MH370: Jos kapteeni kaappasi koneen, lentoreitti on todella outo
Entistä todennäköisempää on, että koneen hylkyä ei löydetä ikinä.
Kadonneen malesialaisen matkustajakoneen tapauksen tutkinnassa tapahtui viikonloppuna merkittävä muutos.
Malesian pääministeri Najib Razak sanoi lauantaina, että kaikki katoamisesta saadut tiedot viittaavat ”tahalliseen tekoon, jonka takana on ollut joku koneessa mukana olleista”. Näin ollen nyt tutkitaan lento-onnettomuuden asemasta rikosta.
Samalla on vaihtunut tutkinnan rintamavastuu.
Lento-onnettomuuksia tutkivat riippumattomat onnettomuustutkijat. Rikoksia tutkii poliisi, joka tosin voi käyttää onnettomuustutkijoiden asiantuntemusta hyväksi esimerkiksi datan analysoinnissa.
Suomen Onnettomuustutkintakeskuksen Otkesin johtavan lento-onnettomuustutkijan Ismo Aaltosen mukaan ero on selvä.
Turvallisuustutkinta ei etsi syyllisiä vaan pyrkii selvittämään tapahtumien kulun vastaavien onnettomuuksien estämiseksi tulevaisuudessa. Poliisi taas hakee nimenomaan rikokseen syyllisiä, joita voidaan syyttää oikeudenkäynnissä.
Roolien ero ei suinkaan estä yhteistyötä. Poliisi on meilläkin tiiviisti mukana alkuvaiheessa muun muassa turmapaikan tutkinnassa ja hoitaa kuolemansyyn tutkinnan. Sen jälkeen tiet eroavat.
”Poliisilla on velvollisuus antaa omien tutkimustensa tulokset meille, mutta meillä ei ole vastaavaa velvollisuutta poliisin suuntaan”, Aaltonen sanoo.
Poliisi voi halutessaan aloittaa oman esitutkintansa, omalla materiaalillaan. Esimerkiksi lennon tallennuslaitteisiin eli ns. mustiin laatikoihin poliisi pääsee käsiksi vain oikeuden päätöksellä.
Malesiassa poliisi lähti liikkeelle pontevasti.
Maailman media kertoi näyttävästi kotietsinnöistä kadonneen koneen lentäjien asuntoihin. Erityisen kiinnostuksen kohteena oli kapteenin kotiinsa rakentama, järeä Boeing 777ER-koneen simulaattori.
Julkisuuteen levisi myös tietoja kapteenin vahvoista poliittisista mielipiteistä. Hän kannatti malesialaista oppositiojohtajaa, joka muutamia tunteja ennen kohtalokasta lentoa sai vankeustuomion tekaistuilta vaikuttaneiden syytösten perusteella.
Nyt pidetään selvänä, että koneen oli ottanut hallintaansa joku, joka tunsi sen erittäin hyvin ja osasi poistaa pelistä tutkavastaimen eli transponderin ja lähinnä huollon tarpeisiin lentotietoja satelliitin välityksellä lähettävän ACARS-laitteiston.
Malesia Airlines ei yleensä käytä tätä laitteistoa, mutta sen tietoja välittävä Inmarsatin satelliitti esitti kuitenkin yhteydenottopyynnön tunnin välein. Näiden ping-äänten perusteella Inmarsat pystyi päättelemään koneen etäisyyden satelliitista mutta ei tarkkaan paikantamiseen tarvittavaa suuntimaa.
Satelliittiyhteyksien ja Malesian ilmavoimien tutkatietojen perusteella on pystytty luomaan jonkinlainen käsitys koneen reitistä.
Kun transponder oli käännetty pois alkuperäisellä, Kuala Lumpurin välisellä reitillä noin 40 minuuttia lähdön jälkeen, kone kaartoi takaisin, lensi Malesian niemimaan yli Malakansalmen pohjoisosiin, seurasi yleisesti käytettyä lentoväylää kohti länttä ja katosi lennettyään sotaväen tutkien ulottumattomiin.
Yksi tapahtuman oudoista piirteistä on Malesian ilmavoimien toiminta.
Maan ilmatilassa liikkui tunnistamaton kone, Malesian ilmavoimilla on Hornet-hävittäjiä. Tunnistamaan ei ilmavoimien komentajan mukaan kuitenkaan lähdetty, koska tutkakaiku tiedettiin siviilikoneeksi, jolla ei ollut vihamielisiä aikeita.
Mistä se tiedettiin?
