Ilmastonmuutos: Kööpenhaminassa pelataan kahden asteen pokeria
Ilmastoneuvotteluissa on aika paljastaa kortit. ”Vuosisadan sopimus ei voi epäonnistua”, Suomen pääneuvottelija Sirkka Haunia sanoo.
”Tropiikin ongelma on metsäkato, Suomessa metsät toimivat hiilinieluina”, pääneuvottelija Sirkka Haunia sanoo. Kuva Markus Pentikäinen.
Maapallon kohtalonluku on kaksi.
Tiedemiesten enemmistön mukaan ilmasto ei saa lämmetä yli kahta astetta, muutoin mannerjäätiköt ovat vaarassa, eliölajien sukupuutto kiihtyy ja luonnon ääri-ilmiöt yleistyvät.
Yli 190 maan pitäisi allekirjoittaa kansainvälinen ilmastosopimus joulukuussa Kööpenhaminassa.
”Neuvottelujen vire on positiivinen”, Suomen pääneuvottelija Sirkka Haunia ympäristöministeriöstä kertoo.
”Tähän asti vain EU on vaatinut, että lämpeneminen on pysäytettävä kahteen asteeseen. Nyt se on jo yleisemmin hyväksytty tavoite.”
Mutta siihen yhteisymmärrys loppuu. Kabineteissa pelataan päästöpokeria, lopullisia kortteja ei ole paljastettu.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimman raportin mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä vuoteen 2020 hiilidioksidipäästöjään 25-40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Kehitysmaiden on pystyttävä ”merkittävään poikkeamaan perusurasta”, tingittävä 15-30 prosenttia nykykehityksestä.
Tähän mennessä teollisuusmaat ovat luvanneet 17 prosentin, kehitysmaat neljän prosentin päästövähennykset.
”Luvut ovat aidosti viime hetken neuvottelukysymyksiä. Jos teollisuusmaat nostavat tarjoustaan, myös kehitysmaat vastaavat loppusuoralla”, Haunia uskoo.
Maailman CO²-päästöt olivat reilut 29 000 miljoonaa tonnia vuonna 2006. Se vastaa noin 11 600 Meri-Porin, Suomen suurimman voimalaitoksen, päästöjä.
EU on ollut ilmastopelin sovittelija, se on sitoutunut vähintään viidenneksen leikkauksiin. Mutta avainpelaajat ovat Kiina ja USA, ne vapauttavat lähes puolet hiilidioksidista ilmakehään. Jättivaltiot tarkkailevat toisiaan.
”Kiina ei lähde mukaan, jos USA:n panos sopimukseen ei ole riittävä, kun taas USA vaatii Kiinaa ja muita suuria kehitysmaita tekemään osansa”, Haunia kuvaa.
Presidentti Barack Obama toi maansa takaisin globaaliin ilmastopöytään. Toteutuessaan USA:n uusi ilmastonsuojelulaki on historiallinen mutta sekin takaa vain muutaman prosentin vähennyksen vertailuvuoteen 1990.
Muille maille tämä ehdotus ei riitä. Lisäksi Aasian jättiläisiä ärsyttää johtavan teollisuusmaan uhkailu protektionismilla: jos kehittyvät talousmahdit eivät osallistu hiilitalkoisiin ajan mittaan, USA uhkaa asettaa niiden tuotteille rajatulleja.
”On toivottavaa, että kauppa- ja ympäristöasiat pidetään erillään. Teollisuuden kilpailukyky turvataan riittävän kunnianhimoisella ja kattavalla sopimuksella”, Haunia sanoo.
Tärkeistä pelureista jyrkkäsanaisin on ollut Intia. Väestönkasvun riivaama maa on keskittynyt sättimään teollisuusmaita.
”Intia on harvinaisen vaikea tapaus. Sisäpoliittiset jännitteet ovat suuremmat kuin keskusjohtoisessa Kiinassa.”
Kehitysmaat vetoavat historiallisiin päästöihin: länsimaat, saastuttajat, maksakoon laskuun. Haunia muistuttaa, että retoriikka ei vapauta vaurastuvia maita vastuusta.
”Vaikka teollisuusmaat lopettaisivat kaikki päästöt, se ei vielä pysäyttäisi ilmaston lämpenemistä kahteen asteeseen.”
