Riina Lumme ja Birgitta Vuorinen. © Jarmo Wright

Korkeakouluun ylioppilastodistuksella: ”Ihan suoraan lisätään painetta lukiolaisille”, sanoo SYL:n Riina Lumme

”Lukiosta ei tule pääsykokeisiin valmentava kolmivuotinen”, vakuuttaa opetusneuvos Birgitta Vuorinen

ylioppilaskirjoitukset 10.11.2017

Teksti: Aurora Rämö

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun opetusministeriö ilmoitti elokuussa, että tulevaisuudessa yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin valitaan ensisijaisesti ylioppilastodistuksen perusteella, pääsykokeet nousivat arvoon arvaamattomaan.

Miten käy lukion yleissivistävyyden, jos opintoja on optimoitava korkeakoulupaikan toivossa? Miksi kaikki paineet ladataan ylioppilaskokeeseen? Miten yliopistot nyt saavat oikeasti motivoituneita opiskelijoita? Kuinka käy hakijoiden yhdenvertaisuuden?

Puolustuspuheenvuorojakin löytyi. Valintaprosessit ovat nyt sekavia. On todistusvalintaa, pääsykoevalintaa ja yhteispistevalintaa. Ja vielä ensikertalais- ja kielikiintiöt päälle. Toistaiseksi voi hakea vain yhteen paikkaan kerrallaan, mutta vuonna 2020 kuuteen paikkaan. Välivuoden vähenevät, kalliita valmennuskursseja ei tarvita.

Kuluneiden kuukausien aikana keskustelu on vyörynyt pisteeseen, jossa Suomen Lukiolaisten Liitto lähetti tiedotteen otsikolla ”Pelottelun loputtava”. Nuoriin ei saa lietsoa paniikkimielialaa.

Opetusministeriön opetusneuvos Birgitta Vuorinen ja Suomen ylioppilaskuntein liiton (SYL) puheenjohtaja Riina Lumme ovat eri mieltä uudistuksesta, mutta toppuuttelevat vetämästä hätiköityjä johtopäätöksiä.

”Todistusvalinta suosii naisia.”

Parantaako vai heikentääkö valintakoeuudistus opiskelijoiden yhdenvertaisuutta?

Lumme: Se edistää uusien, hyvin arvosanoin valmistuvien ylioppilaiden asiaa enemmän kuin kenenkään muun. Monilla muilla saattaa ovia sulkeutua. Jos esimerkiksi on jo hakenut korkeakoulupaikkaa ja haluaa yrittää uudelleen, mutta ei halua palata uusimaan ylioppilaskirjoituksia. Tai jos on vaihtamassa alaa.

Vuorinen: Pääsykoe säilyy todistusvalinnan rinnalla. Yhteispistevalinta on se, mikä tippuu pois. Jos ei pääse sisään todistuksella, voi osallistua pääsykokeisiin. Ne eivät enää edellytä pitkää valmistautumista.

Lisäksi joillain aloilla on soveltuvuuskokeita, joko osana pääsykoetta tai sen lisäksi. Jotkut aikovat testata soveltuvuutta myös todistusvalinnassa.

Lumme: Tällaisia voivat olla esimerkiksi opettajankoulutus tai sosiaaliala ammattikorkeassa.

Millaisia kevyemmistä kokeista käytännössä tulee?

Vuorinen: Tarkoitus on testata asioiden ymmärtämistä ja hahmottamista, ei ulkolukua. Koetilanteeseen tuodaan materiaali, josta hahmotetaan asioiden välisiä yhteyksiä ja ymmärretään luettua. Ero on siinä, että materiaalia ei tarvitse lukea kuukausitolkulla ennen kokeeseen osallistumista.

Oletetaan, että lukiolainen ei ole varma, haluaako hän mennä opiskelemaan historiaa vai lääketiedettä. Mihin hänen tulisi satsata lukiossa?

Vuorinen: Meneillään olevissa hankkeissa yliopistot ja ammattikorkeakoulut miettivät, miten ylioppilastutkinnon arvosanoja pitäisi pisteyttää. Sitä ei vielä tiedetä.

Vallalla on mielipide, että uudistus on huono. Luodaan ilmapiiriä ja painetta, että lukiossa täytyy optimoida ja miettiä tarkasti, mihin panostaa.

Pitäisi vähän rauhoittua. Katsoa, mitä on tulossa ja millä tavalla korkeakoulut aikovat todistusvalintaa toteuttaa.

