Tutkijan roolit somessa: tiedottaja, korjaaja, tarinankertoja, puffaaja

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mitä kaikkea tutkija voi tehdä sosiaalisessa mediassa? Olen sivunnut aihetta eri näkökulmista jo useasti, mutta aion edelleen palata siihen. Tutkijoita aihe puhuttaa, ja keskustelua todella kannattaa pitää yllä.

Yhdysvaltain tämänvuotisella tiedeviikolla oli puhuttu somen hyödyistä tieteelle. Muistiinpanoja aiheesta löytyy päätoimittaja Alison Bertin raportista, johon tämä blogauskin perustuu.

Kun puhutaan tieteestä somessa, tekijöitä, tahoja ja näkökulmia on toki hirveästi erilaisia. Keskusteluissa kannattaa rajata tarkasti, kenen tekemisistä puhutaan. Tieteen ja sosiaalisen median väliin mahtuu tutkijoita, tiedottajia, journalisteja, tieteestä kiinnostuneita taviksia ja kaikkia heidän variaatioitaan. Jokaisella on oma roolinsa ja omat mahdollisuutensa. Alla on joitain ideoita, kuinka nimenomaan tutkija voisi hyödyntää sosiaalista mediaa.

Olennaiset kysymykset ennen kuin menet tutkijana sosiaaliseen mediaan:

Mikä on päämääräsi, mikä kanavasi, ja millainen on yleisösi?

Mieti siis mitä haluat: aiotko vain levittää omia tutkimuksiasi, haluatko käydä keskustelua ja millaista keskustelua, vai aiotko verkostoitua löytääksesi esimerkiksi uusia tutkimusyhteistyökuvioita.

Jos aikeesi on olla vaikkapa Twitterissä juuri tutkijana, muista olevasi sellainen. Seuraajakuntasi voi kutistua tai keskustelun painopiste siirtyä kannaltasi aivan väärään kohtaan, jos alat yhtäkkiä esittää kiivaita poliittisia kannanottoja tai kommentoida ikävästi viihdeohjelmia. Aina on mahdollista perustaa omia profiileja yksityisminälle ja omia tutkijaminälle.

Toisaalta rentous voi laajentaa kontaktien määrää ja parantaa keskustelua. Hauskuus, persoonallisuus ja visuaalisuus tuovat lukijoita. Henkilökohtaisuus tekee virtuaalipersoonastakin helpommin lähestyttävän.

Ja jos jokin ei tunnu toimivan, käytäntöjä voi aina muuttaa matkan varrella.

Mitä tutkija voi ylipäätään tehdä sosiaalisessa mediassa? Tässä muutamia ehdotuksia:

– Hanki  tutkimusjulkaisuillesi lukijoita kuten Melissa Torres.

– Korjaa mediassa esiintyneitä väitteitä ja harhaluuloja.

– Kerro, kuinka tiedettä tehdään. Joskushan tieteen tekoon sisältyy jopa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vaikka ei sisältyisikään, prosessit kiinnostavat siinä missä lopputuloskin. Tiede on tarinaa.

– Ryhdy välittäjäksi. Luo hyvät verkostot tutkijoista ja journalisteista ja ryhdy edistämään kaiken hyvän tutkimuksen näkyvyyttä. Jaa, levitä ja linkkaa ahkerasti.

Erityisesti Twitteristä kiinnostuneiden kannattaa vielä lukea tutkija Kim Cobbin blogaus aiheesta.

Myös Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen tutkijat antavat nykyään verkossa vinkkejä aiheesta. Käykääpä katsastamassa tuore sivusto Tiedeviestintä – opas tutkijalle.