Analyysi: Eurooppa on varautunut kauppasotaan

Tammikuussa 2017 Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump hylkäsi Tyynenmeren kauppa-alueen lähes ensitöikseen. Barack Obaman kaudella neuvotellun TTP-sopimuksen piti luoda valtava vapaakauppa-alue, joka yltäisi Chilestä Kanadaan ja Japanista Australiaan.

Sopimus oli kongressin hyväksyntää vaille valmis. Hetkessä Trump kuitenkin kumosi vuosikymmenten työn integraation puolesta.

Myöhemmin moni presidentin vastustajakin kiitteli häntä huomion kiinnittämisestä Kiinaan ja sen aiheuttamiin vääristymiin maailmankaupassa. Kiina ei kuulunut Tyynenmeren kauppa-alueeseen, mutta alueessa oli silti epäsuorasti kyse siitä. Obama oli mainostanut käännöstä kohti Aasiaa, ja TPP oli osa sitä.

Kauppa-alue olisi tarjonnut muille markkinatalouksille pääsyn Yhdysvaltain markkinoille.

Pian Trumpin päätöksen jälkeen muut TPP-maat solmivat sopimuksen ilman Yhdysvaltoja. Yhteistyölle oli ja on tilausta Tyynellämerellä. Pari kuukautta sitten TPP:n seuraajaan CPTPP:hen liittyi jopa Iso-Britannia.

Trump on halunnut suitsia kaikkea Yhdysvaltain Aasian-kauppaa, oli kauppakumppanina sitten Kiina tai jokin muu. Hän oli jo 1980-luvulla hankkinut mainetta Japanin-kaupan kriitikkona. Trump olisi halunnut iskeä Japaniin tuontitulleilla, koska katsoi, että maa tukeutui Yhdysvaltoihin muttei maksanut riittävästi puolustuksestaan.

Trumpia vaivasi lisäksi Yhdysvaltain kauppavaje, josta kutakuinkin kolmannes muodostui Japanin-kaupasta. Trumpin maailmankuvassa liittolaisten ja ystävien kauppavajeet ovatkin usein vielä pahempi asia kuin kilpailijoiden ja vihollisten. Ajatus tuntuu olevan, että kaupankäynnillä liittolaiset ja ystävät vetävät nenästä Yhdysvaltoja.

Trumpia syytetään usein johdonmukaisuuden puutteesta. Tosiasiassa harva poliitikko on kannattanut jotakin yhtä järjestelmällisesti kuin Trump tuontitulleja. Kauppasotiakin hän on lietsonut vuosikymmeniä.

Kun Trump ensi kertaa nousi presidentiksi, Eurooppa suri vielä oman Yhdysvaltain-kauppasopimuksensa perään. TTIP:nä tunnettu Atlantin ylittävä sopimus ei koskaan edennyt yhtä pitkälle kuin Tyynenmeren TPP-sopimus.

Sopimus Yhdysvaltain kanssa olisi ollut eräänlainen päätepiste EU:n kauppapolitiikalle. Ennen kaikkea se olisi sitonut Euroopan ja sen turvallisuuden takaajan toisiinsa entistä vahvemmin.

Eurooppalaiset kauppaneuvottelijat eivät jääneet surkuttelemaan menetettyä sopimusta. Kanadan kanssa aikaisemmin solmittua sopimusta alettiin noudattaa loppuvuodesta 2017. Lisäksi Eurooppa lähti maailmalle etsimään uusia kumppaneita.

Moni löytyi Tyyneltämereltä. Trumpin ensimmäisellä kaudella EU solmi kauppasopimukset Singaporen, Japanin ja Vietnamin kanssa. Nämä kaikki ovat voimassa olevan Tyynenmeren sopimuksen CPTPP:n maita.

Joe Bidenin noustua Yhdysvaltain presidentiksi moni toivoi, että Yhdysvallat palaisi aiemmalle pitkään vallinneelle kauppapoliittiselle linjalleen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Bidenin kaudella joitakin kiistoja sovittiinkin. Esimerkiksi pitkäaikainen ilmailualan riita ratkesi ja Biden keskeytti Trumpin asettamien alumiini- ja terästullien toimeenpanon.

Nyt samat tullit ovat palaamassa entistä korkeampina.

Bidenin kaudella EU jatkoi neuvotteluitaan Tyynellämerellä. Uuden-Seelannin kanssa saavutettiin uusi sopimus ja vanhaa Chilen-sopimusta päivitettiin. Nämäkin ovat CPTPP-maita.

Bryssel siis otti vuonna 2017 ohjat käsiinsä. Se lähti rakentamaan suoria kumppanuuksia usein juuri sellaisten maiden kanssa, jotka olivat kärsineet sen kanssa saman kohtalon: sopimus Yhdysvaltain kanssa oli kariutunut.

