Aliravitsemus on viimein noussut kansainvälisen politiikan keskiöön
Aikaa on noin tuhat päivää. Siitä hetkestä, kun sikiö saa alkunsa päivään, jolloin lapsi on kaksivuotias. Tänä aikana määräytyy lapsen kohtalo.
“Jos lapsen saama ravinto on tuona aikana heikkoa, aivojen kehitys ja fyysinen kasvu häiriintyvät pysyvästi”, toteaa David Nabarro, YK:n pääsihteerin nimeämä erityisedustaja ruokaturva- ja ravitsemusasioissa.
“Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, hänellä on vähemmän mahdollisuuksia ansaita toimeentuloa ja hän sairastuu helpommin.”
Maailmanpankki on vastikään laskenut, että maa, jossa lapset kärsivät aliravitsemuksesta, menettää pysyvästi kahdesta kolmeen prosenttia bruttokansantuotteestaan.
65 ekonomistin paneeli julkisti vastikään tutkimustuloksen, että dollari, joka on sijoitettu pienen lapsen ravitsemuksen parantamiseen, tuottaa enemmän hyötyä ihmiskunnalle kuin mikään muu yksittäinen investointi.
Tällä hetkellä 165 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta kärsii aliravitsemuksen aiheuttamasta lyhytkasvuisuudesta.
Nälkä on kuitenkin parin viime vuoden aikana noussut globaalin kehityskeskustelun ytimeen.
“Me olimme unohtaneet, että maatalouden ja maatalouspolitiikan päätehtävä on ravita ihmiset.”
Liian monessa maassa on Nabarron mukaan tuettu viljelijöitä tuottamaan lähinnä valuuttatuloja tuovia vientikasveja sen sijaan että keskityttäisiin tuottamaan monipuolista ravintoa omalle väestölle.
Päättäjien valinta
Brittilääkäri David Nabarro, joka on työskennellyt vuosikymmenet YK:n ruokaohjelmien huipulla, on nyt toiveikkaampi kuin pitkiin aikoihin.
Globaali liike ravitsemuksen parantamiseksi, niin sanottu SUN-liike, on koonnut suuren joukon hallituksia, avustusjärjestöjä, naisjärjestöjä ja maataloustuottajia yhteen nujertamaan aliravitsemusta YK:n kanssa.
“Kahden vuoden aikana 30 hallitusta on nostanut ravitsemuksen prioriteettilistansa kärkeen.”
Onnistuneita esimerkkejä on monia. Brasilia on leikannut aliravitsemusta 40 prosenttia kahdessakymmenessä vuodessa. Perheviljelmät ja naisille annettu suora tuki ovat osoittautuneet erityisen tehokkaiksi.
Niin ikään Vietnam, Kambodzha ja Etiopia ovat aivan viime vuosina onnistuneet vähentämään lasten aliravitsemusta tuntuvasti.
“Jo pienillä muutoksilla koulutuksessa, terveydenhoidossa ja kehityspolitiikassa voidaan saada hämmästyttäviä tuloksia.”
YK:ssa ei nimetä alisuorittajia, mutta ravitsemuksessa yksi on ylitse muiden.
Merkittävästä talouskasvusta nauttivassa Intiassa lähes puolet alle viisivuotiaista lapsista on lyhytkasvuisia – kaikkiaan 61 miljoonaa lasta.
Globaalissa nälkäindeksissä Intia sijoittuu rutiköyhien Afrikan maiden rinnalle.
“Kun kyse on lapsista, meidän on päästävä irti ajatuksesta, että vain rikkaalla on varaa monipuoliseen ruokavalioon.”
Myöskään kansainvälinen yhteisö ei saa puhtaita papereita. Avustajamaat ovat pumpanneet Afganistaniin apua 11 vuoden aikana enemmän kuin mihinkään muuhun maailman kolkkaan. Siitä huolimatta 55 prosenttia afgaanilapsista on alipainoisia.
“Minun kysymykseni on, miksi aliravitsemus ei ole ollut prioriteetti Afganistanissa alun alkaen. Jos onnistun työssäni, näin tapahtuu kahden vuoden sisällä.”
“Mutta valinnan voi tehdä vain maan oma johto.”