Metsästäjät eivät osaa kantaa vastuuta susikannasta

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Viime viikolla Salon ja Raaseporin alueella eläneestä susilaumasta ammuttiin kantavana ollut alfanarttu. Metsästäjillä oli poikkeuslupa ampua laumasta yksi susi, mutta nimenomaan alfayksilöiden ampumista tuli välttää.

Suomessa käynnistettiin pari vuotta sitten suden kannanhoidollinen metsästys. Päätöstä perusteltiin muun muassa sillä, että metsästys lieventäisi suden ympärille kerääntyneitä sosiaalisia jännitteitä. Käytännössä homma tuntuu menneen niin, että suteen kohdistunut ankara salametsästys sekä metsästäjiä edustavien tahojen lobbaus tuotti tulosta. Suden tuottamaa uhkaa ihmiselle on liioiteltu rankasti, ja susialueilla on suorastaan lietsottu pelkoa. Maa- ja metsätalousministeriö antoi periksi paineen alla.

Metsästäjille on annettu suuri vastuu ja valta susiasiassa. Susi on Suomessa uhanalainen, ja uhanalaisen lajin metsästyksessä pitäisi olla erityisen huolellinen. Kun metsästyksen tarvetta perustellaan susireviirien leviämisellä lähelle asutusta, pitäisi kannanhoidollisen strategian tukea ehjiä laumoja, jotka pystyvät hankkimaan elantonsa suurriistasta eivätkä tunne kiusausta turvautua pihakoiriin tai lampaisiin.

Alfanartun kuolema saattaa hajottaa lauman ja tuottaa yksinäisiä vaeltelevia susia, jotka jälleen koetaan häiriöksi ja joiden ampumiseen joudutaan jälleen hakemaan uusia poikkeuslupia.

Ilkeämielinen saattaisi ajatella, että tämä on ollut tarkoituksenakin. Ammuttujen alfayksilöiden määrän perusteella metsästäjien intresseissä ei näytä olevan se, että sudet eläisivät vakiintuneissa, hyvin pärjäävissä laumoissa. Esimerkiksi metsästyskaudella 2015-16 lähes puolet (20/43) kannanhoidon nimissä kaadetuista susista oli alfayksilöitä.