Maaperän köyhtyminen uhkaa nostaa ruuan hintaa – ”Sadot eivät ole kasvaneet, vaikka käytettäisiin parempia lannoitteita”
Suomessa ongelmat eivät ole pahimmasta päästä. Viljelijöillä on kykyä ja halua hoitaa maaperää.
4
MIN
15 miljoonaa neliökilometriä maailman maaperästä on heikentynyt, ja pinta-ala kasvaa joka vuosi miljoonalla neliökilometrillä, viime vuoden lopulla julkaistu YK:n raportti kertoo.
Maaperän heikentyminen on uhka ruokaturvalle. YK:n ympäristöohjelman vuoden 2023 arvion mukaan heikentyminen saattaa vuoteen 2040 mennessä vähentää maailman ruoantuotantoa 12 prosenttia, mikä nostaisi ruoan hintoja jopa 30 prosenttia.
Kaksi vuotta sitten Brysselissä sijaitseva tutkimusinstituutti IEEP arvioi, että jopa 73 prosenttia Euroopan unionin maatalousmaasta kärsii maaperän heikentymisestä. Pelkästään eroosion vuoksi menetetään kolme miljoonaa tonnia vehnää sekä 0,6 miljoonaa tonnia maissia.
Suomessakin viljelysmaa on heikentynyt, ympäristöministeriön erityisasiantuntija Eija Hagelberg sanoo.
”Kansallisissa satotasolaskemissa näkyy, että sadot eivät ole kasvaneet, vaikka kuinka maahan laitettaisiin entistä parempia lannoitteita. Niistä ei ole apua, jos maaperä ei ole kunnossa.”
Maaperää heikentävät muun muassa ylilaiduntaminen, yksipuolinen viljely, raju maanmuokkaus ja suuret maatalouskoneet sekä haitalliset kemialliset aineet ja saasteet, Hagelberg listaa. Seurauksena esimerkiksi eloperäinen aines vähenee pelloilta, maaperä happamoituu ja ravinnetasapaino häiriintyy.
Ulkomailla muun muassa ylilaidunnetaan jo entuudestaan kuivilla alueilla tai viljellään hyvin intensiivisesti, Hagelberg kertoo. Maaperä koetaan tyypillisesti vain kasvien kasvualustana.
”Jos maaperää ei arvosteta ja sitä vain käytetään, niin on aika selvä seuraus, että se heikkenee.”
”Valtaosa viljelijöistä maapallolla ei vain ajattele sitä asiaa laisinkaan.”
Ensimmäisenä syynä maaperän heikkenemiseen Hagelberg mainitsee maan tiivistymisen. Maa-aines painuu tiukasti kasaan, kun esimerkiksi märän maan päällä ajetaan raskailla koneilla.
Tiivistyneessä maassa kasvien juuret tai maaperän mikrobit eivät pärjää. Ravinteille ei ole tilaa, ei edes vedelle.
”Siellä ei ole happeakaan.”
Tilojen koot ovat kasvaneet ja niiden mukana koneet. Se on lisännyt tiivistymistä.
Kun tiiviiseen maahan sataa rankasti, vesi ei pysty imeytymään, vaan huuhtoutuu ja vie pintamaan ravinteet ja humuksen mukanaan. Ne valuvat todennäköisesti läheiseen vesistöön, Hagelberg sanoo.
Hän on vapaaehtoistöissä Tansaniassa todistanut rajua vesieroosiota. Sadekauden aikana rankkasateet veivät mennessään valtavat määrät pintamaata.
Vesieroosio on paikoitellen ongelma Suomessakin.
”Lounais-Suomessa on paljon savimaita ja paikoitellen eroosio on kovaa. Saaristomeren matalien merenlahtien värisävy on harmaa, kun siellä on niin paljon savea.”
Liiallinen maanmuokkaus voi aiheuttaa myös tuulieroosiota. Tunnetuin esimerkki on Yhdysvaltain keskilännessä 1930-luvulla koettu Dust Bowl -kausi, Hagelberg kertoo. Ylilaidunnus ja ryöstöviljely köyhdyttivät maaperän, johon kuivuus ja tuuli iskivät.
”Eroosiota tapahtuu, kun maan rakenne ei ole hyvä. Jos maa on hyvässä kunnossa, se kestää. Silloin maapartikkelit ovat liittyneenä isommiksi murusiksi. Jos ei ole rakennetta, niin se on veden tai tuulen vietävissä.”
Dust Bowl -kaudella pitkään kestäneet pölymyrskyt pudottivat maan arvoa paikoin jopa kolmanneksella. Vuonna 1935 Dust Bowlin vuoksi saatettiin voimaan maaperän suojelulaki Soil Conservation and Domestic Allotment Act.
”Maan muokkaus on ykkösasia, miksi maa lähtee liikkeelle. Niityt ja metsät eivät lähde liikkeelle, jos siinä on kasvipeite koko ajan päällä.”
Maaperän heikentyminen on suurin ongelma seuduilla, joilla rankkasateet ja kuivuus vuorottelevat tiuhaan.
”Euroopan mittakaavassa Etelä-Euroopassa on pahoja ongelmia. Tuuli- ja vesieroosio ovat molemmat vahvoja. Ilmastonmuutos vaikuttaa siellä jo selvästi, on kuivuutta ja kuumuutta”, ympäristöministeriön Hagelberg sanoo.
Suomen ongelmat eivät ole pahimmasta päästä. Viljelijöillä on tietoa ja mahdollisuuksia hoitaa maittensa kasvukuntoa. Tiivistymät voidaan poistaa ja pellon vesitaloutta voidaan parantaa.
Vaikka maaperän heikentyminen on ongelma koko maapallolla, niin syyt ja ratkaisukeinot voivat olla hyvinkin erilaisia eri puolilla, Hagelberg sanoo.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jättimäisiä maatiloja, joiden pelloilla kasvaa vain yhtä lajiketta kerrallaan. Monokulttuurissa viljellään pelkkää maissia, pelkkää soijapapua. Useat leikkuupuimurit kulkevat rinnakkain.
Silti suurin osa maailman viljelijöistä tekee kaikki työt käsityökaluilla tai esimerkiksi härkiä apuna käyttäen. Ostolannoitteisiin ei ole juurikaan varaa.
Maataloudessakin pitää saada tuottoa nopeasti, vaikka maaperän hoito vaatii pitkäjänteisyyttä, Hagelberg toteaa. Hoitotoimenpiteet eivät välttämättä vaikuta saman vuoden satoon.
Tärkeä maaperän parannuskeino on talviaikaisen kasvipeitteen lisääminen.
”Varsinkin Etelä-Suomessa ei talvella juurikaan lunta näy. Talvisateet ovat lisääntyneet. Se uhkaa heikentää maaperää Pohjois-Euroopassa.”
Maaperän tervehdyttäminen ei ole aivan mahdoton urakka, Hagelberg sanoo.
”Muutoksia näkyy jo muutamassa vuodessa. Suomessa olen nähnyt, että viljelijät ovat innostuneet tekemään paljon, ja kyllä ne peltolohkot on kolmessakin vuodessa saatu tosi hyvään kuntoon.”
Euroopan Unioni on tunnistanut ongelman. Se julkisti vuonna 2021 maaperästrategian, jonka tavoitteena on saada maaperä terveeksi vuoteen 2050 mennessä, Hagelberg kertoo. Maaperädirektiivistä neuvotellaan parhaillaan EU:n parlamentin, neuvoston ja komission kesken.