Maine tulilinjalla

Vaikka Yhdysvaltain ja Iranin välinen sota jäisi lopulta lyhyeksi, saattavat konfliktin vaikutukset olla pitkäkestoisia.

Maailmalla lasketaan uusiksi energiaan ja kauppaan liittyviä riskejä. Samalla monet diplomaatit arvioivat, että Persianlahden alueen valtatasapaino muuttuu.

Nyt liikkeessä ovat myös alueen arabivaltioiden keskinäiset suhteet. Ne miettivät, kuinka suhtautua tulevaisuudessa Iraniin, Yhdysvaltoihin, Israeliin ja toisiinsa.

Alueen maita on määrittänyt vuosikymmeniä ennen kaikkea öljy ja maakaasu.

1970-luvun energiashokki nosti näiden maiden merkitystä maailman energiantuottajina, mikä toi niille mittavaa vaurautta. Samalla vuosikymmenellä nähty Iranin vallankumous ajoi monet valtioista lähemmäksi Yhdysvaltoja, jolla on merkittäviä tukikohtia Kuwaitissa, Bahrainissa, Qatarissa, Saudi-Arabiassa ja Arabiemiraateissa.

Vaikka alueella on nähty myös esimerkiksi Persianlahden sota 1990-luvun alussa, ovat niin kutsutut GCC-maat nauttineet verrattain rauhallisesta asemasta keskellä epävakaata Lähi-itää. Lyhenne viittaa Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvostoon.

Erityisesti Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Qatar ovat pyrkineet monipuolistamaan talouksiaan ja houkuttelemaan alueelleen yrityksiä. Samalla valtiot ovat käyttäneet mittavia rahasummia erilaisiin pehmeän vallan tempauksiin, kuten isojen urheilukisojen järjestämiseen.

Niillä imagoa on haluttu kohottaa myös tavallisten kansalaisten silmissä ympäri maailmaa.

Iran on pyrkinyt horjuttamaan tätä mainetta kevään laajoilla iskuilla. Eniten niitä on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kohdistettu Arabiemiraatteihin, ja vielä kesäkuun lopullakin Bahrainiin ja Kuwaitiin.

Maat ovat käyttäneet merkittäviä rahasummia iskujen torjuntaan, ja monet niistä ainakin vaikuttavat säästyneen suuremmilta ihmisvahingoilta. Toisaalta juuri se on ollut viesti, jonka maat ovat halunneet maailmalle välittää. Iskuista videoita kuvanneita ja levittäneitä on rangaistu, ja valtioiden puheissa on edelleen korostettu vakautta ja bisnesmahdollisuuksia.

On silti selvää, että matkailu vaikkapa Dubain kaltaiseen kaupunkiin, investoinnit alueen maihin tai Euroopassakin tutuksi tulleiden arabilentoyhtiöiden toiminta ovat kärsineet konfliktista.

Samalla kun taloudellisia vahinkoja pyritään korjaamaan, maat tekevät uusia geopoliittisia laskelmia ja myös erilaisia ratkaisuja keskenään. Oman on hermostuttanut muita maita suhtautumalla myötämielisemmin Iraniin. Qatar on toiminut välittäjänä rauhanneuvotteluissa.

Kaikki maat arvioivat uusiksi, voivatko ne luottaa Yhdysvaltoihin ja mistä löytyvät uudet liittolaiset. Tarkoittaako tulevaisuus tiiviimpää yhteistyötä Kiinan kanssa?

Myös kilpailu Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien kesken on kiristynyt.

Kumpikin maa näkee mielellään itsensä alueen henkisenä johtajana. Huhtikuun lopulla Arabiemiraatit kertoi, että se eroaa öljynviejämaiden yhteistyöjärjestöstä, OPECista. Useissa analyyseissa ratkaisua on selitetty nimenomaan kahden alueellisen mahdin kilpailulla, koska juuri Saudi-Arabiaa on pidetty järjestön tosiasiallisena johtovaltiona.

Toisaalta järjestö on ollut pitkään Yhdysvaltojen hampaissa, eikä Arabiemiraatit ole konfliktin myötä vetäytynyt myöskään Israelin kanssa neuvotelluista Abraham-sopimuksista. Donald Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella kätilöimät ja hänelle tärkeät sopimukset ovat mahdollistaneet arabivaltioiden ja Israelin välien normalisoinnin. Arabiemiraatit ja Bahrain ovat allekirjoittaneet ne, mutta esimerkiksi Saudi-Arabia ei.

Arabiemiraattien ratkaisuja voi siis tulkita myös haluna pitää hyvät välit sekä Yhdysvaltoihin että Trumpiin.

Vaikutusvaltainen emiraattidiplomaatti, maan kansliaministeri Lana Nusseibeh vieraili tasavallan presidentin Alexander Stubbin isännöimissä Kultaranta-keskusteluissa kesäkuun alussa.

Suomen Kuvalehti kysyi Nusseibehilta, miten hän näkee alueen tulevaisuuden ja maiden keskinäiset välit. Mikä on Arabiemiraattien uusi strategia, kun se lähtee OPECista ja kritisoi myös muita alueen maita?

Suoraa vastausta ministeri ei tarjonnut. Nusseibeh sanoi, että sellaista olisi vaikea edes antaa, koska maa itsekin vielä ”analysoi ja arvioi sitä”. Se voi olla totta, mutta ministeri ei välttämättä halua myöskään antaa rehellistä vastausta kansainvälisellä areenalla.

Puheenvuorosta oli kuitenkin aistittavissa, että Arabiemiraatit priorisoi jatkossa omia intressejään entistä vahvemmin sen sijaan, että se olisi uskollinen jollekin tietylle maaryhmälle.

”Kumppanuuksien on tuotettava tuloksia. Niiden on tuotettava tuloksia ennen kaikkea omalle kansalle”, Nusseibeh sanoi.

”Etsimme monenlaisia kumppanuuksia sellaisten maiden kanssa, joilla on yhteinen visio kanssamme.”

Se saattaisi ministerin mukaan tarkoittaa tiiviimpää yhteistyötä erilaisten pienten ryhmittymien, EU:n tai BRICS-maiden kanssa.

Arabiemiraatit liittyi BRICS-ryhmään vuonna 2024. Nimi tulee ryhmän pitkäaikaisista jäsenmaista, Brasiliasta, Venäjästä, Intiasta, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta.

Myös Saudi-Arabian piti liittyä ryhmään, mutta se ei ole toistaiseksi tehnyt niin.

Kultaranta-keskusteluissa myös presidentti Stubbilla oli ajatus alueen tulevaisuudesta. Hän kannatti Jordanian kuninkaan Abdullah II:n ehdotusta, että Iranin sodan päätyttyä alueella järjestettäisiin jonkinlainen ”Lähi-idän Ety-kokous” vuoden 1975 Helsinkiä mukaillen.

”Toisin sanoen siis Lähi-idän turvallisuuskonferenssi”, Stubb summasi.

Samalla hän myönsi, että on suuri pyyntö saada esimerkiksi Iran ja Israel samaan pöytään keskustelemaan.