Brainy book on hieno ilmiö, mutta se tarvitsee resursseja, joita ei ole

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Englanninkielisessä maailmassa on viime aikoina noussut keskusteluun termi brainy books, vapaasti suomennettuna ”fiksut kirjat” tai ehkä ”älykkökirjallisuus”. Kyse on siis tietokirjoista, joissa ratkaisevaa on vahva näkemys siitä, kuinka maailma makaa.

”Brainy book” ei niinkään tarjoa uutta tietoa, vaan se tarjoaa uuden synteesin. Kirjoittajan pitää kyetä muodostamaan sinänsä hajanaisesta tiedosta yhtenäinen ja vakuuttava kokonaiskuva. Lajityypin alla ei myöskään ujostella ottaa kantaa ja esittää henkilökohtaisia tulkintoja.

Helsingin Sanomatkin kirjoitti ilmiöstä alkusyksystä ja luetteli esimerkkejä genreen sopivista kirjoista. Monelle ovat tuttuja ainakin israelilaisen historioitsijan Yuval Noah Haharin teokset.

Pidemmän listan voi lukea Guardianista. Sieltä löytyy paljon kirjoja, jotka on myös suomennettu.

Olen ilahtunut ilmiöstä ja siitä, että sille on annettu nimi. Sivusin samaa aihetta jo vuonna 2014, jolloin kirjoitin näin: ”Tietokirjallisuudelle ennustetaan usein kuolemaa, sillä jatkuvasti lisääntyvien nettisisältöjen oletetaan kilpailevan nimenomaan tietokirjallisuuden kanssa. Kun kaikki tieto löytyy heti internetistä, sitä ei tarvitse etsiä hitaalla tavalla kansien välistä, ajatellaan. Mutta eihän asia näin mene. Netissä lisääntyy nimenomaan hajanainen, pirstaleinen, vahvasti värittynyt tai tiukasti ajassa kiinni oleva tieto. Tietokirjallisuus taas tarjoaa kokonaiskuvia, analyyseja ja konteksteja, ja sellaisten tarve lisääntyy.”