Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Lukion matematiikan ajopuuteoria

Blogit Tarinoita tieteestä 17.5.2016 15:24
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kirjoitin Suomen Kuvalehden printtilehden puolelle lukion pitkän matematiikan sekä yliopistojen luonnontieteellisten koulutusohjelmien laskevasta suosiosta. Pitkän matikan suorittaneet ylioppilaat ovat korkeakouluissa haluttuja, ja matematiikan pitkästä oppimäärästä on hyötyä jopa valtaosassa koulutusohjelmia. Pohdiskelin kolumnissa, millaiset tekijät vaikuttavat lukiolaisen matematiikkavalintaan. Pidennän pohdintaa tässä.

Kyselin tuttaviltani heidän kokemuksiaan valinnasta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä. Seuraaviin seikkoihin kiinnitin huomiota:

Sukupuoliasenteet. On vaikea puhua sukupuoliin liittyvistä stereotypiosta vahvistamatta niitä (tai korostamatta sukupuolen merkitystä ylipäätään). Stereotypiosta kannattaa kuitenkin puhua silloin, kun ne ovat esteinä ihmisille, ja valitettavan usein matematiikka esitetään edelleen miesten hommana.

On yllätävää, että edelleen kuulee kertomuksia siitä, kuinka tyttöjä tölvitään matematiikan tunneilla tai heille esitetään itsestäänselvänä vaihtoehtona lyhyttä matematiikkaa. Vastapainona on varmasti myös opettajia, jotka kannustavat tyttöjä kahta kauheammin matematiikan ja vaikkapa fysiikan pariin.

Kun kyselin kokemuksia, vastauksista kuulsi tosin sekin, että oli sukupuolta kohtaan kohdistettu erityishuomio sitten positiivista tai negatiivista, sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia. Jos tyttöjä opastetaan pitkän matematiikan pariin kovin kovaäänisesti, joku voi pelkästään kapinoidakseen valita lyhyen. Hankala homma, ja olennaista olisi, että matematiikasta puhutaan jonkun muun asian kuin sukupuolen kautta.

Matematiikan tarkoitus. Nykymaailmassa pitäisi olla itsestäänselvää, että matematiikka on tarpeellinen työväline elämässä. Silti tuntuu, että yläaste- tai lukioikäiselle ei oikein aukea, kuinka laaja-alaisesti pitkä matematiikka hyödyttää lukion jälkeisissä opinnoissa. Vaikka kovien luonnontieteiden suosio yliopistoissa on pudonnut, suositutkin koulutusalat tarvitsevat matemaattista osaamista. Lääketieteen, eläinlääketieteen, teknisen, valtiotieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen eri osa-alueet voivat olla hyvinkin matematiikkapainotteisia. Tämä ei tunnu olevan itsestäänselvyys yläasteelta lukioon siirtyvälle, valintojaan pohtivalle nuorelle.

Kasvaako matematiikan merkitys? Onko niin, että matemaattista osaamista tarvitaan suurten aineistojen aikakaudella vielä enemmän kuin ennen? Esimerkiksi biologiassa ovat viime vuosina kehittyneet erityisesti genomitietoa tai molekyylien rakennetietoa käsittelevät osa-alueet. Kehityksen pitäisi jollain tapaa heijastua jo lukio-opetukseen.

Kuinka saada lukion tunnit riittämään? Lukiolle esitetään hirveästi vaatimuksia, ja jokainen oppiaine on tärkeä. Oppitunnit eivät kuitenkaan riitä kaikkeen. Itsekin korostan yleissivistyksen merkitystä: historian täytyy säilyä lukioissa pakollisena, ja minua kammottaisi, jos evoluutioteoriaa ei opetettaisi lukiossa kaikille. Yleissivistyksen tärkeydestä on puhunut myös esimerkiksi Arno Kotro.

En pidä siitäkään, jos lukiolaisen täytyy opiskella alusta asti jonkin suuren jakolinjan mukaan, valita vaikkapa ”kielilinjan” tai ”matematiikkalinjan” väliltä. (Erikoislukiot ovat toki asia erikseen.) Pitää antaa mahdollisuus kiinnostuksen ja taipumusten mukaisiin persoonallisiin valintoihin ja aineyhdistelmiin, ei pakottaa opiskelijaa sulkemaan monta oppiainetta heti pois. Vaikka kirjoitan tässä tekstissä matematiikan tärkeydestä, tuntijako on väkisinkin aina kompromissi – ja hyvä niin.

*

Mitkä asiat siis lopulta vaikuttavat siihen, valitseeko lukiolainen pitkän vai lyhyen matematiikan? Hirveän monet asiat: Nuoren kokemukset matematiikan tunneista, ajatukset jatko-opinnoista, vanhempien sisarusten tekemiset, usko omiin kykyihin, opettajan sanat. Kaveripiiri vaikuttaa – voi olla hankala valita toisin kuin hyvät ystävät. Entä kannustavatko (tai painostavatko) vanhemmat pitkään matematiikkaan vai pitävätkö he sitä turhana? Tai onko nuoren vanhemmilla ylipäätään mitään mielipidettä lukion ainevalinnoista?

Muuttujia on kovin paljon, eikä niitä voi hallita. Panostaisin silti siihen, että matematiikan oppimäärän valinta olisi aina tietoinen, pohdittu päätös, ei ajautuminen jompaan kumpaan vaihtoehtoon vanhempien käsitysten, kaveripiirin tai opettajan ennakkoluulojen mukaan. Siten myös vanhempien, opettajien ja opinto-ohjaajien kannattaa tarkastella tapaa, jolla he puhuvat matematiikan opiskelusta. He ovat osa sitä valtamerta, jolla lukiota aloitteleva nuori ajelehtii elämäänsä eteenpäin.