Velkaneuvonta umpikujassa - yksi virkailija 41 600 suomalaista kohden
Helsingissä kunnalliseen velkaneuvontaan pääsyä joutuu odottamaan jopa neljä kuukautta.
Useiden kuntien talous ja velkaneuvonta on pahoin ruuhkautunut. Viime vuonna Helsingissä uusia asiakkaita tuli 1950. Kuva Hannu Lindroos.
Suomalainen velkaantuu vauhdilla, kuten viime viikon Suomen Kuvalehden Vipin varassa -jutussa (SK 33/2010) kerrottiin.
Ylivelkaantuneen määritteleminen on vaikeaa, mutta joitain suuntaviivoja ylivelkaantuneiden määrästä antaa talous- ja velkaneuvontaan hakeutuneiden uusien asiakkaiden määrä.
Kuluttajaviraston tietojen mukaan heitä oli viime vuonna 15 279. Määrä on kasvanut 20 prosenttia, edellisvuoden viiden ensimmäisen kuukauden vastaaviin lukuihin verrattuna.
Arviolta velkaneuvonnan piirissä on yhteensä 100 000 suomalaista. Ulosottovelallisia oli vuodenvaihteessa noin 243 000, joista yrityksiä oli noin 22 000.
Jonot velkaneuvontaan ovat tuskastuttavan pitkät – etenkin suurissa kaupungeissa. Eduskunta on asettanut velkaneuvontaan pääsemisen enimmäisjonotusajaksi 60 vuorokautta, mutta esimerkiksi Helsingissä jonotusaika on kaksinkertainen. Viime vuonna uusia asiakkaita tuli Helsingistä 1 950, ja edelleenkin jonossa saattaa hurahtaa lähemmäs puoli vuotta.
Jonottamiselle on motiivinsa: velkajärjestely hyväksytään ja maksuohjelma vahvistetaan 90 prosentissa hakemuksista.
Talous- ja velkaneuvonnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluu Kuluttajavirastolle. Viraston talous- ja velkaneuvonnan erikoissuunnittelija Sanna Helesuo sanoo, että jonot kertovat suoraan asiakkaiden taloudellisesta tilanteesta.
”Jos tilanne on hyvä, lainanantajat joustavat. Jonoissa on kyse velkaneuvonnan resursseista, mutta myös muut syyt vaikuttavat. Jos jonot ovat pitkät, asiakkaat luovuttavat helpommin. Ja mitä enemmän talous- ja velkaneuvontaa markkinoidaan, sitä enemmän on asiakkaita”, hän sanoo.
Suomen Asiakastieto Oy:n lakiasiainpäällikön Juuso Jokelan mukaan nykyinen ruuhka jonoissa saattaa selittyä myös elokuun alussa voimaan tulleella lakiuudistuksella, joka koskee lakia yksityishenkilön velkajärjestelystä. Maksuohjelman kesto yksityishenkilön velkajärjestelyssä lyheni pääsäännön mukaan nykyisestä viidestä vuodesta kolmeen vuoteen.
”Monet ovat varmasti odottaneet uuden lain voimaantuloa, sillä uudistus ei koske vanhoja maksuohjelmia, jotka on vahvistettu ennen lain voimaantuloa”, Jokela sanoo.
Oikeusministeriön mukaan ”uudistuksen tavoitteena on nopeuttaa ylivelkaantuneiden henkilöiden palaamista yhteiskunnan aktiivisiksi toimijoiksi”.
Lain mukaan jokaisen suomalaisen pitää saada tarvittaessa velkaneuvontaa. Talous- ja velkaneuvontapalvelu järjestetään ensisijaisesti siten, että kunta tekee aluehallintoviraston kanssa sopimuksen, jossa se sitoutuu huolehtimaan talous- ja velkaneuvontapalvelujen järjestämisestä kunnassa asuville henkilöille.
Aluehallintovirastot ja kunnat voivat sopia, että kunta huolehtii tehtävästä yhden tai useamman kunnan puolesta. Suurin osa kunnista on hoitanut palvelujen tuottamisen yhteistyössä alueen muiden kuntien kanssa.
