Uusi mysteeri: Lento MH370 kääntyi takaisin – mutta miksi?
Kadonnutta malesialaiskonetta haetaan nyt myös maa-alueilta.
Ja niin tuli neljännen päivän ilta ilman, että lauantain vastaisena yönä kadonneesta Malesia Airlinesin Boeing 777ER-matkustajakoneesta, sen 239 matkustajasta ja miehistön jäsenestä olisi saatu minkäänlaista havaintoa.
Kymmenien lentokoneiden ja laivojen kansainvälinen etsintäarmada on haahuillut päiväkausia väärien havaintojen perässä.
Siaminlahdella kellunut, pelastuslauttaa muistuttanut esine osoittautui ison muovilaatikon kanneksi. Iso öljylautta oli laivan, ei lentokoneen polttoainetta. Koneen peräsimeksi epäilty esine oli tukeista kyhätty lautta.
Liikennekoneen miehistö näki maanantaina jonkinlaisia romuja kellumassa lähellä Hongkongia yli 900 kilometrin päässä koneen viimeisestä varmasta olinpaikasta. Tästä havainnosta ei ole sen koommin puhuttu mitään.
Etsintäoperaatio on laajentunut koko ajan.
Maanantaina mukana oli ainakin 45 laivaa ja 22 lentokonetta kymmenestä maasta. Muutama maa muutti satelliittiensa lentoratoja saadakseen ne avuksi etsintöihin.
Huipputekniikalla on kuitenkin omat rajoituksensa etsittäessä mahdollisesti hyvinkin pieniä hylyn osia laajalta vesialueelta. Myös etsintäalue on nimittäin laajentunut.
Malesian viranomaiset kertoivat jo sunnuntaina hyvin epämääräisellä tavalla tutkahavainnoista, joiden mukaan lento MH370 olisi kääntynyt takaisin sen jälkeen, kun koneesta saatiin viimeinen selkeä toisiotutkan kaiku noin 40 minuuttia lähdön jälkeen suunnilleen puolivälissä Malesian ja Vietnamin välistä merialuetta.
Tämä ilmavoimien ensiötutkan havainto vahvistettiin tiistaina.
Malesian ilmavoimien mukaan kone oli ehkä kääntynyt kohti länttä ja lentänyt noin tuhat metriä alkuperäistä korkeuttaan alempana Khota Barun kaupungin ja Malesian pohjoisosien yli ja edelleen Indonesian ja Malesian väliseen Malakan salmeen.
Viimeisin ilmavoimien havainto saatiin Pulau Perakin saaren yläpuolelta keskeltä Malakan salmea vähän yli 500 kilometrin päässä länsilounaaseen siitä paikasta, josta saatiin viimeinen, vahva toisiotutkakaiku ja jossa koneen siis uskottiin kadonneen.
Asiasta kertoi tiistaina Avherald-nettisivusto.
Havaintoa pidetään ilmeisen luotettavana, sillä maanantain jälkeen etsintöjen painopiste on siirtynyt länteen Malakan salmeen ja hyvin laajoille merialueille Intian valtamerellä Sumatran saaren pohjoispuolella. Konetta haetaan nyt myös maa-alueilta.
Etsintäalueiden laajennus tuo jälleen uuden mysteerin tähän, nyt jo poikkeuksellisen hämmästyttävään palapeliin.
Miksi miehistö olisi kääntynyt takaisin vastoin saamaansa lennonjohtoselvitystä kertomatta asiasta mitään lennonjohdolle?
Ja miksi pääasiallinen yhteydenpitoväline toisiotutkavastain, ilmailukielellä transponder, oli lakannut lähettämästä kaikuaan, johon lennonjohdon tutkalla yhdistetään koneen tunnus, lentokorkeus ja -nopeus?
Minne kone oli menossa ja missä se on nyt?
Malesian viranomaiset eivät ole toistaiseksi vastanneet kysymyksiin koneen kääntymisestä.
He eivät myöskään kommentoi, millaisia tietoja – jos minkäänlaisia – koneen ns. ACARS-laitteisto lähetti lentoyhtiön huoltotukikohtaan. ACARS lähettää jatkuvasti tietoa koneen tekniikasta, merialueiden yllä satelliitin kautta.
Laite oli ratkaisevassa asemassa, kun kesäkuussa 2009 keskelle Atlantin valtamerta pudonneen Air Francen Airbus A330-koneen ensimmäiset osat löydettiin jo puolitoista vuorokautta tuhoisan onnettomuuden jälkeen.
Malesialaiskoneessa oli ACARS, mutta sen käytöstä ei ole kerrottu mitään.
Kuala Lumpurissa näyttää toistuvan tämäntyyppisten tilanteiden ikiaikainen ongelma.
Julkinen ja uhrien omaisten paine tiedon saamiseen on valtava, mutta viranomaiset ja lentoyhtiö kertovat mahdollisimman vähän vedoten keskeneräiseen tutkintaan. Tutkivat viranomaiset eivät tietenkään saa spekuloida, mutta nykymaailmassa faktojenkin panttaaminen on kestämätön toimintatapa.
Spekulaatioita se ei ainakaan hälvennä, pikemminkin päinvastoin. Niissä on vahvasti esillä ollut terrori-iskun mahdollisuus, jota ruokki kaksi varastetuilla passeilla kyytiin tullutta matkustajaa.
Nämä matkustajat ovat kuitenkin paljastuneet turvapaikkaa Euroopasta havitelleiksi iranilaisiksi, jotka olivat MH370:n uhreja siinä kuin 237 muutakin koneessa ollutta. Varastetuilla passeilla matkustaminen on ongelma, joka ei suoranaisesti liity MH370:n tuhoon.
Kaappauksen mahdollisuutta varastettujen passien mysteerin selviäminen ei tietenkään poista. Uusimmat tiedot koneen lentoreitistä pikemminkin vain vahvistavat tätä vaihtoehtoa.
Nyt pähkäillään myös katastrofaalisen rakenteellisen hajoamisen mahdollisuutta.
Koneen siivenkärki osui toiseen koneeseen rullauksen aikana muutama vuosi sitten. Entä jos korjaus epäonnistui ja siipi hajosi nyt, vaikka kone oli ollut perusteellisessa huollossa vasta helmikuun 23. päivänä?
Esillä on myös ollut ohjaajan itsemurha. Sekään ei olisi tavaton tapaus.
Viimeisin itsemurhaksi epäilty lento-onnettomuus sattui viime marraskuun lopussa Namibiassa. Mosambikin lentoyhtiön LAM:n Embraer ERJ190-koneen kapteeni ajoi ilmeisen tahallaan koneensa maahan ja 33 ihmistä kuoli.
MH370:n kohtalo jää kuitenkin täysin arvailujen varaan, kunnes koneen hylky ja samalla mieluusti myös sen lennonrekisteröimislaitteet löydetään.
Se, ettei mitään ole löytynyt neljän kirkkaan päivän laajoissa etsinnöissä, on yksi liikenneilmailun suurimmista mysteereistä.