Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Lukion matematiikan ajopuuteoria

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 17.5.2016 15:24
Kirjoitin Suomen Kuvalehden printtilehden puolelle lukion pitkän matematiikan sekä yliopistojen luonnontieteellisten koulutusohjelmien laskevasta suosiosta. Pitkän matikan suorittaneet ylioppilaat ovat korkeakouluissa haluttuja, ja matematiikan pitkästä oppimäärästä on hyötyä jopa valtaosassa koulut...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Lukion tunnit riittävät kyllä, minä ainakin luin aikoinaan pitkänä kaiken mistä nyt tasokursseja oli, eli kielet, matikan, fysiikan ja kemian. Biologiassakin taisi olla joku jatkokurssi. Se, että pitkää matematiikkaa ei nykyään suosita, johtunee siitä että kirjoitukset ovat täysin erilaiset kuin ennen, ja sieltä voi saada hyvät arvosanat kirjoittamalla täysin huuhaa-aineita. Kun kirjoittaa pitkän matematiikan niin arvosana on kovemman työn takana. Tämä näissä uusissa kirjotuksissa onkin se ongelma. Pitäisi edelleen olla pakollisia kirjoitettavia aineita, joissa oikeasti mitataan osaamista.

Minä ylipäätään ihmettelen miten mitään yliopistokoulutusta voi antaa ihmiselle, jolla ei ole riittäviä matemaattisia valmiuksia esimerkiksi todennäköisyyslaskentaan tai tilastoanalyyseihin. Tuonhan pitäisi olla perusvaatimus joka ikiseen koulutusohjelmaan korkea-asteella.

”Kun kirjoittaa pitkän matematiikan, niin arvosana on kovemman työn takana” – enpä ole samaa mieltä. Humanistisissa aineissa oli paljon isompi työ kuin pitkässä matematiikassa. Niissä piti ymmärtää asioita monipuolisesti ja -ulotteisesti ja osata tulkita & soveltaa ymmärtämäänsä. Pitkässä matematiikassa pärjäsi käytännössä sillä, että oli ymmärtänyt hyvin rajallisen ja selkeälinjaisen loogisen kokonaisuuden ja osasi sitten pyörittää sitä.