Tutkija, kyllä sinä vaikutat!

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Tieteeltä vaaditaan nykyään suurta yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tehtvä on kirjattu myös yliopistolakiin. 

Kyseessä on hyvin tärkeä asia, sillä se, ettei tutkimustieto muutu toiminnaksi, on ihmiskunnan (ja koko planeetan) suurin ongelma. 

Tieteen vaikuttavuutta on haluttu lisätä esimerkiksi kannustamalla tutkijoita olemaan aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Pienen kuuloinen asia, mutta lopulta aika suuri: somessa tutkija voi välittää tutkimustietoa suoraan poliittisille päättäjille, virkamiehille, medialle – tai oikeastaan kelle tahansa. Tilanne on kovin toinen verrattuna siihen, että tutkija kommunikoisi vain muiden tutkijoiden kanssa – ja tämähän on tiedemaailman perusasetelma. 

Mitä tutkija sitten voi saada aikaan sosiaalisessa mediassa? Vuosien varrella olen kirjoittanut aiheesta monenlaisia bloggauksia. Esimerkiksi tässä vanhassa tekstissä pohdin, millaisia rooleja tutkija voi somessa ylipäätään ottaa.

Muutama viikko sitten kysyin kuitenkin Twitterissä tutkijoilta itseltään, mitä he ovat saaneet aikaan some-aktiivisuudellaan. Tuloksena oli valtavan hieno ketju, jossa oli monenlaisia aikaansaannoksia ja ajatuksia. 

Monet esimerkit vaikuttavuudesta olivat kuin oppikirjasta. Oli saatu aiheita ja suoranaisia skuuppeja läpi mediaan. Oli vaikutettu hallitusohjelmaan tai saatu puolueet valmistelemaan tärkeää lakimuutosta. Oli nostettu esiin jokin epäkohta ja saatu päättäjät myöntämään rahoitus sen korjaamiseen. Parempaa ei voi toivoa!

Ketjussa näkyi muunkinlaisia kokemuksia. Monella oli tunne, että omalla viestinnällä ei ole ollut mitään merkitystä. Jotkut kokivat, etteivät heidän aiheensa kiinnosta ketään, ja toiset taas olivat huomaavinaan, ettei viestin jatkuva toistaminenkaan saanut mitään aikaa.

Haluaisin sanoa kaikille sosiaalisessa mediassa toimiville tutkijoille tämän: Kyllä te vaikutatte! 

Ihmisen vaikutus toisiin ihmisiin tapahtuu suurimmilta osin katseelta piilossa. Se, että tutkimus vaikuttaa puolueohjelmiin tai lakiehdotuksiin, on tietenkin hirvittävän tärkeää, mutta toisaalta sekään ei takaa, että ihmiset todella muuttaisivat käytöstään. 

Ne kerrat, kun ihminen vaikuttaa toiseen ihmiseen, ovat todella olennaisia. Vaikutukset myös kertautuvat: tämä yksi ihminen voi edelleen vaikuttaa muihin. Harmi vain, etteivät some-viestinnän tällaiset seuraukset tule yleensä näkyviin. 

Olen itse onnistunut vaikuttamaan monenmoiseen pieneen tai aavistuksen suurempaan asiaan, mutta kaikkein ylpein olen siitä, jos yksittäinen ihminen päättää aktiivisesti jotain tai muuttaa käsitystään minun tekstini perusteella. 

Olen esimerkiksi saanut innostettua useammankin tutkijan yleistajuisen tietokirjan tekoon. Mikä upea asia! 

Kaikki te tutkijat, jotka siis ahkeroitte vaikkapa Twitterissä, kestätte jankkausta ja inhottavaa palautetta ja jaksatte kuukausi toisensa perään avata tutkimustietoa, nostaa esiin epäkohtia ja kääntää tieteen kieltä yleistajuiseksi:

Kiitos, ja jatkakaa!