MH17-rikostutkinta julki – Bellingcat-ryhmä paljasti koneen tuhoajan jo kaksi vuotta sitten

SK:n arkistoista: Suomalainen oli mukana selvittämässä syyllistä.

Bellingcat
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hollantilaisjohtoinen tutkijaryhmä julkaisee tänään raporttinsa Ukrainassa heinäkuussa 2014 alasammutun malesialaisen matkustajakoneen kohtalosta.

Etukäteen vuotaneiden tietojen mukaan raportti osoittaa, että Malaysian Airlinesin lentoa MH17 ammuttiin uuden mallin Buk-ilmatorjuntaohjuksella, jota käyttää vain Venäjän armeija. Asian selvittämiseksi tutkijaryhmä suoritti salaa ohjuskokeita Suomessa Puolustusvoimien käytöstä poistetuilla Bukeilla.

Samankaltaiseen lopputulokseen päätyi myös Bellingcat-ryhmä, joka julkaisi ensimmäiset tuloksensa jo syksyllä 2014.

Toimittaja Teppo Tiilikainen haastatteli Bellingcatin suomalaisjäsentä Veli-Pekka Kivimäkeä helmikuussa 2016. Jutusta paljastuu, miten pikkutarkasti ryhmä kokosi MH17-palapelin.

 

Paikalliset asukkaat tutkivat malesialais- koneen pirstaleita itäukrainalaisessa Hraboven kylässä 17. heinäkuuta 2014.
Paikalliset asukkaat tutkivat malesialaiskoneen pirstaleita itäukrainalaisessa Hraboven kylässä 17. heinäkuuta 2014. Kuva AP / Lehtikuva © Dmitry Lovetsky / AP / Lehtikuva

 

Matkustajakone. Räjähdys ilmassa. Ei henkiinjääneitä.

Heinäkuun 17. vuonna 2014 oli aurinkoinen kesäpäivä. Veli-Pekka Kivimäki istui illansuussa tyttärensä kanssa tietokoneen ääressä ja selaili hajamielisenä uutisvirtaa, kun Twitteristä alkoi tulvia tietoja Itä-Ukrainassa sattuneesta lentoturmasta.

Kivimäki terästäytyi. Malesialaisen lentoyhtiön vuoro MH17 oli noussut Amsterdamin lentokentältä 13.12 Suomen aikaa. Se oli lentänyt runsaat kolme tuntia kohti Kuala Lumpuria, kun Dnipropetrovskin lennonjohto oli menettänyt siihen yhteyden. Kone oli ilmeisesti räjähtänyt, ja kaikki siinä olleet 283 matkustajaa ja 16 miehistön jäsentä olivat saaneet surmansa.

Tarkempia tietoja tippui pikkuhiljaa. Kone oli tyyppiä Boeing 777-200ER. Sen kerrottiin pudonneen lähelle Torezin kaupunkia, joka sijaitsee Itä-Ukrainan separatistien hallitsemalla alueella vain 30 kilometrin päässä Venäjän rajasta. Alustavat tiedot viittasivat siihen, että kone oli ammuttu alas tahallisesti.

Traaginen lentoturma käynnisti nettipalstoilla valtavan huhujen ja syytösten vyöryn. Jopa Kivimäen kaltaisen uutisnarkomaanin oli vaikea löytää totuutta niiden seasta.

Ukrainan sisäministeriön mukaan kone oli tuhottu venäläisvalmisteisella Buk-ohjuksella. Venäjän tukemat kapinalliset taas syyttivät tapahtumasta Ukrainan armeijaa. He väittivät, että heidän omat ilmatorjunta-aseensa yltävät vain neljän kilometrin korkeuteen.

Kivimäki jatkoi uutisten selaamista. Hurjimpien väitteiden mukaan Ukrainan kapinallisten komentaja Igor Strelkov olisi kehuskellut venäläisessä Facebookissa eli VKontaktessa, että kapinalliset olivat tuhonneet Ukrainan armeijan kuljetuskoneen Torezin lähistöllä.

Viesti poistettiin pian. Se jätti kuitenkin elämään epäilyksen, että kapinalliset olivat luulleet malesialaista matkustajakonetta Ukrainan armeijan kuljetuskoneeksi ja ampuneet sen vahingossa alas.

