Lukion matematiikan ajopuuteoria

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kirjoitin Suomen Kuvalehden printtilehden puolelle lukion pitkän matematiikan sekä yliopistojen luonnontieteellisten koulutusohjelmien laskevasta suosiosta. Pitkän matikan suorittaneet ylioppilaat ovat korkeakouluissa haluttuja, ja matematiikan pitkästä oppimäärästä on hyötyä jopa valtaosassa koulutusohjelmia. Pohdiskelin kolumnissa, millaiset tekijät vaikuttavat lukiolaisen matematiikkavalintaan. Pidennän pohdintaa tässä.

Kyselin tuttaviltani heidän kokemuksiaan valinnasta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä. Seuraaviin seikkoihin kiinnitin huomiota:

Sukupuoliasenteet. On vaikea puhua sukupuoliin liittyvistä stereotypiosta vahvistamatta niitä (tai korostamatta sukupuolen merkitystä ylipäätään). Stereotypiosta kannattaa kuitenkin puhua silloin, kun ne ovat esteinä ihmisille, ja valitettavan usein matematiikka esitetään edelleen miesten hommana.

On yllätävää, että edelleen kuulee kertomuksia siitä, kuinka tyttöjä tölvitään matematiikan tunneilla tai heille esitetään itsestäänselvänä vaihtoehtona lyhyttä matematiikkaa. Vastapainona on varmasti myös opettajia, jotka kannustavat tyttöjä kahta kauheammin matematiikan ja vaikkapa fysiikan pariin.

Kun kyselin kokemuksia, vastauksista kuulsi tosin sekin, että oli sukupuolta kohtaan kohdistettu erityishuomio sitten positiivista tai negatiivista, sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia. Jos tyttöjä opastetaan pitkän matematiikan pariin kovin kovaäänisesti, joku voi pelkästään kapinoidakseen valita lyhyen. Hankala homma, ja olennaista olisi, että matematiikasta puhutaan jonkun muun asian kuin sukupuolen kautta.