Maailman pohjavesivarat hupenevat kovaa vauhtia – Professori: Etelä-Espanjan kartta näyttää hurjalta

Aasiassa suuret rannikkokaupungit ovat vajoamassa liikapumppauksen takia. Indonesia on harkinnut jo pääkaupungin siirtämistä pois Jakartasta.

luonnonvarat
Teksti
Anssi Koskinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
4 MIN

Maailman 37 suurimmasta pohjavesivarannosta valtaosa on ylikulutettuja, eli niitä käytetään enemmän kuin ne pystyvät uusiutumaan, ilmenee YK-yliopiston hiljattain julkaisemasta raportista.

Raportin mukaan ongelmallisin tilanne on Luoteis-Intiassa, joka tuottaa noin puolet 1,4 miljardin intialaisen riisisadosta ja noin 85 prosenttia vehnäsadosta. Punjabin osavaltion kaivoista 78 prosenttia on ylikulutettu. Koko Luoteis-Intian pohjavesivarat ovat kriittisen matalalla jo vuonna 2025, raportissa todetaan.

”Intiassa valtio tukee pohjaveden pumppaamista. Pumppaamisessa käytetty sähkö on lähes ilmaista, jolloin ei ole minkäänlaisia taloudellisia kannustimia veden säästämiseen”, sanoo Aalto-yliopiston globaalien vesi- ja ruoka-asioiden professori Matti Kummu.

Yhdysvalloissa Etelä-Dakotasta Teksasiin saakka ulottuvan ylätasankoalueen pohjavesiesiintymä vastaa kolmasosasta koko maassa käytetystä keinokasteluvedestä. Jos kestämätön pohjaveden kulutus jatkuu, vuoteen 2100 mennessä 40 prosenttia pohjavesiesiintymän alueesta ei pysty antamaan tarpeeksi vettä keinokasteluun, YK-yliopiston raportti arvioi.

Yhdysvalloissa aletaan vasta nyt laajemmin heräämään tilanteeseen, että näin ei voi jatkua, Kummu sanoo.

”Osittain pohjaveden ja veden riittämättömyydestä ja osittain ilmastonmuutoksesta johtuen maissi- ja vehnäsadot ovat jo lähteneet monin paikoin laskemaan.”

YK-yliopiston raportissa mainitaan pohjaveden ehtymisen riskialueiksi myös Koillis-Kiina, Meksiko, Iran, Saudi-Arabia ja osittain Pohjois-Afrikka.

Euroopassa tilanne on kriittisin paikoitellen Espanjassa, Kummu sanoo. Etelä- ja Kaakkois-Espanjan pohjavesikartta näyttää Kummun mukaan hurjalta.

”Espanjassa ei ole juuri mitään säännöstelyä pohjaveden käyttöön, ja nyt sen vaikutukset alkavat näkyä pohjavesipintojen nopeana alenemisena ja osittain myös pohjaveden ehtymisenä. 75 prosenttia pohjavedestä käytetään maatalouteen.”

Pohjaveden loppumisen lisäksi myös veden laatu saattaa olla ongelma. Jos pohjavettä pumpataan liikaa rannikolla, niin suolainen merivesi suotautuu pohjavesialueelle, jolloin siitä saattaa tulla käyttökelvotonta, Kummu kertoo.

Toinen ongelma on arseeni, joka on maaperässä esiintyvä syöpää aiheuttava raskasmetalli. Kummun mukaan ongelma näkyy esimerkiksi Bangladeshissa, Nepalissa ja Intiassa Gangesin alueella.

”Kun joudutaan syvissä kaivoissa poraamaan syvemmälle ja syvemmälle, arseeniongelma pahenee. Kaliforniassa on sama tilanne, kun kaivoja on porattu yhä syvemmälle vedenpinnan laskiessa.”

Pohjaveden liika pumppaaminen vaikuttaa myös niin, että maanpinta pääsee vajoamaan. Kaliforniassa, Texasissa ja Utahissa maa halkeilee ja vajoaa. Aasian suuret rannikkokaupungit, kuten Bangkok sekä Jakarta ovat vajoamassa pohjaveden liikakäytön vuoksi, Kummu sanoo.

”Kun ylipumpataan pohjavettä, maanpinta voi vajota aika hurjaa vauhtia. Ja sitten samaan aikaan, kun merenpinta nousee, niin se on aika kestämätön yhtälö.”

Indonesia on harkinnut jo pääkaupungin siirtämistä pois Jakartasta. Bangkokissakin on puhuttu jo kymmenen vuotta sitten aivan tosissaan, että he joutuvat siirtämään koko kaupungin tai sitten rakentaa tosi kalliita suojamuureja.

”Tämä on paikallisen ylikäytön ongelma ja iso ongelma monessa suurkaupungissa. Esimerkiksi Shanghaissa tämä on pystytty lähes pysäyttämään erittäin tiukalla pohjaveden pumppaamisen säännöstelyllä.”

Suomessa pohjaveden suhteen ei ole hätää, Kummu toteaa. Suomen erityispiirre on se, että pohjavesivarat ovat suhteellisen pinnassa. Salpausselän tapaan Suomessa on paljon ensiluokkaista moreenimaata pohjavesimaana. Sen läpi vesi suotautuu nopeasti.

”Paikallisia ongelmia voi tulla, kun kesän kuivuuden myötä kaivoissa saattaa loppua vesi, mutta se täyttyy syksyn sateiden ja kevään lumen sulamisen myötä”, Kummu sanoo.

Maa- ja metsätalousministeriön johtavan vesitalousasiantuntijan Annukka Lipposen mukaan seuduilla, joissa markkinamekanismit toimivat, vesiongelmaa voidaan hoitaa myös muilla keinoilla kuin perinteisen sääntelyn avulla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on mahdollista myydä vesioikeuksia, jos on käyttämätöntä oikeutta, Lipponen sanoo. Tämä tosin saattaa johtaa siihen, että pohjavesivaroja käytetään paljon.

”Kun vesi hupenee, vesioikeuksien hinnat varmaan myös nousevat ja jos vesi kallistuu, jollain aikavälillä se siirtyy tuotteiden hintoihin.”

Pintavesivarojen jakamisesta, suojelusta ja hallinnasta on olemassa kansainvälisiä sopimuksia, mutta pohjavesivarojen kohdalla tilanne on heikompi.

”Rajojen yli virtaavista vesistä tehdyt sopimukset eivät usein kata pohjavesiä”, Lipponen sanoo.

”Pohjavesiä koskevat kansainväliset sopimukset siitä, miten esimerkiksi vaihdetaan tietoa pohjavesivarojen tilasta tai rajoitetaan niiden hyödyntämistä, ovat varmaan kahden käden sormilla laskettavissa.”

Viime kesänä YK:n järjestöjen julkaisemassa kestävän kehityksen raportissa on kiinnitetty huomiota sopimusten puutteeseen, ja valtiot ovat alkaneet herätä tilanteeseen.

Lisää yhteistyötä on jo aloitettu, Lipponen sanoo.

”Esimerkiksi Senegalin ja Mauritanian sedimenttialtaasta, jonka jakavat Senegal, Guinea-Bissau, Gambia ja Mauritania, on jo alkanut yhteistyöprosessi. Senegal oli tässä aloitteellinen. Nyt maat tapaavat säännöllisesti, ja toimintasuunnitelmia on laadittu.”