Ukrainan viranomaiset eivät olleet sulkeneet Donetskin ja Luhanskin ilmatilaa sotatoimien vuoksi, vaikka alueella oli ammuttu alas useita sotilaskoneita. Turvallisen lentokorkeuden alaraja oli kuitenkin nostettu yli kymmeneen kilometriin, jota MH17 myös noudatti.

Veli-Pekka Kivimäki valmistelee väitöskirjaa sosiaalisen median käyttämisestä tutkimustyössä.
Veli-Pekka Kivimäki valmistelee väitöskirjaa sosiaalisen median käyttämisestä tutkimustyössä. Kuva Ari Heinonen © Ari Heinonen

 

Veli-Pekka Kivimäki, 37, työskentelee Microsoftilla hankepäällikkönä. Hän on koulutukseltaan viestintätekniikan ja tuotantotalouden insinööri. Hän valmistelee parhaillaan Maanpuolustuskorkeakouluun väitöskirjaa, jonka aihe liittyy sosiaalisen median käyttöön tiedon hankinnassa.

Kivimäki määrittelee itsensä uutishulluksi nörtiksi. Hän seuraa jatkuvasti Twitteriä tietääkseen, mitä maailmalla tapahtuu. Ukrainan kriisiä hän on seurannut alusta alkaen erittäin tarkasti.

Malesialaiskoneen alasampumisen jälkeen hän ryhtyi keräämään netistä MH17:ään liittyviä videoita ja valokuvia. Boeingin pirstaleet olivat levinneet laajalle alueelle. Nettiin tulvi valtavia määriä silminnäkijöiden kertomuksia ja paikallisten asukkaiden lataamaa kuvamateriaalia.

Kivimäki oli erityisen kiinnostunut koneen kappaleista. Hän keräsi kuvia ja videoita ja koosti niistä omilla kommenteillaan höystetyn nettigallerian.

Löydökset tukivat Ukrainan viranomaisten versiota tapahtumista. Koneen etuosan vauriot vaikuttivat ohjuksen aiheuttamilta. Kaikki viittasi siihen, että malesialaiskoneen oli todellakin pudottanut venäläisvalmisteinen Buk-ilmatorjuntaohjus, jonka kantama yltää jopa 22 kilometrin korkeuteen.

Koneturman kimpussa oli samaan aikaan muitakin harrastajatutkijoita. Kivimäki törmäsi Twitterissä englantilaiseen bloggariin Eliot Higginsiin ja ryhtyi vaihtamaan tietoja tämän kanssa. Higgins on erikoistunut konfliktianalyyyseihin ja oli tutkinut aiemmin Syyrian sotaa.

Higgins kiinnostui Kivimäen löydöksistä ja pyysi suomalaista parin viikon kuluttua mukaan löyhään nettifoorumiin, jossa puitiin MH17:n alasampumista ja Ukrainan tapahtumia.

Kivimäki suostui heti. Hän oli kuullut Higginsistä ja tiesi tämän keräävään rahaa Bellingcat-nimisen tutkimusryhmän toimintaan.

Pikkuhiljaa Kivimäki ajautui yhä tiiviimpään yhteistyöhön Higginsin kanssa ja huomasi ennen pitkää olevansa Bellingcatin jäsen.

”Keskustelimme aluksi Twitterin ja sähköpostin kautta”, Kivimäki kertoo. ”Varsinainen MH17-tiimi muodostettiin vasta lokakuussa.”

 

Bellingcat on erikoistunut niin sanottuun geopaikannukseen. Menetelmä perustuu netistä löytyviin valokuviin ja videoklippeihin, joissa näkyviä kohteita paikannetaan kartalta muun muassa Googlen avulla.

Kivimäen mukaan geopaikannus on tehokas keino esimerkiksi uutisväärennöksiä paljastettaessa. Konflikteista ja katastrofeista levitetään usein tarkoitushakuisia kuvia, jotka on tosiasiassa otettu jossain aivan muualla tai muuna ajankohtana kuin tekstissä väitetään.

Bellingcatin Ukraina-ryhmään kuului aluksi kuusi ihmistä. Heidän apunaan oli hollantilainen toimittaja Jeroen Akkermans. Hän teki useita tutkimusmatkoja Itä-Ukrainaan ja onnistui löytämään hajonneen Buk-ohjuksen osia. Bellingcat on käyttänyt niitä todistusaineistona raporteissaan.