Kun tutkahavainnot loppuivat, kone saattoi satelliittitietojen perusteella valita kaksi ylimalkaista reittiä. Se lensi joko luoteeseen yli Intian ja Pakistanin kaltaisten, hyvin tarkasti valvottujen maiden kohti Kazakstania ja Uzbekistania tai lounaaseen rajattomalle Intian valtamerelle.
Viime mainittu on vaihtoehdoista selvästi todennäköisin.
Poliittisesti räjähdysherkkien maiden jatkuvassa valmiudessa olevien maiden sotilastutkat olisivat havainneet pohjoista reittiä taivaltavan koneen moneen kertaan. Silti Malesian viranomaiset ilmoittivat sunnuntaina liikenneministeriön tiedotteessa pitävänsä molempia vaihtoehtoja yhtä tärkeinä. Intia lopetti kuitenkin omat etsintänsä jo lauantaina.
Viimeiset satelliittihavainnot saatiin yli seitsemän tuntia lentoonlähdön jälkeen. Silloin Boeingin polttoainesäiliöiden oli pakko olla jo lähes tyhjinä.
Monet uskovat koneen päätyneen mereen arviolta 1 800 kilometriä Australian Perthistä länteen. Australialla on länsirannikollaan erittäin suorituskykyisiä sotilastutkia, mutta maan viranomaiset eivät ole kommentoineet asiaa millään tavalla.
Kapteenin syyttäminen oman lentokoneensa kaappaamisesta saattaa Malesian kireässä poliittisessa ilmapiirissä olla helppo ratkaisu. Monet asiat puhuvat kuitenkin myös tätä vaihtoehtoa vastaan.
Kone on ilmeisesti lentänyt todella oudolla tavalla.
The New York Times kertoo Malesian ilmavoimien tutkien havainneen koneen nousseen pian yhteyksien katkeamisen jälkeen yli kolme kilometriä 35 000 jalan matkalentokorkeuttaan ylemmäs eli kokonaista 45 000 jalkaan.
Niin korkealla Boeing 777ER ei lennä normaalioloissa koskaan.
Siellä se oli tehnyt jyrkän kaarron kohti länttä, vajonnut ”epätasaisesti” 23 000 jalkaan ja noussut vasta sen jälkeen takaisin alkuperäiseen matkalentokorkeuteensa ja jatkanut väylää pitkin kohti länttä.
Miksi kapteeni olisi vuoroon vetänyt ja vuoroon työntänyt ohjaussauvastaan kaapatessaan omaa konettaan?
Niin tehdessään hän olisi vain herättänyt suurta kauhua matkustamossa, jossa ”siististi” tehtyä suunnanmuutosta ei varmasti olisi huomannut kukaan. Kaikkihan tapahtui pilkkopimeässä.
Koneen käyttäytyminen viittaa pikemminkin tilanteeseen, jossa ohjaimiin tunkeutui väkivalloin joku Boeingin ja sen järjestelmät hyvin tuntenut ulkopuolinen.
Mitä kauemmin koneen löytäminen kestää, sitä villimmiksi käyvät muutkin teoriat mysteerin selittämiseksi. Jokaiseen niistä on helppo ampua reikiä. Vain ”puhdas” onnettomuus eli koneen hajoaminen teknisen vian vuoksi alkaa näyttää todella epätodennäköiseltä.
Ajan mittaan käy entistä todennäköisemmäksi myös se ikävä vaihtoehto, ettei koneen hylkyä löydetä ikinä. Intian valtameri on valtava ja erittäin syvä vesialue, jossa esiintyy voimakkaita merivirtoja ja jossa veden syvyys on useita kilometrejä.
Neulan haeskelu heinäsuovasta on lastenleikkiä verrattuna koneen romujen etsimiseen eteläiseltä Intian valtamereltä, jos etsijöillä ei ole minkäänlaista ylimalkaista tietoa koneen tuhoutumispaikasta.
Aikapulakin uhkaa, sillä tutkinnan kannalta elintärkeiden mustien laatikoiden eli lennontallentimien hätälähettimien paristot hyytyvät kuukauden sisään veteen joutumisesta.
Malesian liikenneministeriö kertoi sunnuntain tiedotteessaan keskustelevansa nyt viidentoista maan kanssa jatkoetsintöjen järjestelyistä. Urakan laajuutta kuvaa se, että pohjoisin näistä maista on Kazakstan, eteläisin Australia.
Etsijöiden motivaatiota saattaa nakertaa sekin omituisuus, että Malesian viranomaiset pyörittivät neljäntoista maan ja yli sadan lentokoneen ja laivan massiivista etsintäoperaatioita Siaminlahdella päiväkausia sen jälkeen, kun ilmavoimien tutka oli osoittanut koneen olevan jossakin ihan muualla.