Lumme: En syyttäisi paineen kasaamisesta pelkästään uudistuksen arvostelua. SYL on kritisoinut sitä, että todistusvalinta suosii naispuolisia, koska tilastollisesti he menestyvät paremmin ylioppilaskokeissa.

Ministeriö on vastannut siihen, että kun pojat tietävät, että ylioppilastodistusta painotetaan, he panostavat kirjoituksiin enemmän. Kyllä siinä ihan suoraan lisätään painetta lukiolaisille.

Jos minä olisin lukiossa ja tietäisin uudistuksesta yhtä paljon kuin nyt, miettisin silti, mitä valintoja täytyy tehdä.

Vuorinen: Poikien menestyksestä vielä. Olen lastenpsykiatrian professorin Jari Sinkkosen kanssa samoilla linjoilla siitä, että yleinen ilmapiiri saattaa ohjata tiettyyn suuntaan. Että huono menestys on itseään toteuttava ennuste.

Meillä on meneillään perusopetuksen ja korkeakoulutuksen kehittäminen sekä lukiokoulutuksen uudistus. Koko ketjussa pitää järjestää asiat niin, että kaikilla on mahdollisuus parhaimpaansa.

Lumme: Ihmiset ovat erilaisia ja sukupuolten sisällä on eroavaisuuksia, mutta kyse ei ole pelkästään siitä, että pojat reagoivat yhteiskunnalliseen keskusteluun niin, että suoriutuvat huonommin.

Murrosiän vaihe on eri sukupuolilla eri kohdissa. Ei sitä voida sivuuttaa sanomalla, että itseään toteuttava ennuste.

”Me katsomme tätä melko Helsinki-keskeisesti. ”

Korkeakoulut kertovat viimeistään syksyllä 2018, miten todistuksia käytetään. Tänä syksynä lukion aloittaneet eivät edes tiedä, millainen todistuspisteytys on käytössä, kun he hakevat yliopistoihin. Miten heidän käy?

Vuorinen: Lukion ensisijainen tehtävä on yleissivistyksen tuottaminen. Se on tarkoitus säilyttää. Lukiosta ei tule pääsykokeisiin valmentava kolmivuotinen.

Täytyy ottaa huomioon ne, jotka eivät ole uudistuksesta tienneet, kun mietitään, missä suhteessa eri valintatapojen pitää olla. Mikä on todistusten perusteella valittava valtaosa, onko se 51 prosenttia vai 90 prosenttia.

Säädetäänkö kiintiöitä myöhemmin?

Vuorinen: Kyllä ne voivat muuttua. Kauppatieteet on hyvä esimerkki. Kauppatieteisiin otettiin viime vuonna 20 prosenttia todistuksen perusteella. Nyt he ovat päättäneet ottaa ensi vuonna 60 prosenttia. Se elementti elää jatkossakin.

Hyvä asia on, että tulevaisuudessa valintaperusteet ovat tiedossa huomattavasti aiemmin kuin nykyään.

Nostaako uudistus lukioiden keskiarvorajoja?

Lumme: Voi käydä niin, että lukiot alkavat eriytyä. Jos syntyy mielikuva, että rumasti sanottuna eliittilukioista pääsee eteenpäin, kunnianhimoisimmat saattavat hakeutua niihin entistä hanakammin.

Vuorinen: Me katsomme tätä melko Helsinki-keskeisesti. Pienemmillä paikkakunnilla ei välttämättä ole edes mahdollisuutta valita lukiota. Saattaa olla, että lukiokoulutuksen imu kasvaa. Toivotaan niin, sillä se on yksi tässä rinnalla tehtävän lukiouudistuksen tavoitteista.

Lumme: En minäkään usko, että uudistus vaikuttaisi niin, että harvempi menisi lukioon. Päinvastoin. Voisi kuvitella, että yhä useampi haluaa siihen truuttiin, josta pääsee varmasti eteenpäin, jos vain menestyy tarpeeksi hyvin.

”Minä nostan kädet pystyyn. En aidosti tiedä.”

Uudistuksen tarkoitus on saada ihmiset nopeammin korkeakouluun. Miksi välivuosi on huono asia?

Lumme: Ei se ole huono asia. Monille se on aika, jolloin etsitään ja löydetään oma ala. Kaikkia korkeakoulutuksen aloja ei opeteta lukiossa, eikä lukioaineiden perusteella aina ole selvää, mitä haluaa opiskella. Mutta ei-toivottu välivuosi on huono asia. Jos on kova draivi kouluun, mutta ei pääsekään.

