Kreikka toivoo: Voi kun kaikki olisi jo ohi

Kansa äänestää sunnuntaina. Mutta Ateenssa kukaan ei tunnu olevan varma, mistä.

Ateena
Teksti
Vappu Kaarenoja

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Syrizan puoluetoimiston aulassa Ateenassa on metrin korkuinen grafiikkataulu, johon taiteilija on sommitellut dramaattisen, veren tahriman kirjakasan.

Lukuun ottamatta veritaulua ja sitä, että vastaanottovirkailija polttaa tupakkaa, on kuin olisi missä tahansa 70-luvusta muistuttavassa kulahtaneessa konttorissa.

Virkailija viittilöi hissin suuntaan: kolmannessa kerroksessa joku syrizalainen saattaa ehtiä jutella, kokeilkaa sieltä.

Vierailijapasseja ei jaeta. Riittää, kun kirjoittaa nimensä post it -lapulle.

 

Kolmannessa kerroksessa pohditaan, kenellä olisi aikaa puhua suomalaisille. Syrizalla on puoluetoimistossa kolmisenkymmentä työntekijää, mutta kaikilla on kiire. Pitää tehdä taustaselvityksiä Syrizan kansanedustajille, kirjoittaa tiedotteita tai päivittää nettisivuja ennen sunnuntain äänestystä. Ja tietysti valmistella illan mielenosoitusta, jossa aiotaan huutaa joukolla ”oxi”, ei.

Ei uudistuksille, joita euroalue vaatii Kreikalta vastineeksi uudesta tukierästä.

Iskulause ei ole vain yleistä vastustamista. Se on ohje, mitä ihmisten pitää sunnuntaina raksia äänestyslippuun.

Viikko sitten Syrizan johtaja, Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras yllättäen keskeytti neuvottelut muiden euromaiden kanssa ja ilmoitti vievänsä talousuudistusvaatimukset kansanäänestykseen.

Neuvotteluissa yritettiin sopia, mitä uudistuksia Kreikan pitäisi tehdä saadakseen lisää tukimiljardeja, joita se tarvitsee erääntyvien lainojensa maksuun.

Vaalipäivä on sunnuntai 5. heinäkuuta – jos mitään kansanäänestystä lopulta järjestetään. Kreikkalaisilla on siis viikko aikaa pohtia, sanoako kyllä vai ei kysymykseen, joka kuuluu:

”Pitäisikö sopimussuunnitelma, jonka Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto esittivät euroryhmän kokouksessa 25.06.2015 ja joka koostuu kahdesta osasta muodostaen yhden ehdotuksen, hyväksyä? Ensimmäisen dokumentin nimi on ’Uudistukset nykyisen ohjelman täydentämiseksi’ ja toinen ’Alustava velkakestävyysanalyysi’.”

 

Kysymys voi kuulostaa vaikeaselkoiselta, mutta Christos Simoksen mielestä se on yksinkertainen. Syrizan tiedottaja irtautuu hetkeksi mielenosoitusjärjestelyistä selittämään: kansanäänestyksen kysymys tarkoittaa käytännössä sitä, suostuvatko kreikkalaiset tanssimaan velkojien pillin mukaan. Vai näytetäänkö vihdoin, että muiden määräämät toimimattomat talouslääkkeet eivät enää kelpaa?

Mielenosoitustapahtuman nimi onkin Facebookissa ”otetaan neuvottelut omiin käsiimme”.

Simos on varma, että Kreikka saa muilta euromailta paremman sopimuksen, kunhan äänestyksen tulos on ei.

”Kreikkalaiset lähettävät vahvan viestin, ja neuvottelut aloitetaan silloin puhtaalta pöydältä”, Simos sanoo.

Tämä ei tietenkään ole vain Simoksen oma näkemys vaan se, mitä hänen ylin esimiehensä, pääministeri Tsípras, sanoo televisiossa 11 miljoonalle kreikkalaiselle: Äänestys on neuvotteluvaltti. Angela Merkel ja vähäisemmät eurooppalaiset valtiomiehet palaavat sunnuntain jälkeen aiempaa sopuisampina pöytään, jos kreikkalaiset torjuvat heidän aiemmat ehdotuksensa.

Merkelin leiri tosin ei ole luvannut mitään sellaista. Päinvastoin.

Italian pääministeri Matteo Renzi tviittasi maanantaina: ”Pointti on tämä: Kreikan kansanäänestys ei ole EU-komission ja Tsíprasin välinen ottelu, vaan euron ja drakman. Tämä on valinta.”

Myös EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin mukaan äänestys ratkaisee, pysyykö Kreikka yhteisessä valuutassa.

Christos Simos ei usko, että näin on. Hänestä ei ole mahdollista, että ei-leirin voitto sysäisi Kreikan palaamaan drakmaan.”Sitä ei tapahdu. Kreikka on osa euroaluetta, ja euromailla on velvollisuus kuulla meitä”, Simos sanoo.

