Digijättien armoilla

Miksi te teette tämän itsellenne, Mark Zuc­kerbergilla oli tapana kysyä Aura Sallalta.

Kokoomuksen europarlamentaarikko oli entisessä työssään jatkuvasti tekemissä Metan johtajan kanssa. Salla toimi vuodet 2020–2023 Facebookin EU-asioista vastaavana yhteiskuntasuhdejohtajana Brysselissä.

Käytännössä se tarkoitti lobbaamista, sosiaalisen median jättiläisen asian ajamista Euroopassa. EU on Metalle tärkeä markkina-alue, jossa siihen kohdistuu enemmän sääntöjä kuin kotikentällä.

EU:n digisääntelyn ytimessä on yleinen tietosuoja-asetus, GDPR. Se asettaa yksityisyydensuojalle tiukat rajat. Niitä ylit­täessään yritykset joutuvat kysymään käyttäjän suostumusta. Netinkäyttäjille tämä näkyy suostumisikkunoiden klikkailuna.

Salla neuvoi Zuckerbergia, kun tämä valmistautui tapaamisiin EU-komissaa­rien kanssa. Siinä oli tekemistä. Politiikka ei kiinnostanut maailman rikkaimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin kuuluvaa yritysjohtajaa, Salla kertoo. Sama päti moneen muuhunkin yhdysvaltalaiseen Facebook-kollegaan.

”On vaikea keskustella ihmisten kanssa, joiden ymmärrys yhteiskunnallisista asioista tai vaikka Euroopasta oli hyvin rajoittunutta”, Salla sanoo. Hän on tullut Naantaliin presidentin Kultaranta-keskusteluja varten.

Politiikka kiinnosti Metan johtoa lähinnä silloin, kun se jarrutti liiketoimintaa. Eu­rooppalainen säätely oli Zuckerbergille jatkuva ihmetyksen aihe. Hän kyseli toistuvasti, miksi EU rajoitti omien yritystensä toimintaa.

Nopeasti kasvavilla digimarkkinoilla riskinottokyky on valttia.

”Amerikkalainen mentaliteetti on ottaa riskejä ja pyydellä tarvittaessa anteeksi myö­hemmin. Euroopassa riskit pyritään pois­­tamaan jo lainsäädännössä, esimerkiksi GDPR-asetuksessa.”

Sallan mukaan Googlella, Amazonilla, Applella ja Metalla on ”valtavat lakimiesarmeijat”, joiden avulla ne vääntävät digisääntelyn tulkinnoista. Eurooppalaisilla yrityksillä ei ole vastaavia resursseja. EU on siis luonut digimarkkinoilleen epätasapainon, josta kärsivät ennen kaikkea omat yritykset.

Taitava lobbari kietoo viestinsä mieleenpainuviin anekdootteihin. Keväällä 2024 europarlamenttiin valittu Aura Salla on jälleen pestissä, jossa on tarkoitus vakuuttaa kuulijat liian digisäätelyn haitoista.

Näkökulma on kuitenkin toisenlainen kuin Metan palveluksessa.

Helmikuussa 2026 Salla valittiin EU-parlamentin toiseksi pääneuvottelijaksi Digital Omnibus -nimiseen hankkeeseen. Komission­ käynnistämän hankkeen tarkoituksena on keventää digitaalista sääntelyä.

EU sääntelee digiyrityksiä monin eri asetuksin. Niiden valvomiseen osallistuu toinen suomalainen eli komissaari Henna Virkkunen, joka on Sallan puoluetoveri. Molemmat kuuluvat keskustaoikeistolaiseen EPP-ryhmään.

Virkkusen vastuulla on digipalveluasetus. Se pyrkii estämään sitä, että somejättien alustoja käytetään demokratiaa tai turvallisuutta uhkaavalla tavalla. Painostuskeinona ovat sakot, mutta niitä on toistaiseksi määrätty niukasti.

Digijättien suitsimiseen luodut työkalut ovat vasta muutaman vuoden ikäisiä, eikä niiden toimivuudesta ole kertynyt paljon käytännön kokemuksia. Sääntelyn keventämiseen tähtäävä hanke kielii siitä, että myös komissio on tyytymätön uusiin työkaluihin.

Sallan vetämä uudistushanke puuttuu tietosuoja-asetukseen, joka on kaiken digisääntelyn ytimessä.

Meistä jokaisesta jää henkilötietoja, kun käytämme digipalveluja. Sääntelyä keven­täessään EU on nyt muuttamassa henkilödatan määritelmää.

Nykyisessä tietosuoja-asetuksessa henkilödataan kuuluvia tunnistetietoja on pitkä lista, esimerkiksi ihmisen fyysiset, taloudelliset ja kulttuuriset ominaisuudet.

