Valtakunnansovittelija: Ruotsin sokea kopioiminen pitäisi lopettaa
Neuvottelukulttuuria pitäisi Suomessa kehittää toden teolla, valtakunnansovittelija Anu Sajavaara sanoo. Sopiminen olisi todennäköisesti paras tapa saada asioita eteenpäin, ei lainsäädäntö.
Suomen hallitus ajaa muutosta lakiin työriitojen sovittelusta. Tavoitteena on vahvistaa selvästi niin sanottua vientivetoista palkkamallia, jossa teollisuuden vientialat määrittävät palkankorotusten tason.
Palkansaajajärjestöt vastustavat vientivetoista mallia. Syksyllä käynnistyneet poliittiset työtaistelut saivat jatkoa keskiviikkona, kun SAK kertoi jopa kahden viikon lakoista.
Pääministeri Petteri Orpo (kok) on kutsunut työmarkkinaosapuolet luokseen perjantaiksi keskustelemaan uudesta palkkamallista ja kriisiytyneestä lakkotilanteesta.
Ay-liikkeen edustajat ovat myöntäneet julkisuudessa, että nyt julistettujen työtaisteluiden päämääränä on luoda painetta perjantain tapaamiseen. Ay-liike haluaisi keskustella palkkamallin lisäksi laajemmin työelämämuutoksista, joita hallitus on tekemässä.
”Kaikin tavoin olisi parempi, jos työmarkkinaosapuolet keskenään löytäisivät ratkaisun. Työmarkkinajärjestöjen kannattaisi jatkaa siitä, mihin keskustelu pysähtyi joulun alla”, valtakunnansovittelija Anu Sajavaara sanoo.
Koska lakot ovat poliittisia, niiden sovittelu ei kuulu valtakunnansovittelijan toimivaltaan. Sajavaara kuitenkin vetoaa osapuoliin.
”Keskusteleminen vaatii aikaa ja resursseja, mutta se kantaa hedelmää. Minäkin täällä Bulevardilla yritän aina opettaa osapuolia hyväksymään, miksi toinen vaatii sitä tai tätä.”
”Neuvottelukulttuuria pitäisi Suomessa todella monella alalla kehittää.”
Etenkin palkansaajajärjestöt ovat pitäneet esillä ajatusta, jossa valtakunnansovittelijan toimiston roolia kasvatetaan uudistuksessa samaan tapaan kuin länsinaapurissa. Ruotsin sovittelulaitos Medlingsinstitutet on huomattavasti laaja-alaisempi viranomainen kuin Helsingin Bulevardilla sijaitseva valtakunnansovittelijan toimisto.
Pitäisikö Suomessa muuttaa valtakunnansovittelijan toimiston roolia ruotsalaisen mallin mukaiseksi, Anu Sajavaara?
”Yhtä järjestelmän osaa ei sellaisenaan voi siirtää yhdestä maasta toiseen. Kaikki järjestelmät muovautuvat historiallisen kehityksen seurauksena. Ei ihan sellaisenaan toimi, että poimitaan yksi osa tuolta ja istutetaan se meidän malliimme.”
Ruotsin valtakunnansovittelija tuottaa esimerkiksi palkkatilastoja.
”Meillähän Elinkeinoelämän keskusliitto EK tuottaa suurimman osan yksityissektorin palkkatilastoista. On iso uudistus, jos tätä lähdetään muuttamaan”, Sajavaara sanoo.
Hän huomauttaa, että naapurissa sovittelujärjestelmän taustalla on työmarkkinaosapuolten yhteinen ymmärrys ruotsalaisesta mallista.
”Niin kauan kuin meillä ei ole yhteistä näkemystä Suomen mallista, niin en näe, että valtakunnansovittelijan toimistoon kannattaa palkata ekonomisteja.”
Ruotsin mallin ytimessä on niin kutsuttu teollisuussopimus ja siihen liittyvä käytäntö palkankorotuksista.Sopimuksen solmivat vientialojen työnantajat ja palkansaajat ja se määrittää palkankorotusten ylärajan, Sajavaara kertoo.
Ruotsin valtakunnansovittelijan palkkatilastoja tarvitaan yhteisen tilannekuvan muodostamiseen.
Suomen työmarkkinoita vaivaa Sajavaaran mukaan ilmiö, jossa työriidan osapuolet ovat usein erimielisiä tilannekuvasta ja tilastoista.
”Nyt on ongelmana, että luvut kiistetään, ovat ne sitten kenen tahansa esittämiä. En tiedä, onko mitään järkeä siirtää kiistaa tänne valtakunnansovittelijan toimistoon.”
Sajavaaran mielestä Suomessa pitäisi nyt lopettaa yksioikoinen pyrkimys matkia Ruotsia. Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat kummatkin Pohjoismaita, on meillä varsin erilaiset neuvottelu- ja työkulttuurit.
”Inspiraatiota voi toki hakea.”
Koska Suomen ja Ruotsin kulttuurit ovat erilaiset, pitäisi Suomen uutta palkkamallia ja sovittelujärjestelmää Sajavaaran mielestä rakentaa enemmän puhtaalta pöydältä ja keskustellen.
”Pitäisi puhua Suomen mallista, eikä Ruotsin mallista tai pohjoismaisesta ratkaisusta. Se rakennetaan Suomen olosuhteita varten ja suomalaisista lähtökohdista. Tämä vaatii vielä synnytystuskia ja aika paljon keskusteluja.”
Sajavaara korostaa myös, että Ruotsissa malli on rakennettu työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välisellä sopimuksella, ei lainsäädännön kautta. Sopimustie olisi Suomessakin todennäköisesti toimivin tapa saada asia eteenpäin.