Ohhoh, ministeriö myöntää sudenmetsästyksen ongelmat!

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maa- ja metsätalousministeriö tiedotti tänään susien kannanhoidollisen metsästyksen arvioinnin valmistumisesta. Täytyy näin alkuun todeta, että tiedote oli vaikeaselkoinen (toivottavasti ei tarkoituksella), ja voi olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin.

Suomessa on siis metsästetty susia kahden viime talven aikana ”kannanhoidon” nimissä – perustelu tuntuu tietenkin järjettömältä, kun kyseessä on Suomessa uhanalainen laji, jonka kanta oli (MMM:n oman tiedotteenkin mukaan) vuosina 2006-2010 viidentoista prosentin vuosittaisessa laskussa, jonka yksilömäärä Suomessa on korkeintaan 250 yksilöä ja jonka yleisimmäksi kuolinsyyksi on arvioitu salametsästys.

Hyvää maa- ja metsätalousministeriön tiedotteessa on se, että kokeilun suurin epäonnistuminen myönnetään: kannanhoidollisen metsästyksen piti kohdistua nuoriin yksilöihin, mutta viime talvena lähes puolet (20/43) kaadetuista susista oli alfayksilöitä.

Seuraus on ollut helppo ennakoida: Suomessa on entistä vähemmän susilaumoja, uutisoi Karjalainen tänään. Alfayksilöiden kuolema hajottaa helposti laumat, ja yksinäisiä, vaeltelevia susia – juuri niitä ”häirikkösusia”, joita ihmiset pelästyvät – on seurauksena aiempaa enemmän.

Toinen suuri virhe pääsi tapahtumaan siinä, että tapettujen susien kokonaismäärää ei ole kyetty valvomaan. ”Kannanhoidon” nimissä kaadettujen susien lisäksi susia tapetaan riistakeskuksen myöntämillä poikkeusluvilla vahinkojen estämiseksi sekä poliisin myöntämillä luvilla. (Tarkennus: oikeammin sanottuna susia kaadetaan poliisin määräyksestä, ei luvalla.)

Kun kaikki tämä tapahtuu yhtaikaa, susia onkin äkkiä kaadettu paljon enemmän kuin oli tarkoitus. Esimerkiksi viime talvena tiedetty kokonaispoistuma oli 78 sutta. Lisäksi susikannassa on piilopoistumaa salametsästyksen takia.

Jatkuuko suden ”kannanhoito”? Maa- ja metsätalousministeriössä on selvästi vallalla henki, että metsästyksen pitää jatkua, mutta sen lupakäytäntö muuttuu edellisistä talvista.

Ehdottoman hyvää on se, että kaadetulle susimäärälle aiotaan jatkossa määritellä katto, jonka täytyttyä edes vahinkoperusteisia poikkeuslupia ei enää myönnetä (toivottavasti ymmärsin oikein). Myös poliisin luvalla kaadetut sekä muista syistä kuolleet sudet olisivat kokonaismäärässä mukana. Tämä pakottaa myöntämään lupia harkiten ja vähitellen. Vastaava päätös olisi pitänyt tehdä jo kaksi vuotta sitten.

Ikävin tieto tiedotteessa on ensiymmärtämältä se, että valitusten vaikutusta kaatolupiin halutaan vähentää. Tätä perustellaan sillä, että valitukset ovat viivästyttäneet kaatolupien täytäntöönpanoa, jolloin kokonaiskaatomäärässä kärryillä pysyminen on ollut MMM:n mielestä hankalaa. Nyt kaatoluvat siirretään kategoriaan, jossa lupa astuu voimaan välittömästi eikä valituksille ole varattu aikaa.

Päätös on hölmö ja epäreilu. Kannanhoidollinen metsästys on ollut kädenojennus paitsi metsästäjille, myös salametsästäjille. Hanketta on perusteltu sillä, että se vähentää paineita oman käden oikeuden toteuttamiseen alueilla, joilla susikanta on aiheuttanut mieliharmia. Salametsästämällä susia on siis käytännössä hankittu lupa metsästää niitä laillisesti.

Suden suojelijoille valtiolta ei ole tarjolla samanlaista kädenojennusta, vaan keinoja vaikuttaa susikannan kohtaloon pyritään näemmä pikemminkin vähentämään.

On myös jokseenkin ironista, että MMM listaa tiedotteessaan nyt ne ongelmat, joita kannanhoidolliseen metsästykseen sisältyi – suojeluväki ymmärsi uhat jo alun perin, ja nimenomaan siksi kannahoidollisista luvista onkin valitettu.

Joka tapauksessa on ilahduttavaa, että MMM myöntää, ettei kannanhoidollinen metsästys ole sujunut niin kuin oli tarkoitus.

Nyt täytyy vain jännittää, kuinka suuri on se susien kokonaismäärä, joka pannaan tappolistalle tulevana talvena.