”Euroopan komissio ymmärtää, että tekoälyn kehittämiseen tarvitaan myös nykysäädösten suojaamaa henkilödataa”, Salla sanoo.

Hänestä komissio on kuitenkin uudessa kirjauksessaan määritellyt henkilödatan liian­ epäselvästi.

”Se tarkoittaisi, että jokaisessa tapauksessa pitäisi arvioida erikseen, onko kyseinen tieto henkilödataa vai ei.”

Salla ennakoi, että uudistus viivästyy, koska EU-parlamentti haluaa asiassa aikalisän.

”Myös tietosuojavaltuutettu pitää muotoilua todella huonona. Jäsenmaista on ilmoitettu, etteivät ne tue tällaista uudistusta.”

Digital Omnibus -hanke etenee Sallan mu­­kaan aikaisintaan vuoden 2027 alkupuo­lella.

”On pakko tehdä vaikutusten arviointia.” 

Kun tietosuoja-asetus tuli voimaan vuonna 2016, Salla työskenteli avustajana komissaari Jyrki Kataisen (kok) kabinetissa.

Salla kertoo suhtautuneensa EU:n valitsemaan digisääntelylinjaan alusta asti kriittisesti.

”Olen eri mieltä siitä, että sääntelemällä mukamas saataisiin luotua turvallinen ympäristö innovaatioille.”

Salla on kriittisempi sääntelyä kohtaan kuin puoluetoverinsa Henna Virkkunen. Hän on perustellut ajatte­luaan sillä, että katsoo teknologiaa myös yritysten näkökulmasta, koska on työskennellyt yksityisellä sektorilla.

Kokoomusmepin mukaan EU:ssa on kyllä ymmärretty, että amerikkalaiset yritykset valtaavat myös Euroopan digimarkkinat ja tämä synnyttää riippuvuuksia. Tilanteeseen ei kuitenkaan ole osattu reagoida, koska ei ole ymmärretty riittävän hyvin, miten digitaalinen bisnes toimii.

Sallan perusviesti kuuluu: Liian tiukaksi viritetty tietosuoja ei varjele eurooppalaisten yksityisyyttä sen enempää amerikkalaisten kuin kiinalaisten somejättien pidäkkeettömyydeltä. Sen sijaan se jarruttaa eurooppalaisten digiyritysten tuotekehitystä ja kasvua.

Sallasta tämä on oire suuremmasta ongelmasta: Euroopassa ei ymmärretä datan arvoa eikä osata määritellä sille hintaa.

Verkossa ihmisten käyttäytymisestä jää evästetietoja, joiden avulla yritykset kehittävät digituotteita ja kohdentavat mainontaa. Käytännössä data on koko digitaloutta pyörittävä polttoaine.

Salla viittaa kansainvälisen kauppaoikeuden tapaan käsitellä dataa kuin se olisi palvelu eikä hyödyke.

Kansainvälinen palvelukauppasopimus GATS ei kiellä hinnoittelemasta evästetietoja mutta ei myöskään luo mekanismia, jonka avulla niille asetettaisiin hinta.

Sallasta data on ”merkittävä immate­riaalioikeus”.

”Se on raakamateriaalia, jonka avulla esimerkiksi maailman suurimpia yrityksiä koulutetaan nyt käyttämään tekoälyä”, hän sanoo.

Datan hinnoitteluun liittyisi käytännön haasteita. Jos EU haluaisi periä maksun pelkästä rajat ylittävästä tiedon siirtämisestä, se voisi olla ristiriidassa kansainvälisten kauppasopimusten kanssa.

Salla ei tiedä tapausta, jossa maa perisi maksua datansa viemisestä ulkomaille. Kiinan, Intian ja Venäjän kaltaiset maat ovat rajoittaneet datansiirtoa, mutta tehneet sen vedoten esimerkiksi turvallisuussyihin.

Salla pitää absurdina, ettei datasta ymmärretä periä hintaa.

”Jengi ei jotenkin tajua tätä…”, hän päivittelee.

”Ei me annettaisi kobolttia ja litiumia ilmaiseksi. Ja sitten peuhataan kauppaneuvotteluissa jonkun ranskalaisen juuston ja samppanjan kanssa.”

Joe Bidenin presidenttikaudella vuonna 2023 tehty datansiirtosopimus antaa amerikkalaisille yrityksille mahdollisuuden kerätä Euroopasta dataa. Käytännössä se tarkoittaa ihmisten verkkokäyttäytymisestä kertovia tietoja.

Sallan mukaan sopimus kuvastaa EU-sääntelyn ristiriitaisuutta. Sen luvattiin suojelevan eurooppalaisten yksityisyyttä ja rajoittavan Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisten pääsyä heidän käyttäjädataansa.