Kullakin tutkijalla oli tiimissä oma erikoisalueensa. Venäläisenglantilainen Iggy Ostanin ja amerikkalainen Aric Toler osaavat venäjää, joten he pystyivät lukemaan venäjänkielistä sosiaalista mediaa. Kivimäen vastuulle tuli Buk-ohjusten käytön selvittäminen, sillä on saanut armeijassa tulenjohtokoulutuksen.

”Meillä oli Hyrylässä bukkeja, joten tiesin, mistä oli kysymys”, hän sanoo.

Kivimäki tutki Boeingin hylystä otettuja kuvia ja videoita selvittääkseen, minkälaisia vaurioita se oli saanut. Myöhemmin hän ryhtyi etsimään materiaalia, jonka perusteella voitaisiin selvittää ohjuksen ampuneen lavetin reitti Itä-Ukrainassa.

”Kaivoimme videoita Youtubesta ja kuvia Instagramista”, Kivimäki kertoo. ”Käytimme hyväksi myös venäläisen VKontakten keskusteluryhmissä julkaistua kuvamateriaalia.”

Kun klikkaat kuvan oikean ylänurkan nuolia, näet kartan kokonaan.
Kun klikkaat kuvan oikean ylänurkan nuolia, näet kartan kokonaan. Grafiikka Hannu Kyyriäinen © Hannu Kyyriäinen

 

Tutkimus oli pikkutarkkaa palapelin kokoamista. Kivimäki analysoi kuvissa ja videoissa näkyvien teiden ja maaston muotoja, kauppojen ja bensa-asemien mainoskylttejä sekä bussipysäkkejä. Hän vertaili niitä satelliittikuviin ja muuhun kuvamateriaaliin. Lavetin liikkeistä saatiin tietoja myös saattueeseen kuuluneiden autojen rekisterinumeroiden perusteella.

Kuvamateriaalia seulomalla selvisi, että Venäjän Kurskista sijaitsevasta ilmatorjuntaprikaatista oli lähtenyt kesäkuussa liikkeelle sotilassaattue, jonka tarkoituksena oli osallistua Ukrainan rajan tuntumassa järjestettyihin sotaharjoituksiin. Saattueeseen kuului useita Buk-lavetteja.

Saattueesta löytyi kesäkuun lopulta useita havaintoja Venäjän puolella. Tutkijoita kiinnosti erityisesti vaalean Volvo-merkkisen rekka-auton lavalla kuljetettu lavetti. Sama rekka löytyi myös myöhemmin Itä-Ukrainassa kuvatusta materiaalista.

”Googlen ja venäläisen Yandexin palvelujen avulla voi hypätä maan pinnalle tutkimaan ympäristöä”, Kivimäki sanoo. ”Sinne on kuvattu myös ukrainalaisia kaupunkeja.”

Tutkimusryhmä sai kuvia seuraamalla selville, että Ukrainan rajan yli tuotua ohjuslavettia kuljetettiin heinäkuun 17. päivän aamuna Donetskista H21-maantietä pitkin kohti itää. Vaalea rekka kuvattiin puolen päivän aikaan Torezissa, josta se jatkoi matkaansa kohti Snižnen kaupunkia.

Uutistoimisto AP:n toimittaja näki lavetin Snižnessä. Kuvien ja muiden sosiaalisesta mediasta löytyneiden tietojen perusteella pystyttiin päättelemään, että ohjuslavetti ajettiin pois kuljetusrekan kyydistä kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla pellolla kolme tuntia ennen malesialaiskoneen alasampumista.

Seuraavana päivänä valkoinen Volvo kuvattiin Luhanskissa matkalla kohti Venäjää. Sen kyydissä oli taas Buk-lavetti – josta puuttui ainakin yksi ohjus.

Venäjän puolustusministeriö väitti, että Luhanskissa kuvattu video olisi peräisin Krasnoarmeiskista Ukrainan hallituksen valvomalta alueelta. Bellingcat osoitti ministeriön todisteet väärennöksiksi. Australialaiset tv-toimittajat kävivät myöhemmin todistamassa, että videossa näkyvä paikka oli kapinallisten alueella Luhanskissa.