Kunnat maksavat kokonaiskustannuksista 35 prosenttia, mutta osa kunnista rahoittaa velkaneuvontaa myös vapaaehtoisesti, sillä se tulee halvemmaksi: velkajärjestelyyn pääsevillä kuntalaisilla ei ole enää tarvetta toimeentulotukeen.
Talous- ja velkaneuvontayksiköitä on tällä hetkellä kaikkiaan 57, joista kunnallisia on 49 ja yksityisiä palveluntuottajia kahdeksan.
Moni ei kuitenkaan jaksa olla jonossa neljää kuukautta. Osa luovuttaa, toinen vaihtoehto on hakeutua yksityiseen, valtion avun ulkopuoliseen velkaneuvontaan, jonka asiakas maksaa itse. Velkaneuvontaa tarjoavat monet tahot erilaisista säätiöistä seurakuntiin.
Sosiaalinen vai juridinen?
Velkaneuvonnan tehottomuudesta ja liian pitkistä jonoista ovat huolestuneet myös päättäjät. Eikä ihme, sillä velkaantunut kansalainen on valtiolle aina moninkertaisesti kalliimpi kuin velkansa sovittanut ja työelämään palannut.
Viime vuonna julkaistiin oikeustieteen tohtorin Kirsti Rissasen kokoama raportti Talous- ja velkaneuvonnan arviointi.
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman raportin mukaan silloista noin 4,7 miljoonan euron velkaneuvontaan ohjattua määrärahaa piti nopeasti korottaa 2,4 miljoonalla eurolla. Tällä hetkellä 41 600 suomalaista kohti on keskimäärin yksi velkaneuvoja.
Vaihtelu on kuitenkin suurta, ja esimerkiksi Rauman alueella on yksi velkaneuvoja 66 000 asukasta kohti.
Rissanen myös ehdotti, että kunnallinen velkaneuvonta tulisi siirtää pois sosiaalitoimen luukulta oikeusaputoimistojen alaisuuteen velkajärjestelyjen monimutkaisuuden takia.
Toisenlaisiakin näkemyksiä on esitetty. Esimerkiksi Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja Leena Veikkola sanoi SK:n Vipin varassa -jutussa, että hän korostaisi velkaneuvonnan sosiaalista puolta, sillä velkaantuneilla on yhä enemmän muitakin ongelmia kuin vain raha.
Asiakastiedon Juuso Jokelan mielestä kyse on ensisijaisesti työn organisoinnista. Hänen mielestään tärkeintä olisi saada jonot vetämään.
Erilainen lama
Kun laki yksityishenkilön velkajärjestelyistä tuli vuonna 1993 voimaan, velkaantuneet olivat hyvin erilaisessa tilanteessa. 1990-luvun alun laman seurauksena voimaan tullut laki oli ensimmäisiä Euroopassa. Ennen lakia esimerkiksi ulosotto sai viedä velalliselta kaiken paitsi ”hartauskirjat ja vihkisormuksen”.
Tarkkoja lukuja laman aikana velkaantuneista ei ole saatavissa, mutta Juuso Jokela arvelee heitä olleen satojatuhansia.
”Silloin korostui yrittäjien määrä, kun niin moni yritys ajautui konkurssiin. Nykyään ihmisten holtiton rahankäyttö hyväksytään eri tavalla. Elämme luottoyhteiskunnassa.”
Asiakastiedon rekisterin mukaan maksuhäiriöisiä on tällä hetkellä 310 000. Eniten maksuhäiriöisiä, 11,5 prosenttia, on ikäluokassa 25-29-vuotiaat. Maksuhäiriöisten määrä on kasvanut viime vuodesta kolme prosenttia. Sen sijaan konkurssiin hakeutuneiden yritysten määrä on tippunut kymmenen prosenttia. Heinäkuussa 2010 konkurssiin haettiin vain 175 yritystä.
Luottoyhteiskunnan määritelmää tukee myös se, että kaikki velkaneuvonnan asiakkaat eivät todellakaan ole pienituloisia. Talousneuvoja tarvitsevia ja ulosottoa vältteleviä on vähätuloisista diplomaatteihin.