Taustalla oli urkinta, joka oli johtanut aiemman sopimuksen purkamiseen. EU ja Yhdysvallat sopivat myös perustavansa riippumattoman valitusmekanismin, joka arvioisi mahdollisia väärinkäytöksiä.

Trumpin hallinto on vihjaillut, ettei sitä kiinnosta noudattaa uutta sopimusta ja antaa ”riippumattomien” viranomaisten tutkia tiedustelupalvelujen tekemisiä.

Tästä huolimatta sopimus on yhä voimassa.

”Trump vesitti käytännössä koko sopimuksen, mutta Euroopassa ollaan tästä täysin hys-hys, koska pelätään Yhdysvaltojen reaktioita”, Salla sanoo.

Hän pitää EU:n digisääntelyn tavoitteita oikeina, mutta toteutusta auttamattoman naiivina.

Ensin laaditaan yksityisuudensuojaan ankkuroituja säädöksiä ja niiden korjaussarjoja. Samalla pidetään auki takaovea, josta dataa virtaa Yhdysvaltoihin, EU-sääntöjen ulottumattomiin.

”Kaikki yhdysvaltalaiset digijätit tekevät tuotekehittelyä kotimaassaan. Siellä eurooppalainen data ei tietenkään ole GDPR:n piirissä.” 

Entisen Facebook-lobbarin valitseminen keskeiseksi toimijaksi digisääntelyn remonttihankkeessa on herättänyt myös huolia. Läpinäkyvyyttä ajava Transparency International EU ja kuusi muuta järjestöä kirjelmöivät valinnasta helmikuussa 2026. Järjestöjen mukaan sääntelyn purkaminen heikentää tietosuojaa ja hyödyttää Metaa.

Salla kuittasi kritiikin viittaamalla kommentteihin, joita hän on esittänyt yhdysvaltalaisista teknologiayrityksistä Meta-pestinsä jälkeen.

Kun yleistason puhe teknologiariippuvuuden vaaroista ei herättänyt huomiota, Salla julkaisi tiedotteen, jossa vaadittiin Euroopan julkista sektoria luopumaan kokonaan Microsoftin tuotteiden käyttämisestä.

”Jos Meta lähtee Euroopasta, nuorison mielenterveys varmaan paranee ja ikävä tulee lähinnä someinfluenssereilla”, Salla sanoo. ”Jos Google tai varsinkin Microsoft lähtee, olemme pulassa. Suomen julkinen sektori on matalana alle tunnissa ilman Microsoftin palveluita.” 

Salla arvostelee myös päätöksiä siirtää viranomaistietoja amerikkalaisyritysten pilvipalveluihin. Kansaneläkelaitoksen suunnitelma siirtää suomalaisten tiedot Amazonin pilvipalveluun on hänestä suoranainen turvallisuusuhka.

Aura Sallan visioissa eurooppalainen julkinen sektori näyttää tietä yhdysvaltalaisesta teknologiasta luopumisessa. Julkisten digi-investointien ohjaaminen eurooppalaisille yrityksille auttaa niitä kasvamaan ja kehittämään tuotteitaan. Silloin ne voisivat kilpailla paremmin myös kaupallisilla markkinoilla.

”Euroopan parlamentti laski, että Euroopassa käytetään teknologiaan vuosittain yli 264 miljardia euroa. Pääosa siitä menee yhdysvaltalaisille yrityksille. Jos tuo raha käytetään eurooppalaiseen teknologiaan, skaalaavuus on huikea”, Salla sanoo.

Hän luettelee eurovaihtoehtoja: on Linux-pohjaisia ohjelmistoja, suomalaisen WithSecuren tietoturvaa, saksalaisen Deutsche Telekomin, ranskalaisen Nextcloudin tai suomalaisen Verdan pilvipalveluita.

Ranska kertoi huhtikuussa aikovansa poistaa Microsoftin Windowsin kaikista virastoistaan ja korvata sen avoimella lähdekoodilla toimivalla Linuxilla.

Päätöstä perusteltiin sillä, että liika riippuvuus ulkomaisesta teknologiasta uhkaa maan suvereniteettia. Jo aiemmin Ranska kertoi velvoittavansa hallintonsa luopumaan Microsoft Teams- ja Zoom-videopalveluista. Niiden korvaajaksi ranskalaiset kehittävät omaa Visio-alustaa.

Google, Microsoft ja Tiktokia pyörittävä kiinalainen Bytedance ovat rakentamassa datakeskuksia Suomeen. Niitä on päätetty toistaiseksi rakentaa jo 17. Täydellä teholla pyöriessään niiden arvioidaan syövän kahden ydinvoimalan verran sähköä.

Energiankulutus on herättänyt huolia. Pääministeri Petteri Orpo (kok) on puolustanut datakeskusten houkuttelua Suomeen. 