Kreikassa on humanitaarinen kriisi ja hallituksen on saatava käyttää rahaa sen lievittämiseen.

Simos palaa töihin, mutta ojentaa puhelinnumeron: siihen soittamalla voi sopia tapaamisen Syrizan kansanedustajan kanssa. Kansanedustaja selventää näitä asioita mielellään lisää myöhemmin.

Mutta ensin tavataan mies, joka tuntee Kreikan humanitaarisen kriisin hyvin.

 

Valkoiseen kauluspaitaan pukeutunut mies istuu toisella puolella pöytää ja ojentaa ruotsinkielisiä esittelylehtisiä.

Vielä kaksi vuotta sitten Panagiotis Dresios työskenteli Wienissä Euroopan perusoikeusvirastossa. EU-organisaatio oli unelmapaikka ihmiselle, joka oli tehnyt tutkintonsa Eurooppa-politiikasta.

Uutiset kotimaasta saivat palaamaan takaisin: lapsiköyhyys on kohonnut 40 prosenttiin, kehittyvien maiden korkeimmaksi. Lähes 300 000 lasta elää perheissä, joissa kummallakaan vanhemmista ei ole työpaikkaa.

Nyt Dresios työskentelee Smile of the Child -nimisessä järjestössä, joka pyörittää lastenkoteja. On myös terveysbusseja, jotka tuuraavat tarvittaessa ambulansseja. Lisäksi lapset voivat käydä busseissa terveystarkastuksissa tai hoitamassa yksinkertaisia vaivoja.

”Me täytämme aukkoja hyvinvointiyhteiskunnassa”, Dresios sanoo.

Hän haluaisi mieluummin vahvan valtion, ei tätä, että järjestöt paikkaavat valtion puutteita.

Mutta vaihtoehtoja ei ole. Aukot ovat kasvaneet niin suuriksi.

”Ei ole henkilökuntaa, ei ole palveluita, ei ole rakkautta”, Dresios kuvailee kreikkalaisia lastensuojelulaitoksia.

”Viranomaiset eivät enää ota huostaan väkivaltaisissa perheissä eläviä lapsia, koska ei ole paikkaa, mihin heidät laittaisi.”

Siksi Smile of the Childia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Tarve on niin suuri, että mietityttää, ehtiikö Dresios ennen sunnuntaita lukea sisäministeriön sivulle ladatut sopimuspaperit, Uudistukset nykyisen ohjelman täydentämiseksi ja vielä Alustavan velkakestävyysanalyysin.

Ne ovat 34-sivuinen pinkka paperia.

Viikko on kiireinen myös Dresiokselle.

”Täytyy tehdä valmisteluita ja varmistaa, että riittää lääkkeitä ambulansseihin ja ruokaa lastenkoteihin.”

Mihin järjestössä valmistaudutaan, euroeron jälkeiseen kaaokseenko?

Siitä ei ole kyse, Dresios sanoo, mutta tämä viikko nyt vain on kovin epävarma.

”Emme tiedä seuraavasta päivästä, emme viikosta, emme kuukaudesta.”

Hän ei syytä epävarmuudesta Tsíprasia. Sen sijaan hän kertoo pääministeristä tarinan: Sen mukaan pääministeri aivan vastikään luovutti oman lentokoneensa erään järjestön avustaman lapsen käyttöön. Pääministeri lensi turistiluokassa Brysseliin, kun lapsi piti kiidättää syöpähoitoihin Hampuriin.

Tsípras on näyttävien tekojen ja mahtipontisten sanojen mies. Viime viikolla kreikkalaisjohtaja rohkaisi epävarmuudessa eläviä kansalaisia Twitterissä:

”Ainoa asia, mitä pitää pelätä, on pelko itse.”

 

Taksikuski Maria Savvas ei pelkää. Ei Ateenan liikenteessä eikä silloin, kun hän ottaa huumeidenkäyttäjiä kyytiin Metaxourgeíon aukiolta. Siellä voi päiväsaikaan nähdä ranteissa törröttäviä huumepiikkejä.

Eikä hän pelkää nytkään, kun hän miettii, riittääkö bensa-asemilla polttoainetta seuraavan päivän työvuoroon. Käteistä saa automaateista enintään 60 euroa päivässä, pankit ovat koko viikon kiinni.

Savvas on luvannut kyydin mielenosoitukseen Syntagma-aukiolle, mutta ensin täytyy hakea lapset isovanhemmilta.

Aikaa on, koska Syrizan kansanedustaja on siirtänyt haastattelua.

Taksin ikkunoista näkyy tyyni Ateena.

Neljä vuotta sitten kaupunki oli tulessa, kuten eräs paikallinen kuvailee.

Silloin kansalaiset mellakoivat kadulla demarihallitusta vastaan. Sitä, joka oli ottanut 110 miljardin euron lainan muilta euromailta ja kansainväliseltä valuuttarahastolta ja sitonut kreikkalaiset lainan ehtona olleisiin talousleikkauksiin.

