Hitler ja saksalaiset: näyttely yhteiskunnasta, joka kannatteli diktaattoria
Natsi-krääsää: sikarilaatikko, pelikorttipakkaus, hakaristikoriste, kukkaro ja paperilyhty. Kuva Michael Sohn / AP / Lehtikuva.
Adolf Hitler -näyttely on saanut saksalaiset mietteliäiksi, sanoo Saksan historiallisen museon tiedottaja Rudolf Trabold. Ensimmäinen natsidiktaattoriin keskittyvä näyttely on houkutellut Berliinissä jo yli 30 000 katsojaa, jotka ovat nähneet uuteen tutkimustietoon perustuvan esityksen Hitlerin valtakauden Saksasta.
”Toivomme, että ihmisten käsitys Hitleristä ja hänen hallinnostaan muuttuu. Siksi järjestämme näyttelyitä.”
Hitler ei noussut palvotuksi yksinvaltiaaksi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ansiosta. Niitä ei ollut mainittavasti. Hitlerin ja natsismin valtaantulon ymmärtää paremmin, kun tarkastelee ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Saksan poliittisia ja sosiaalisia oloja sekä saksalaisten silloista ajattelutapaa.
Tämä on Hitler ja saksalaiset -näyttelyn lähtökohta. Tuhannen neliömetrin näyttelytilassa natsien vallasta ja saksalaisten aikalaiskokemuksesta kertovat valokuvat, julisteet ja esineet Hitlerin saamista ihailijakirjeistä propagandakrääsään.
”Se oli saksalaisen yhteiskunnan poikkeuksellinen häiriötila, jonka aiheutti poikkeuksellinen olosuhteiden yhdistyminen”, sanoo historioitsija Simone Erpel, yksi Hitler-näyttelyn kuraattoreista.
Erpelin mukaan on huomioitava muun muassa sotatappion trauma, Weimarin tasavallan aikainen sisällissota, talouskriisi sekä poliittissosiaaliset jännitteet.
Kuvia ja vastakuvia
Näyttely nostaa Hitlerin esiin Saksassa ennennäkemättömällä tavalla. Miksi niin ja juuri nyt?
”Natsimenneisyyden varjo on yhä läsnä saksalaisessa nyky-yhteiskunnassa”, sanoo Erpel.
”Ensimmäinen saksalainen elokuva, jossa Hitler nähtiin päähenkilönä, oli Oliver Hirschbiegelin ohjaama Perikato (2004). Tämä todistaa, kuinka kauan on kestänyt ennen kuin Hitler on voitu nähdä muunakin kuin demonina.”
Tieteelliseen objektiivisuuteen näyttely ei silti pyri. Natsien propagandakuvien yhteyteen on asetettu vastakuvia ja selitystekstejä ”fanaattisen ja brutaalin” väkivaltakoneiston tekemistä kauheuksista.
”Ratkaisun tarkoitus on tehdä selväksi, että näyttely ei ole pelkkä kokoelma tosiasioita, vaan se esittää meidän [kuraattorien] tulkintamme kansallissosialismin historiasta”.
”Myy kuin seksi”
Saksan historiallisessa museossa oli Hitler-näyttelyä ennen Saksan yhdistymisen 20-vuotisnäyttely. Berliiniläinen romaanikirjailija ja tulevaisuudentutkija Tobias Hülswitt näkee näyttelyaiheiden välillä paitsi historiallisen, myös nykyaikaista ”natsipakkomiellettä” selittävän yhteyden.
”Läntisessä Saksassa kysytään yhä, miten kansallissosialismi oli mahdollista ja voisiko se tapahtua uudelleen. Entinen Itä-Saksa kieltäytyi kantamasta historiallista vastuuta, niin kuin Itävalta tekee yhä.”
Hülswittin mukaan toinen syy pakkomielteelle on mediassa kukoistava Hitler-teollisuus.
”Se myy kuin seksi”, hän sanoo. Näyttelyssäkin on esillä natsimenneisyyttä käsitteleviä aikakauslehtiä.
Hülswitt näkee pakkomielteellä olevan myös kaksi seurausta. Ensinnäkin saksalaiskoululaiset saavat opetusta Kolmannen tasavallan historiasta yläasteelta saakka. Toisaalta kaikki saksalaiset on vuodesta 1968 lähtien kasvatettu varautuneeseen, jopa ironiseen suhteeseen omaa kansaa ja maata kohtaan.
”Tämä on hyvä asia. Se tekee meistä avoimempia kansainvälisille hallintomuodoille, esimerkiksi Euroopan unionin idealle.”
Teksti Aki Petteri Lehtinen, Berliini