Lento MH370: Lopulliset jäähyväiset – salaliittoteoriat kukoistavat
Vuosi sitten kadonneen malesialaiskoneen etsinnät aiotaan lopettaa toukokuussa, mutta oppia on jo otettu.
Malaysia Airlines -lentoyhtiön vuoron MH370 täydellisestä katoamisesta tulee ensi sunnuntaina kuluneeksi vuosi.
Iso, kaksimoottorinen Boeing 777-200ER-matkustajakone ja 239 siinä ollutta ihmistä katosivat jäljettömiin pian sen jälkeen, kun kone oli suunnannut Kuala Lumpurista kohti Pekingiä.
Konetta etsittiin aluksi pitkään väärästä suunnasta, kunnes Malesian ilmavoimat sai kakaistua ulos tutkatietonsa, jonka mukaan MH370 oli kääntynyt ja lähtenyt lentämään alkuperäiseen verrattuna lähes päinvastaiseen suuntaan. Sotilastutkat seurasivat, kuinka iso kone katosi Intian valtameren valtaville vesilakeuksille.
Niiltä sitä etsitään yhä, alueelta, jonka ovat määrittäneet koneen satelliittilähettimen signaalit. Viimeinen niistä tuli tunnin sen jälkeen, kun MH370:n olisi pitänyt aikataulunsa mukaan laskeutua Pekingiin.
Satelliittien välittämien hentojen ping-äänten perusteella on laskettu puolikaaren muotoinen, yli sadantuhannen neliökilometrin laajuinen ensisijainen etsintäalue todella syrjäiseltä merialueelta Intian valtameren eteläosissa. Sitä on haravoitu viime keväästä lähtien huippunykyaikaisin, kolmen aluksen vetämin laittein.
Homma on tuskaisen hidasta. Myrskyt ovat keskeyttäneet sen monta kertaa päiväkausiksi. Meren pohja on enimmillään noin kuuden kilometrin syvyydessä.
Toistaiseksi ei ole löytynyt mitään, ja koko alueen haravoimisen on arvioitu kestävän toukokuun lopulle. Jos mitään ei löydy siihenkään mennessä, etsintäorganisaation on tehtävä vaikea päätös: joko jatketaan vielä paljon suuremmalle alueelle tai lopetetaan.
Viime mainittu on nousemassa todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi.
Etsinnät organisoi Australia ja niiden kustannuksiin osallistuvat Malesia ja Kiina. Uhreista 152 oli kiinalaisia.
Tähän mennessä rahaa on palanut eteläisellä Intian valtamerellä noin 36 miljoonaa euroa. Ainakin australialaiset epäröivät vahvasti, kannattaako operaatiota enää jatkaa toukokuun jälkeen.
Tammikuussa Malesian hallitus julisti virallisesti koneen tuhoutuneen lento-onnettomuudessa. Tällainen julistus on tarpeen, jotta uhrien omaisille voitaisiin maksaa heille kuuluvia korvauksia.
Jonkinlainen onnettomuustutkintaraporttikin on luvassa loppukesällä. Sen sisällöstä ei ole paljon odotettavissa. Ilman hylkyä ja koneen lennontaltioimislaitteita eli mustia laatikoita kenelläkään ei ole luotettavaa käsitystä tapahtuneesta saati sitten sen syistä.
Raportissa kuitenkin voidaan ja on varmasti syytäkin käsitellä etsintäoperaatiota ja sen monia kummallisuuksia.
Niistä silmiinpistävin on se huomattavan pitkä aika, joka Malesian ja Thaimaan ilmavoimilta kului ennen kuin ne saivat kerrottua omista tutkatiedoistaan. Koko sen ajan suuri kansainvälinen etsintälaivasto haki konetta ihan väärästä paikasta.
Kun tietoa on vähän, erilaiset salaliittoteoriat kukoistavat.
MH370:n katoamista on selitetty toinen toistaan villeimmillä arvailuilla. Yksin Wikipedia listaa niitä pitkälti toista kymmentä.
Teoriat vaihtelevat jollakin tavalla mahdollisista (sähköpalo, happikato ohjaamossa, kaappaus, miehistön itsemurha) huuhaa-tasolle (Yhdysvaltojen tekemä kaappaus Diego Garcian saarelle, putoaminen mustaan aukkoon, avaruudesta tulleet pienet, vihreät miehet).
Jotkut väittävät sinnikkäästi, että MH370 on pressujen alla Kandaharissa Afganistanissa tai Baikonurissa Kazakstanissa, jotkut uskovat Yhdysvaltojen tai Thaimaan ilmavoimien ampuneen sen alas.
Kaikissa teorioissa on yksi yhteinen piirre: niistä ei ole minkäänlaisia todisteita. Monet epätoivoiset uhrien omaisetkin tarrautuvat silti niihin ja ainakin haluavat uskoa koneen matkustajien ja miehistön olevan yhä elossa.
Vaikka lennon MH370 tapahtumat ja turman syy jäisivät ikuisiksi ajoiksi selvittämättä, katoaminen on johtamassa merkittäviin turvallisuusparannuksiin.
YK:n alainen kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö on jo periaatteessa hyväksynyt seurantajärjestelmän, jonka on määrä tehdä tämäntyyppiset katoamiset mahdottomiksi.
Lyhenteellä GADSS (Global Aeronautical Distress and Safety System) tunnettu järjestelmä edellyttää valtamerten tai muuten asumattomien alueiden yläpuolella lentäviltä koneilta laitteistoa, joka lähettää satelliitin kautta paikkatiedon lentoyhtiön operaatiokeskukseen 15 minuutin välein. Jos jotakin odottamatonta sattuu, raportointiväli lyhentyy yhteen minuuttiin ja laite kertoo myös häiriön luonteesta.
Lisäksi nykyisiä, vaikeasti löydettäviä mustia laatikoita muutetaan niin, että ne laukaistaan automaattisesti irti koneen hylystä sen osuessa maahan tai veteen.
Toinen vaihtoehto on olennaisten lentotietojen jatkuva välittäminen eli striimaus satelliitin kautta tukikohtaan, mutta sitä lentoyhtiöt karsastavat liian kalliina vaihtoehtona.
Jos kaikki etenee suunnitelmien mukaisesti, tehostetut seurantajärjestelmät ja helpommin löytyvät lennontallentimet ovat käytössä kaikissa uusissa koneissa vuoden 2021 jälkeen.