Orpon eduskunta-avustajana aikanaan toiminut Salla varaisi datakeskusresurssit visusti kotimaisille tai eurooppalaisille toimijoille. Sähkösyöppöjen datavarastojen haaliminen on merkki Euroopan taantumisesta digitalisaation kehitysmaaksi, josta halutaan vain rahaa ja raaka-aineita.

”Datakeskuksilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Suomen saadaan korkean teknologian työpaikkoja tai yrityksiä. Siitä voidaan varmaan olla yhtä mieltä.” 

Ranskan päätökset ovat Sallasta hyvä alku, mutta lisää tarvitaan.

Komissio julkaisi kesäkuussa toimenpidepaketin, joka vahvistaisi teknologista omavaraisuutta. Se pyrkii edistämään esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä. Myös tekoälysovelluksissa tarvittavien puolijohdeteknologioiden tuotantoa halutaan kasvattaa.

Sallasta paketissa on ”ihan oikeita elementtejä”.

Mutta tärkein jätetään sanomatta.

”Se, että EU:n pitää kohdella yhdysvaltalaisia ja kiinalaisia teknologiajättejä eri tavalla kuin eurooppalaisia yrityksiä. Miksei voida sanoa ääneen, että paketti on tehty yhdysvaltalaisia yrityksiä vastaan?”

EU:ssa – ja kokoomuksessa – on totuttu vaalimaan ajatusta vapaakaupan hyödyllisyydestä. Ennen Trumpin toisen kauden alkua puheet avoimesta EU-protektionismista olisivat todennäköisesti vieneet porvarin paitsioon. Nyt huoltovarmuuskeskustelusta on tullut politiikan arkipäivää.

Vielä vuosi sitten viestiä teknologiariippuvuuden vaaroista oli vaikea saada läpi.

”Sen jälkeen tilanne on muuttunut todella paljon.”

Jos vapaakauppasopimukset ja kansallinen turvallisuus ovat vastakkain, jälkimmäisen kuuluu painaa enemmän, Salla sanoo.

”Ostaisiko Kiinan ulkoministeriö eurooppalaista teknologiaa sisään? Ei ikinä. Ostaisiko Yhdysvaltojen Pentagon eurooppalaista teknologiaa sisään? En usko. Ostaako Eurooppa? Kyllä ostaa. Olemme itse asiassa täysin kiinni siinä.”

Salla sanoo Facebook-pestin muokanneen häntä poliitikkona ”todella paljon”.

”Ilman niitä vuosia en olisi puoliksikaan yhtä uskottava puhumaan näistä asioista. Ajan Euroopan teknologista suvereniteettia niin voimakkaasti juuri siksi, että tiedän, miten yhdysvaltalaiset teknologiayritykset ajattelevat.”

Keväällä suomeksi ilmestynyt paljastuskirja Edesvastuutonta väkeä (Kosmos) avasi Metan yrityskulttuuria ennennäkemättömällä tavalla. Kirjaan uusiseelantilainen kirjoittaja Sarah Wynn-Williams toimi yrityksessä yhteiskuntasuhdejohtajana vuosina 2011–2017, kunnes sai potkut. Hän näki läheltä ylimmän johdon toimintaa.

Kirjassaan Wynn-Williams kertoo, miten Facebook teki auliisti yhteistyötä diktaattorien tai äärioikeistolaisten kanssa, jos se hyödytti liiketoimintaa. Yritys ymmärsi valtansa vaikuttaa vaaleihin ja hyödynsi sitä neuvotellessaan poliitikkojen kanssa.

Facebook on kiistänyt kirjan väitteitä ja syyttänyt Wynn-Williamsia vaitiolosopimuksen rikkomisesta. Somejätin oikeustoimet ovat tukahduttaneet kirjan markkinointia.

Salla ei työskennellyt Facebookilla yhtä aikaa Wynn-Williamsin kanssa. Uusiseelantilaisen kirjan hän on lukenut.

”Olen kirjoittanut sellaiset sopimukset, etten voi mennä yksityiskohtiin. Suosittelen kuitenkin kaikkia Metan palveluiden käyttäjiä lukemaan sen kirjan. Se kuvaa sitä maailmaa täysin.”

Sallasta Meta teki kirjassa kuvatun ajanjakson jälkeen ”pitkään oikeita asioita” mutta epäonnistui Trumpin toisen kauden alussa höllentäessään rasistisen ja nais­vihamielisen sisällön läpipääsyä yhdysvaltalaiseen palveluunsa.

Europarlamentaarikko käyttää itse Facebookia ja Instagramia.

”Käytän Metan palveluita harkiten, tuntien niiden taustateknologian hyvin.” 

Artikkelia varten on haastateltu myös Viivi Lähteenojaa, joka tekee väitöskirjaa datan moraalifilosofiasta.