"Kahden asteen raja lämpenemiselle ei riitä, se on tuhon resepti"
USA:n avaruushallinnon Nasan edustaja ennustaa nopeaa merenpinnan nousua, ellei ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta saada nykyistä pienemmäksi.
Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköiden sulaminen on viime vuosina selvästi kiihtynyt, Nasan satelliittitutkimuksista selviää. Kuva John Mcconnico / AP / Lehtikuva.
Nasan Goddard Institute for Space Studies -keskuksen johtaja James E. Hansen varoittaa, että ilmastokatastrofi on edessä kaikkia tähänastisia ennusteita nopeammin, ellei kasvihuonekaasuja onnistuta nopeasti vähentämään. Näkemys perustuu historiatietoon, jota on saatu tutkimalla napajäätiköitä ja valtameriin kerrostuneita sedimenttejä.
Lisätukea antaa maapallon painovoimakenttiä mittaavien satelliittien avulla saatu tieto siitä, että Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköiden sulaminen on viime vuosina selvästi kiihtynyt. Jos tämä jatkuu, merenpinta voi nousta useita metrejä jo tällä vuosisadalla.
Aste lisää tuo 20 metrin nousun
130 000 vuotta sitten alkaneella ja 15 000 vuotta kestäneellä Eem-kaudella maapallon ilmasto oli vain asteen nykyistä lämpimämpi, mutta merenpinta oli 4-6 metriä nykyistä korkeammalla. Tämän perusteella Hansen arvioi, että nykyisin asetettu kahden asteen raja lämpenemiselle ei riitä, vaan on tuhon resepti.
Hansenin mukaan maapallon ilmastohistoriasta koottu tieto antaa aiheen olettaa, että jokainen asteen lämpötilan nousu merkitsee pahimmillaan merenpinnan kohoamista 20 metrillä. Kahden asteen nousu merkitsee riskiä ajautua 2-5 miljoonaa vuotta sitten vallinneeseen plioseenikauden ilmastoon. Silloin merenpinta oli noin 25 metriä nykyistä korkeammalla.
Maapallon pintalämpötila on noussut tähän mennessä jo 0,8 astetta sitten vuoden 1880 ja nousee edelleen yli 0,1 astetta vuosikymmenessä. Valtameret ovat hidastaneet muutosta, mutta tästä huolimatta se on edennyt nopeammin kuin historia tuntee.
Hansenin mukaan valtamerten hitausvoiman eli inertian ansiosta olemme nyt luomassa pohjaa muutoksille, jotka alkavat vaikuttaa vasta tuleviin sukupolviin ja joita voi olla mahdonta enää välttää.
Co2-pitoisuutta täytyy laskea
Hansenin esittämän arvion mukaan ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden kaksinkertaistuminen esiteollisesta ajasta toisi usean asteen lämpenemisen. Nykyisellä fossiilisten polttoaineiden käyttövauhdilla tämä raja saavutetaan jo kuluvan vuosisadan puolivälissä.
Niinpä hän korostaa, että enää ei pitäisi tyytyä hiilidioksidipitoisuuden pitämiseen nykytasolla noin 390 ppm:ssä, vaan pyrkiä sen vähentämiseen tasolle 350 ppm. Tämä edellyttäisi välittömiä selkeitä toimia.
Todellisuus kuitenkin on, että hiilidioksidipäästöt ovat pysyneet samalla tasolla ja jopa nousseet samalla kun päättäjät ovat jatkaneet keskustelua päästöjen pienentämisen ehdoista.
Hiilidioksidin lisäksi lämpenemistä kiihdyttää metaani, jota vapautuu ilmakehään Siperian ikiroudan sulaessa ja myös merestä. Venäläiset tutkijat havaitsivat viime kesänä ennätysmäisen suuria metaanipäästöjä Itä-Siperian rannikolla. Metaanipitoisuudet nousivat satakertaisiksi normaaliin nähden.
Ilmastokokous jäi talouden jalkoihin
Viimeisin laajemman ilmastosopimisen foorumi oli viime sunnuntaina päättynyt Durbanin kokous Etelä-Afrikassa. Se ei kuitenkaan yltänyt konkreettisten toimien tasolle. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta elintärkeä kokous jäi talouden ja politiikan jalkoihin.
Durbanin kokous sopi kolmesta asiasta:
Ensinnä päätettiin valmistella uusi kansainvälisesti sitova ilmastosopimus vuoteen 2015 mennessä. Se tulisi voimaan viimeistään 2020.
Toiseksi päätettiin kehittyneitä teollisuusmaita sitovan Kioton ilmastosopimuksen jatkosta vuoteen 2015 saakka. Kioto on ainoa sitova päästörajoitussopimus.
Kolmanneksi päätettiin herätellä henkiin ilmastorahasto tukemaan kehittyvien maiden päästörajoitustoimia.
Kaikissa näissä päätöksissä silmäänpistävää on, että niistä puuttuu konkreettisuutta ja kattavuutta.
Myöhässä ollaan jo nyt
Tulevan ilmastosopimuksen sisältö ja sen laillinen sitovuus ovat hämärän peitossa, ja ympäristöjärjestöt korostavat, että se on auttamattomasti myöhässä. Tällä vauhdilla maapallon ilmakehä ehtii jo katastrofitilaan ennen kuin päästään konkreettiselle tasolle.
Kioton sopimuksen jatko ontuu sekin. Jatkokauden ulkopuolelle jäivät USA:n lisäksi Kanada, Japani ja Venäjä. USA ei koskaan ole sitoutunut noudattamaan Kioton sopimusta, ja kehitysmaaksi luettavan Kiinan ei tarvitse noudattaa sen velvoitteita.
Myös monien sopimuksen piirissä olevien maiden päästöt näyttävät kasvavan, Suomi mukaan lukien. Tilastokeskuksen mukaan Suomen päästöt ovat jälleen kasvaneet lähes taantumaa edeltävälle tasolla ja ylittivät Kioton sopimuksen tavoitetason vuonna 2010.
Auki on myös se, mistä saadaan perustettavalle ilmastorahastolle pääoma, jolla voitaisiin rahoittaa valtaosa kehitysmaille luvatusta sadan miljardin dollarin potista. Ympäristöjärjestöjen mukaan rahastoa voitaisiin kartuttaa ennen kaikkea laiva- ja lentoliikenteen päästömaksuilla. Laivaliikenne on kokonaan päästökaupan ulkopuolella, ja ainoastaan EU on sitoutunut lentoliikenteen päästökauppaan ensi vuoden alusta.