Kivimäen mukaan ohjuslavetti tunnistettiin matkan varrella kahden tuntomerkin avulla. Lavetin kyljessä oli yksilöiviä vaaleita maalijälkiä ja sen alareunan kumihelmassa oli repeämä.

 

Bellingcatin perustaja Eliot Higgins, 37, on brittiläinen bloggari ja kansalaisjournalisti. Hän asuu Leicesterissä ja hänellä on Twitterissä lähes 40 000 seuraajaa.

Higgins ryhtyi pitämään blogia Syyrian sodan alkuvaiheessa jäätyään työttömäksi kansalaisjärjestöstä, joka järjesti asuntoja Syyriasta tuleville pakolaisille. Hän keskittyi sodassa käytettäviin aseisiin ja analysoi niitä netistä keräämänsä kuvamateriaalin avulla.

Higgins ei ole itse milloinkaan käynyt sota-alueella. Hän korostaa olevansa myös aseiden asiantuntijana täysin itseoppinut. Hänen raporttinsa herättivät kuitenkin kiinnostusta. Perinteinen media ei ole pystynyt seuraamaan Syyrian sotaa yhtä tarkasti paikan päältä, koska se on yksinkertaisesti liian vaarallista.

Higgins paljasti sosiaalisesta mediasta kaivamiensa valokuvien ja videoiden avulla, että Vapaan Syyrian armeija oli saanut käyttöönsä ilmatorjunta-aseita, ja että Syyrian hallituksen joukot käyttivät hyökkäyksissään rypälepommeja. Myöhemmin hän kaivoi geopaikannuksella esiin Isisin sieppaaman ja myöhemmin surmaaman amerikkalaistoimittajan James Foleyn mahdollisen olinpaikan. Hänen tietojensa avulla on selvitetty myös aseiden salakuljetusrinkejä.

Higginsin tunnetuin uutisvoitto koskee Syyrian Ghoutassa elokuussa 2013 tehtyjä kaasuiskuja, joissa kuoli satoja ihmisiä. Hän koosti Youtubeen ladatuista videoista todistusaineiston, joka osoitti, että tuhoisan iskun olivat tehneet presidentti Bašar Al-Assadin joukot. Asiaa ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan yksiselitteisesti.

YK:n tutkijat selvittivät myöhemmin, että iskuissa oli käytetty sariinia. Lopullinen analyysi tehtiin Helsingin yliopiston kemian laitoksella Verifinin laboratoriossa.

 

Malesialaiskoneen alasampumisen jälkeen Higgins laajensi seuranta-aluettaan Ukrainaan. Aika ei kuitenkaan tahtonut enää riittää ja hän päätti kerätä ympärilleen tutkijaryhmän. Tässä vaiheessa hän kutsui Kivimäen mukaan.

Bellingcatin ensimmäistä Ukraina-raporttia oli laatimassa kuusi tutkijaa. Nykyisin ryhmään kuuluu parikymmentä ihmistä, joista yksi on palkattu Googlen myöntämän mediarahoituksen turvin täyspäiväiseksi työntekijäksi. Samalla tutkimuskohteita on laajennettu.

Bellingcat on kartoittanut Venäjän puolelta Itä-Ukrainaan tehtyjä raketti- ja tykistöiskuja. Kivimäki osallistui tutkimukseen analysoimalla kuvamateriaalia venäläisten sotilasajoneuvojen liikkeistä Itä-Ukrainassa. Hän onnistui löytämään kuvia myös venäläisestä rynnäkköpanssarivaunusta, joka oli lähetetty Ukrainan puolelle.

Syyriassa sodassa Bellingcat on keskittynyt Venäjän ilmaiskuihin. Venäjä sanoo pommittavansa terroristien asemia. Kivimäki ja kumppanit ovat pystyneet kuitenkin osoittamaan satelliittikuvia vertailemalla, että suurin osa iskuista on kohdistunut muualle kuin Isisin kohteisiin.

”Selvityksemme loka–marraskuulta osoittivat, että 40 prosenttia venäläisten esittämistä väitteistä oli vääriä”, Kivimäki sanoo.