Vuorinen: Uudistuksella pyritään siihen, että ei tule sellaisia välivuosia, joita ei halua pitää. Nyt puhutaan useiden vuosien odotushuoneesta.

Me olemme luoneet opiskelijavalintoihin hölmön systeemin, jossa ei säädellä sitä, kuka pääsee, vaan sitä, milloin pääsee opiskelemaan. Iso osa hakijoista päätyy joka tapauksessa korkeakouluun, kumulatiivisesti 60 prosenttia jossain vaiheessa. Haluaisimme sen tapahtuvan nopeammin.

Yhtä hyvällä ylioppilastodistuksella hakevia on paljon enemmän kuin niitä, jotka saavat saman verran pisteitä valintakokeista. Miten karsinta tehdään?

Lumme: Minä nostan kädet pystyyn. En aidosti tiedä.

Vuorinen: Väitetään, että tulevaisuudessa vain laudaturin papereilla pääsisi sisään. Se ei pidä paikkaansa. Yhden tai useamman mutta alle neljän ällän kirjoittajia on vuosittain noin 5 000. Neljän tai useamman kirjoittajia vähän yli 500. He eivät riitä täyttämään 50 000 aloituspaikkaa. Toki siellä on edellisten vuosien jonottajia, mutta silti.

Myös alat ovat erilaisia. Voi olla, että joihinkin on vain C:n papereilla hakevia.

Lumme: Juuri tuo tekee sisään pääsevästä joukosta keskenään samankaltaisemman.

Jatkossa käytännöllisillekin aloille pääsee paremmilla papereilla, ei käytännön osaamisella. Samat ihmiset kilpailevat kaikista paikoista.

Valintamenettelyä olisi voinut yksinkertaistaa jättämällä todistusvalintakiintiön pois.

On kummallista, että tuijotetaan pääsykoetta, joka vaatii kuukauden tai parin lukemista ja kuuluu korkeakoulujen autonomian piiriin. Ei puhuta sanaakaan ylioppilaskokeen uudistamisesta, vaikka se on koe, joka mittaa ulkoa oppimista ja johon valmistaudutaan kolme vuotta.

Vuorinen: Sähköisyys muuttaa ylioppilaskokeen sisältöä. Se tuo siihen uutta ulottuvuutta, kuten ääntä ja kuvaa, jos sitä osataan hyödyntää.

Se ei tietenkään poista valmentautumisaikaa, sillä kokeen on määrä perustua lukion oppimäärään.

Ylioppilaskokeen hyväksyttyjä arvosanoja on tulevaisuudessa mahdollisuus korottaa useammin kuin kerran. Kuinka monta kertaa?

Vuorinen: Sitä ei ole vielä päätetty. Uusimismahdollisuus nopeammassa syklissä tekee systeemistä hakijaystävällisemmän. Arvosana on myös käytettävissä kuuteen hakukohteeseen kerrallaan, pääsykoe vain yhteen.

Lumme: Se, että joutuu korottamaan ylioppilastodistuksen arvosanaa, on henkisesti iso askel taaksepäin verrattuna pääsykokeisiin osallistumiseen. Joutuu palaamaan lukiolaisen asemaan, uusimaan sen, mitä varten opiskeli kolme vuotta ja josta luuli päässeensä eteenpäin.

Erilaisten raporttien mukaan lukion päättötodistus saattaa ennustaa paremmin opintomenestystä kuin ylioppilastodistus. Pitäisikö päättötodistus ottaa huomioon?

Lumme: Ei. Ne eivät ole vertailukelpoisia. Päättötodistuksessa on kyse yhden lukion yksittäisen opettajan arviosta. Tämä tulee olemaan iso haaste, jos ammattikorkeakouluun haetaan ammattikoulun päättötodistuksella, kuten tarkoitus on.

Siirtyvätkö kalliit valmennuskurssit lukioon ylioppilaskirjoitusten alle?

Vuorinen: Kurssien järjestäjien taholta on tuotu esille, että he haluaisivat panostaa lukioaikaiseen valmentamiseen. Minä ajattelisin, että kysyntä ei ole yhtä suurta. Lukiossa ovat sparrausapuna opettajat ja koko lukioyhteisö.

Lumme: Toisaalta lukuloma on aikamoista yksin puurtamista. On myös lukioiden välisiä eroja: minkälainen opinto-ohjaus ja millaiset valmistautumisvalmiudet. Tämä jää nähtäväksi.