Nyt ei ole oikein ketään, ketä vastaan protestoida. Hallitusta johtaa sama väki, joka ennen oli osoittamassa mieltä.

Savvas pysäköi keskustan liepeillä Persiterin lähiössä vanhempiensa kodin eteen. Sinne saa tulla jäätelölle.

 

Seinää tuskin näkyy rippi-, hää- ja syntymäpäiväkuvien takaa. Ruokapöydällä on samettiverhoa muistuttava pöytäliina ja piirustuksia, Savvaksen tyttären tekemiä. Niissä on Big Ben, amerikkalaislaulaja Ariana Grande ja Neitsyt Maria.

Pöydän ääressä istuva 90-vuotias isoisä Apostolis Savvas ei murehdi, mitä sunnuntain jälkeen tapahtuu.

Mitä se onkaan, se ei voi olla pahempaa kuin kolme vuotta vankilassa Kreikan natsimiehityksen aikana.

Tässä taloudessa ei tarvitse lukea 34 sivuista sopimusdokumenttia äänestyspäätöksen tueksi. Täällä äänestetään niin kuin kommunistipuolue KKE ohjaa. Nyt se ohjaa äänestämään ei.

Ennen lähtöä 75-vuotias isoäiti Irini Savvas haluaa lahjoittaa kirjailemansa kankaan.

Mitä muuten Suomessa ajatellaan kreikkalaisista? Että olemme laiskoja?

 

Täällä ei haise kyynelkaasu vaan makkara.

Maria Savvas jättää kyydistä lähellä Syntagma-aukiota, jossa mielenosoitus on jo käynnissä.

Kojuista saa maissia, olutta ja hassuja hattuja. Ihmiset huutavat puhelimiin sijaintitietojaan ja kadottavat toisensa tungoksessa. Kaiuttimista soi huumorimusiikki.

Ihan kuin olisi katufestivaaleilla.

Syrizan kansanedustaja siirtää taas tapaamista. Mutta puolen tunnin päästä, tavataan kahvilassa aukion laidalla.

Andreas Nikitopouloksen ja Vasileos Triantafyllopuoloksen pöytään saa istua odottamaan. Heillä on edessään appelsiiniviipaleilla koristellut juomat kuin minä tahansa hellepäivänä.

Mutta hekin, kaksi virkamiestä, ovat menossa mielenosoitukseen.

Kummankin palkka on laskenut viidessä vuodessa 45 prosenttia.

Ennen Nikitopuolos maksoi kolesterolilääkkeistään 20 euroa kolmessa kuukaudessa, nyt lääkekorvausten vähentämisen jälkeen 45 euroa.

Alzheimeria sairastava äidin kanssa piti odottaa lääkärissä 11 tuntia, ennen siinä olisi kestänyt enintään kolme tuntia.

Kaikelle tälle pitää huutaa ei, jotta Kreikka pääsee puhtaaseen neuvottelupöytään, niin kuin Tsípras on luvannut.

Syrizan kansanedustaja saisi jo tulla paikalle selittämään, miten Kreikan pääministeri oikein voi luvata sellaista, mutta hän myöhästyy lisää.

Serkukset Julia Siamou ja Kostas Hanzopoulos kiistelevät siitä, nostaisiko EU:n ja IMF:n ehdotus matkailualan arvonlisäveroa 23 prosenttiin vai ei. Ja onko tosiaan niin, että hatkat yhteisvaluutasta tulisivat muille euromaille kalliimmaksi kuin kreikkalaisille?

Kansanedustaja peruu haastattelun lopullisesti, sillä hän on jo tempautunut mukaan mielenosoitukseen.

On helppo huutaa ei, mutta sen seurauksia on vaikeampi hahmottaa.

 

Yksi ihminen näyttää pieneltä aukiolla, jossa on 17 000 mielenosoittajaa.

Vielä pienemmältä yksi ihminen näyttää seistessään yksin keskellä olympiakokoluokan pelikenttää.

Mies asettelee sadettajia Ateenan tyhjällä stadionilla kymmenen kilometrin päässä Syntagman aukiosta. Nurmi on huonossa kunnossa yleisurheilukisojen jäljiltä.

Kreikkalaiset ovat maksaneet tästä kentästä paljon. Liiankin paljon. Monen mielestä olympialaiset olivat Kreikan vaikeuksien alkupiste.

Kymmenen miljardin euron kisat olivat olympiahistorian kalleimmat. Lisäksi pian niiden jälkeen ilmeni, että Kreikan velat olivat suuremmat kuin niiden piti olla, 110 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Nyt prosenttiosuus on lähes 180 ja maan ero eurosta lähempänä kuin koskaan.

Nurmikkoa hoitava Revelos Panos kävelee stadionin juoksuradalle.

Hän ei tiedä, miten kaikki päättyy eikä sitä, miten haluaa äänestyksen päättyvän:

”Kunhan tämä vain olisi ohi tällä viikolla.”

Draama alkoi olympialaisista, sunnuntaina se huipentuu demokratiaan.