Kaikkia läksyjä ei kuitenkaan opittu kerralla. Vuonna 2019 Eurooppa antoi kertaalleen neuvottelemansa Mercosur-sopimuksen ajautua umpikujaan. EU:n Brasilian, Argentiinan, Uruguayn ja Paraguayn kanssa neuvottelema sopimus palautui lopulta hyväksyttämisvaiheeseen joulukuussa 2024, Trumpin voitettua presidenttikilpailun.

Uusi blokki

• EU:n ja Etelä-Amerikan vapaakauppasopimuksen taloudellinen osa astuu voimaan, jos Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto hyväksyvät sen. Sopimuksen hyväksyminen kokonaan vaatii myös EU-jäsenmaiden parlamenttien puollon. maailmankauppa

  Analyysi: Historiallinen sopimus loisi maailman suurimman vapaakauppa-alueen – se myös kertoisi, ettei EU halua käpertyä itseensä

  4 MIN

EU on lähtenyt Trumpin toiseen kauteen aivan eri lähtökohdista kuin ensimmäiseen, koska se on onnistunut neuvottelemaan vaihtoehtoisia väyliä kaupalle.

Unioni on myös yrittänyt ylläpitää suhteita Yhdysvaltoihin. Esimerkkinä on Bidenin presidenttikaudella toiminut EU:n ja Yhdysvaltain kauppa- ja teknologianeuvosto. Se ei kuitenkaan koskaan kyennyt muodostamaan kovin kummoisia tavoitteita, mikä kertoo siitä, että muutos Washingtonissa on pysyvämpi eikä vain Trumpin ensimmäisen kauden ilmiö.

Yhdysvallat on aiempaa protektionistisempi, eli se yrittää suojella kotimarkkinoitaan esimerkiksi tullein. Samanaikaisesti Brysselissä suhtaudutaan aiempaa kielteisemmin Kiina-riippuvuuksiin.

Tummien pilvien vuoksi maailmankaupan tilannetta on helppo ylidramatisoida. Kuitenkin yli 80 prosenttia maailmankaupasta käydään edelleen kauppajärjestö WTO:n sääntöjen mukaisesti.

WTO:n suosituimmuusehto on yhä valtavirtaa. Sen mukaan jos yksi maa myöntää kauppaedun jollekin maalle, sama etu on myönnettävä myös muille WTO:n jäsenmaille.

Trump on ehdottanut niin kutsuttuja vastavuoroisuustulleja. Niiden idea on langettaa samat tullimaksut muista maista tulevalle tuonnille kuin mitä muut maat asettavat Yhdysvalloille. Tullien asettamisesta tulisi sen myötä entistä monimutkaisempaa ja yksityiskohtaisempaa.

Vastavuoroisuustullit voivat lyödä WTO:n järjestelmään merkittävän loven. Niihin voi kuitenkin olla pitkä matka, koska todennäköisesti ne vaatisivat lakipaketin, jonka hyväksyminen on kongressin vallassa. Lakien läpimeno olisi kaikkea muuta kuin varmaa, koska monimutkaisten muutosten myötä Yhdysvalloissa olisi paljon sekä voittajia että häviäjiä.

Vastavuoroisuustullit voisivat myös avata mahdollisuuksia Yhdysvaltain kauppakumppaneille. Paljon riippuisi lakien muotoiluista.

EU voisi esimerkiksi alentaa joitain Yhdysvaltain-tuontiinsa kohdistuvia tulleja ja siten ohjata Yhdysvaltoja alentamaan myös omiaan. Tällainen riippuvuus tuskin on Trumpin mieleen.

EU:lle aika on otollinen syventää yhteistyötä kaupassa laajemmin. Ensiaskeliin voisi kuulua Mercosur-sopimuksen toimeenpano, mikä varmistaisi, että Euroopassa riittää ruokaa ja luonnonvaroja tulevaisuudessakin. Etelä-Amerikasta avautuisi myös uusia vientimarkkinoita eurooppalaiselle teollisuudelle.

Vielä merkittävämpi askel olisi avata suorat neuvottelut koko Tyynenmeren kauppa-alue CPTPP:n kanssa. Jos yhteistyö syvenisi, EU:n ja CPTPP:n jäsenmaat voisivat tukeutua toisiinsa. Molempien jäsenet ovat myös valtaosin Yhdysvaltain liittolaisia.

Yhdessä EU ja Tyynenmeren kauppa-alue olisivat vahvempia. Samalla ne jatkaisivat markkinoiden yhdistämisen ja yhteistyön tiellä.

Kummassakaan yhteisössä ei kannata pidätellä henkeä sen puolesta, että Yhdysvallat palaisi piakkoin vapaamman maailmankaupan tielle. Silti EU:n ja Tyynenmeren alueen yhteinen voimannäyttö kääntäisi varmasti päitä Washingtonissakin.