Jos tiede ei vaikuta, syy on myös tiedon vastaanottajassa
Kirjoitin edellisessä bloggauksessa siitä, kuinka tutkijat voivat todella lisätä tieteen vaikuttavuutta omalla aktiivisuudellaan sosiaalisessa mediassa.
Tieteen vaikuttavuus on äärimmäisen tärkeä asia, oikeastaan koko ihmiskunnan ja elollisen luonnon kohtalonkysymys.
Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt tällaista: ehkä olisi aika siirtyä eteenpäin siitä lähtökohdasta, että tieteen vaikuttavuutta mitataan juuri tutkijoiden tekemisillä.
Eikö vastuuta pitäisi ohjata enemmän niille tahoille, joilla on mahdollisuus antaa tieteen vaikuttaa mutta jotka eivät tee niin?
Tutkijoiden tuottaman tieteen on tarkoitus vaikuttaa yhteiskuntaan, mutta ei yhteiskunta ole mikään passiivinen vastaanottaja: se muodostuu aktiivisista toimijoista, jotka voivat omilla päätöksillään vaikuttaa siihen, otetaanko tieteellistä tietoa käyttöön vai ei.
On hassunkurinen ajatus, että tiedeyhteisö voisi omalla toiminnallaan loputtomasti lisätä tieteen vaikuttavuutta.
Sen sijaan, että somessa maalitetaan tutkijoita hassun kuuloisten tutkimusten perusteella, eikö tikun nokkaan voisi välillä nostaa niitä, jotka eivät ota uutta tietoa käyttöönsä?