintimaksuista, ettei periaatteesta käytä maksullista pysäköintiä. Toisaalta vihdoinkin on ryhdytty toimenpiteisiin sen hyväksi, että niin asuintalojen kuin julkisten rakennusten luona on erillisiä pysäköintipaikkoja vammaisille.
Edistystä on tapahtunut myös siinä, että netin kautta hallintoon voi ottaa yhteyttä saadakseen myös palveluja. Kunnallisia maksuja voi hoitaa verkossa, samoin voi saada tietoa lasten koulunkäynnistä ja varata ajan lääkäriltä. Monta muutakin asiaa voi hoitaa erityisessä yhteiskunnallisten palveluiden sivustossa. Mutta senkin toiminnassa on ongelmansa: huonosti tehty järjestelmä johtaa kuormittuessaan paluuseen entisiin käytäntöihin. Esimerkiksi monilapsisen perheen äiti kertoo joutuneensa jonottamaan poliklinikalla lääkärin vastaanotolle, koska lääkäri ei pystynyt ottamaan lasta vastaan varatussa ajassa.
Tietokoneiden käytöstä huolimatta kaiken maailman lupalappujen ja muiden vastaavien papereiden hommaaminen aiheuttaa edelleen moskovalaisille monenlaista vaivaa. Tarpeettomat, byrokratiaa ruokkivat erilaiset varmistuslaput, todistukset, lomakkeet ja ilmoitukset vievät aikaa ja voimia. Kaikki tämä siitä huolimatta, että Moskovassa on erilaisia palvelukeskuksia nimeltä ”Minun asiakirjani”, joissa voi hoitaa verkkoasioinnin lukuisten viranomaislaitosten kanssa. Näyttää kuitenkin sillä, ettei neuvostoajan byrokraattisen perinnön voittaminen onnistu kovinkaan helposti.
Aivan samoin näyttää säilyneen ennallaan moskovalainen tapa tiukasta vartioinnista ja lupalappujen vaatimisesta. Esimerkkinä olkoon käynti yhdessä uuden Moskova Cityn liikekeskuksen 60-kerroksisessa pilvenpiirtäjässä, jonka nimi on Imperia. Alhaalla on vastaanotto, jossa työskentelee kymmeniä nuoria naisia, joilla on supermodernit Applen laitteet. Silti virkailijat kirjoittavat käsin sisäänpääsyyn vaaditut lupalaput, joiden saaminen vaatii myös passin esittämistä.
Lupapaperi pitää sitten näyttää vartijalle, joka avaa ovet sähköisellä avaimella. Kun vihdoin pääsee haluttuun kerrokseen, modernin ja menneen ristiriidat saavuttavat huippunsa: tällä kertaa vartija kirjoittaa passin tiedot kynällä paksuun vihkoon.
Vanhoissa neuvostoajan komediafilmeissä käytettiin propagandassa iskulausetta, jossa suuria ulkomaisia kaupunkeja kutsuttiin vastakohtien kaupungeiksi. Maaliskuussa 2016 Moskova on todella vastakohtien kaupunki.
Tekstin on venäjästä kääntänyt Anna Kuorsalo.