Tee palvelus äidinkielellesi – yleistajuista tiedettä!
Suomen kielen lautakunta julkaisi eilen harvinaisen vetoomuksen kotimaisten kielten puolesta. Lautakunta on asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on ottaa kantaa kielipoliittisiin kysymyksiin sekä antaa suosituksia kielenkäyttöön. Vetoomuksen voi lukea tästä linkistä.
Lautakunta luetteli kannanotossaan neljä huolenaihetta. Ne ovat – kansalliskielten käyttöalan kaventuminen – yhteiskunnan toimintaa vaikeuttava yleiskielen hallinnan heikkeneminen – suomalaisen kieliyhteisön jäseneksi pääsyn kynnys – vähemmistökielten ja maahan tulleiden oman äidinkielen opetus.
Itseäni koskettaa erityisesti ensimmäinen kohta, koska se on yhteydessä tieteen ja tiedeviestinnän maailmaan. Olen kirjoittanut aiheesta useaan otteeseen, ja tekstin lopusta löytyy linkkejä joihinkin vanhoihin kirjoituksiini.
Lyhyesti sanottuna ajatukseni on tämä: Jotta suomi (tai jokin muista kielistämme) pysyy elinvoimaisena, sillä täytyy pystyä keskustelemaan kaikista maailman asioista. Siksi on erityisen tärkeää kirjoittaa ja puhua suomeksi tieteestä.
Suomen kielen lautakunta sanoo vetoomuksessaan saman asian näin: ”Kielen riittävyys kaikille tiedon ja tieteen aloille voidaan varmistaa vain käyttämällä kieltä siellä, missä inhimillisen ymmärryksen rajoja siirretään yhä uusille alueille. Äidinkielen rooli ymmärtämisen ja tiedon tuottamisen välineenä on myös korvaamaton, ja sen syrjäyttäminen vieraalla kielellä heikentää tietotyön huippusuoritusten edellytyksiä.”
Tutkijoiden keskuudessa on hiljalleen herätty puolustamaan suomeksi julkaisemisen tärkeyttä. Akateeminen julkaisutoiminta on monella tieteenalalla englannin hallitsemaa, ja tiedejulkaisujen pisteytys suosii englanninkielisiä julkaisuja. Tutkijoita ei siis kannusteta julkaisemaan suomeksi.
Itse pidän varsinaista tieteellistä julkaisemistakin tärkeämpänä tieteen suomenkielistä yleistajuistamista. Tieteen maailma on joka tapauksessa rajattu ja tutkijoiden keskinäinen viestintä täynnä erikoistermejä ja vakiintuneita käytäntöjä.
Tieteen omaan toimintaan yhteisen kielen käyttäminen tuo monella tieteenalalla nopeutta ja sujuvuutta. Tieteen yleistajuistaminen takaa kuitenkin sen, että nimenomaan suuri yleisö voi lukea ja keskustella tieteestä suomeksi.
Tutkijoiden parissa koetaan ongelmaksi, että yliopistojen niin kutsutusta kolmannesta tehtävästä ei palkita yliopistouralla mitenkään. Kaksi muuta yliopistojen tehtävää, opetus ja tutkimus, kasvattavat tutkijan meriittilistaa.
Kolmas tehtävä eli vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa sitä vastoin nousee kyllä jatkuvasti puheisiin, mutta tutkija ei kovin suoraan hyödy siitä, että kirjoittaa yleistajuisia tietokirjoja ja blogitekstejä tai vääntää tieteenalaansa rautalangaksi Twitterissä.
Suomen kielen lautakunnan vetoomuksen myötä olisi hyvä hetki tarttua tähän puutteeseen. Tieteen yleistajuistaminen on myös suomen kielen palvelua, ja tutkijalle pitää antaa aikaa ja rahaa siihen.
Kulttuuriministeri Sampo Terho lupasi tarttua lautakunnan huoleen, ja vaikka moni ehkä näkee lupauksessa puoluetaustan tuomaa nationalistista kaikua, pidän lupausta pelkästään hyvänä asiana. Isänmaa on äidinkieli, ja Suomessa tehtävä taide ja tiede kaipaavat monenlaista tukea.