Bellingcatin nimi tulee ikivanhasta englantilaisesta sadusta Belling the Cat, jossa hiiret yrittävät panna kissan kaulaan kellon kuullakseen hyvissä ajoin sen lähestyvän. Kivimäen mukaan nimi symboloi tehtävän vaikeutta.

Bellingcat on tuottanut MH17:n alasampumisesta tähän mennessä 60 artikkelia ja kaksi raporttia. Ne ovat herättäneet laajaa kiinnostusta, ja Kivimäki on käynyt esitelmöimässä ryhmän toiminnasta myös viranomaisille.

Malesialaisen matkustajakoneen jäännöksiä Torezin kaupungin lähellä Itä-Ukrainassa 18. heinäkuuta 2014.
Malesialaisen matkustajakoneen jäännöksiä Torezin kaupungin lähellä Itä-Ukrainassa 18. heinäkuuta 2014. Kuva AFP / Lehtikuva © DOMINIQUE FAGET / AFP / Lehtikuva

 

Tutkimusten edetessä tulkinta heinäkuun 17. päivän tapahtumista on tarkentunut. Alkuvaiheessa koneen alas ampumisesta syytettiin Itä-Ukrainan kapinallisia, erityisesti kapinajohtaja Igor Strelkovia. Nyt näyttää varmalta, että syylliset löytyvät Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaprikaatista.

Bellingcatin ensimmäinen raportti osoitti yksiselitteisesti, että malesialaiskone pudottiin Venäjältä tuodulla Buk-ilmatorjuntaohjuksella. Viime tammikuun alussa Bellingcat kertoi tunnistaneensa joukon 53. ilmatorjuntaprikaatiin kuuluvia sotilaita, joilla on todennäköisesti tietoa MH17:n pudottamisesta.

Bellingcatin tutkijat selvittivät sosiaalista mediaa penkomalla, että Buk-ohjuksia kuljettaneen saattueen komentorakenteeseen kuului parikymmentä sotilasta. He ovat työstäneet tutkimuksistaan 123 -sivuisen raportin, jota ei ole toistaiseksi julkistettu. Kaikki tiedot ja sotilaiden nimet on kuitenkin luovutettu hollantilaisille rikostutkijoille.

”Tiedämme, mistä Buk-ohjusta kuljettanut lavetti tuli Itä-Ukrainaan, mutta me emme tiedä, kuka painoi konkreettisesti nappia”, Kivimäki sanoo.

Hänen mukaansa vastuun malesialaiskoneen alasampumisesta kantaa joka tapauksessa Venäjä. Tätä näkemystä tukevat myös monet sotilasasiantuntijat. He eivät usko, että venäläiset olisivat luovuttaneet ohjuslavettia missään vaiheessa kokonaan kapinallisten haltuun.

Ukrainan taivaalla tehtiin joukkomurha 17. heinäkuuta 2014.
Ukrainan taivaalla tehtiin joukkomurha 17. heinäkuuta 2014. Kuva AFP / Lehtikuva © LEHTIKUVA / AFP / ALEXANDER KHUDOTEPLY

 

MH17:n tutkinta annettiin Hollannin vastuulle, koska valtaosa uhreista oli hollantilaisia. Tutkijalautakunta sai loppuraporttinsa valmiiksi viime lokakuussa. Lautakunta päätyi samaan tulokseen kuin Bellingcat jo vuotta aiemmin: malesialaiskone ammuttiin maasta laukaistavalla venäläisellä Buk-ohjuksella.

Hollantilaistutkijoiden raportti sisältää liitteineen 908 sivua. Sen mukaan Buk-ohjus oli varustettu 9N314M -taistelukärjellä, joka räjähti hyvin lähellä ohjaamoa ja levitti ympärilleen kuution ja rusetin muotoisia sirpaleita.

Tutkijat moittivat Ukrainan viranomaisia siitä, ettei Itä-Ukrainan ilmatilaa ollut suljettu taistelujen vuoksi. Alueen yli lensi heinäkuun 17. päivänä kaikkiaan 160 lentokonetta. MH17:n läheisyydessä oli alasampumisen aikoihin kolme muutakin matkustajakonetta.

Tutkijalautakunta ei ottanut kantaa syyllisyyskysymyksiin. Sen selvittäminen kuuluu rikostutkijoille, jotka jatkavat edelleen työtään Hollannissa. Kysymyksessä on maan historian laajin tutkinta, joka työllistää kymmeniä syyttäjiä ja parisataa tutkijaa.