Metsäkato pysäytettävä
Neuvottelupöytään on lyötävä myös riihikuivaa rahaa, pelkät prosentit eivät maapalloa pelasta. Päästöjen vähentäminen maksaa, samoin ilmastonmuutokseen sopeutuminen.
”Kaikki maat kyttäävät toisiaan raha-asiassa. EU paljastaa ehdotuksensa lokakuussa, sitä päätöstä seurataan tarkasti”, Haunia kertoo.
Britannian pääministeri Gordon Brown on esittänyt kehitysmaille 100 miljardin dollarin, 70 miljardin euron, ilmastosatsausta vuodessa. Rahaa voitaisiin kerätä vihreään rahastoon ja nipistää globaalista hiilimarkkinoista, joiden pitäisi luoda vuoteen 2020.
Ilman rahoitustaetta ilmastosopimus kaatuu.
”Nyt pitää puhua konkreettisista rahasummista, muuten järjestelmällä ei ole uskottavuutta”, Haunia korostaa.
Yksi pulma on trooppinen metsäkato, se aiheuttaa viidenneksen maailman CO²-päästöistä. Metsärahastoon olisi haalittava arviolta 30 -40 miljardia vuodessa. Suomen pääneuvottelijan mukaan rahastoa ei pidä kytkeä hiilimarkkinoihin, jotta se ei romahduta päästöoikeuden hintaa.
”Ei riitä, että velvoitteet täytetään ostamalla päästöoikeuksia. Myös aitoja päästövähennyksiä on tehtävä,” Haunia sanoo.
Ilmastoneuvottelut jatkuvat ensi viikon maanantaina Bonnissa, sitten Barcelonassa ja Bangkokissa ennen Kööpenhaminaa.
”Asia on saanut niin paljon poliittista huomiota ja painetta tiedemaailmasta, että Kööpenhaminassa ei voida epäonnistua”, Haunia sanoo.
”Tämä on vuosisadan sopimus.”
Kolme teesiä Kööpenhaminaan: EK ja Greenpeace
Johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala, Elinkeinoelämän keskusliitto EK
1. Kansainväliseen ilmastosopimukseen on saatava mukaan kaikki päästöiltään merkittävät maat – myös nopeasti kehittyvät taloudet, kuten Kiina, Intia ja Brasilia.
2. Eri maiden päästötavoitteiden on oltava rasittavuudeltaan tasavertaisia, eikä EU:n pidä nostaa omaa vähennystavoitettaan 30 prosenttiin yksipuolisesti, ilman kilpailijamaiden vastaavaa sitoumusta.
3. Paras tapa olisi lähestyä päästövähennyksiä sektori- ja toimialoittain. Tällöin saman alan laitoksille asetettaisiin maailmanlaajuisesti samantasoiset päästörajat. Myös päästökaupan tulisi olla globaalia. Malli on haastava, mutta se tarjoaisi tasapuolisimmat kilpailuolosuhteet ja antaisi kilpailuetua tehokkaimmille yrityksille.
Ilmastovastaava Simo Kyllönen, ympäristöjärjestö Greenpeace
1. Teollisuusmaiden on sitouduttava pudottamaan päästöjään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020. Kehitysmaiden on leikattava päästöjä nykykehityksestä 15-30 prosenttia, taloudellisesti kehittyneimpien lähemmäs 30 prosenttia. Köyhimmille Afrikan maille ei pidä asettaa vähennysvelvoitetta.
2. Sopimuksen on saatava globaalit päästöt taittumaan vuoteen 2015 ja taattava riittävä rahoitus kehitysmaille, vähintään 100 miljardia euroa vuodessa. Rahoituksen on perustuttava pysyvään mekanismiin, ei maiden lupauksiin.
3. Metsänhävitys aiheuttaa 20 prosenttia päästöistä. Metsäkysymykseen on löydettävä järkevä ratkaisu, jota tähtää metsäkadon pysäyttämiseen vuoteen 2020. Rahoituksen on oltava osa rahoitusmekanismeja, ei osa hiilimarkkinoita.
Aiheesta lisää
WWF:n pääsihteeri: Ympäristöpuhe liikaa ilmastosta (Suomenkuvalehti.fi 24.7.2009)
Ilmastonmuutoksen torjunta ei hukkunut lamaan (Suomenkuvalehti.fi 20.5.2009)