Yksi mahdollisista syytettävistä olisi ollut kenraali Igor Sergun, joka johti Venäjän sotilastiedustelun GRU:n toimintaa Itä-Ukrainassa kesällä 2014. Hän kuoli kuitenkin tammikuun alussa äkillisesti 59 vuoden ikäisenä. Tarkkaa kuolinsyytä ei ole kerrottu. Lehtitietojen mukaan hän oli kuollessaan Syyriassa erityistehtävissä.

Kivimäki uskoo, että MH17:n alasampumiseen voidaan osoittaa monia syyllisiä. Hän epäilee kuitenkin, ettei heitä saada koskaan tuomittavaksi Venäjältä.

Samaan aikaan Venäjä jatkaa informaatiosotaansa. Se syyttää hollantilaistutkijoita ”perusteettomista ja virheellisistä” johtopäätöksistä. Venäläisten omia tutkimuksia johtava Oleg Stortševoy väittää, etteivät malesialaiskoneen vauriot viittaa Buk-ohjuksissa käytettäviin 9N314M -taistelukärkiin.

Venäjän-mielinen separatistitaistelija malesialaiskoneen hylyllä lähellä Grabovon kylää 22. heinäkuuta.
Venäjän-mielinen separatistitaistelija malesialaiskoneen hylyllä lähellä Grabovon kylää 22. heinäkuuta. Kuva AP / Lehtikuva © Vadim Ghirda / AP / Lehtikuva

 

Kivimäki on seurannut häkeltyneenä Venäjän valehtelua MH17:n tutkinnan aikana. Venäläisten esittämät todisteet osoittavat hänen mukaansa, että lähdekritiikki ja medianlukutaito ovat nykyisin välttämättömiä hyveitä kaikille maailmanpolitiikan uutisia seuraaville.

Venäläiset väittivät aluksi, että malesialaiskoneen olisi pudottanut ukrainalainen Su-25-rynnäkkökone. Bellingcat osoitti kuitenkin nopeasti, että Venäjän puolustusministeriön esittelemä satelliittikuva oli väärennös: tavallisen satelliittikuvan päälle oli liitetty digitaalisesti malesialaisen matkustajakoneen ja ukrainalaisen rynnäkkökoneen kuvat.

Sen jälkeen Venäjän armeija julkisti satelliittikuvia, joiden mukaan ukrainalaisesta ilmatorjuntatukikohdasta olisi hävinnyt yksi ohjuslavetti samoihin aikoihin kun MH17 ammuttiin alas.

Bellingcat osoitti myös nämä kuvat väärennöksiksi. Se keräsi joukkorahoituksella netistä rahaa ja osti aluetta kuvaavia satelliittikuvia. Kadonneeksi väitetty ohjuslavetti oli niissä edelleen paikoillaan. Lisäksi maaston yksityiskohdista pystyi päättelemään, että venäläisten esittelemä kuva oli otettu eri vuodenaikana kuin he väittivät.

Myös tämä paljastus aiheutti voimakkaan vastarektion. Raporttia vähäteltiin Venäjän valtiollisen propagandauutistoimiston Sputnikin jutuissa. Saksassa Venäjään myönteisesti suhtautuva vasemmistolehdistö alkoi tonkia Bellingcatin saksalaistutkijan Timmi Allenin taustoja.

Bellingcatin motiiveja epäiltiin myös viime keväänä, kun Eliot Higgins julkisti uusia tietoja venäläisjoukkojen toiminnasta Itä-Ukrainassa. Raportti oli laadittu yhteistyössä amerikkalaisen Atlantic Councilin kanssa. Se nostatti nettikeskusteluissa epäilyjä, että Bellingcat olisi Yhdysvaltain rahoittama disinformaatiohanke.

Kivimäen mukaan Bellingcat puolustaa tutkimustensa uskottavuutta avoimuudella. Raporteissa kerrotaan yksityiskohtaisesti, kuinka tiedot on hankittu ja mitä niiden perusteella on päätelty.

”Lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä”, Kivimäki sanoo. ”Kaikki tiedot voi tarkastaa.”

 

Juttu on ensi kerran julkaistu Suomen Kuvalehdessä 7/2016.