Vähimmäispalkkaa koskeva direktiivi voi pian kaatua EU-oikeudessa – ”Todella poikkeuksellista”, professori sanoo
Elinkeinoelämän keskusliitto ja kokoomuksen europarlamentaarikko Aura Salla katsovat, että EU ylitti direktiivillä toimivaltansa. Vasemmistoliiton parlamentaarikko Li Andersson taas sanoo, että direktiivin kaatuminen olisi tappio eurooppalaisille työntekijöille.
5
MIN
Euroopan unionin tuomioistuin saattaa kumota muutama vuosi sitten hyväksytyn vähimmäispalkkadirektiivin.
Unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen 14. tammikuuta julkaistussa ratkaisuehdotuksessa esitetään, että tuomioistuin kumoaisi direktiivin ja katsoisi sen olevan vastoin Sopimusta Euroopan unionista (SEU) sekä Sopimusta Euroopan unionin toiminnasta (SEUT).
Julkisasiamies on tuomioistuimen jäsen, jonka tehtävänä on esittää ratkaisuehdotuksia tuomioistuimen käsiteltävinä oleviin asioihin.
”Tämä on todella poikkeuksellinen ja mielenkiintoinen lausunto”, arvioi transnationaalisen eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg Helsingin yliopistosta.
”Julkisasiamies toteaa suoraan, että Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto ovat rikkoneet perussopimuksia ja säätäneet asiasta, jossa unionilla ei ole toimivaltaa.”
Tuomioistuin ei ole kumonnut aiemmin juuri mitään toimivaltaperusteella. Leino-Sandberg sanoo muistavansa lähinnä vuonna 2000 annetun ratkaisun tupakan mainostamista koskevasta direktiivistä.
Professori huomauttaa, ettei julkisasiamiehen lausunto vielä sido tuomioistuinta.
”Mutta jos tuomioistuin ratkaisisi tämän aivan toisin, niin sitä pitäisi kyllä perustella huolella. Julkisasiamiehen ehdotukset nojaavat tutkimukseen ja aiempaan oikeuskäytäntöön.”
Direktiivin tavoitteena on turvata riittävä vähimmäispalkka kaikkialla EU:ssa. Vähimmäispalkka voi direktiivin mukaan olla joko lakisääteinen tai työehtosopimuksiin perustuva. Se ei siis vaadi esimerkiksi Suomen kaltaisia, kattaviin työehtosopimuksiin nojautuvia maita säätämään lailla erillisestä minimipalkasta.
Direktiivi tuli voimaan marraskuussa 2022, ja jäsenvaltioilla oli viime marraskuuhun saakka aikaa panna se täytäntöön. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoi tuolloin, ettei täytäntöönpano edellytä lakimuutoksia Suomessa.
Direktiivin noudattamiseksi Suomen on kuitenkin jatkossa raportoitava Euroopan komissiolle työehtosopimusten kattavuusasteesta, alhaisimmista työehtosopimusten palkkatasoista ja työehtosopimusten piiriin kuulumattomien työntekijöiden palkkatasosta.
Kanteen tuomioistuimessa on nostanut Tanska Ruotsin tuella. Maat ovat halunneet pitää työelämälainsäädännön tiukasti omissa näpeissään. Ne ovat katsoneet, ettei EU:lla ole kompetenssia eli toimivaltaa asiassa.
Suomi ei ole lähtenyt kanteeseen mukaan, vaikka Pohjoismaissa on perinteisesti ajateltu työmarkkinalainsäädännöstä samalla tavalla.
”Suomi on ensin empinyt kantaansa tähän direktiiviin, mutta kun EU:n neuvoston oikeuspalvelu on katsonut, että direktiivi voidaan säätää, niin Suomi on sitä kannattanut”, Päivi Leino-Sandberg kertaa.
Direktiivi osuu harmaalle alueelle, jossa toimivaltaa on sekä EU:lla että jäsenvaltioilla.
”EU haluaa mielellään säätää sosiaalisista oikeuksista, koska ne liittyvät sisämarkkinoihin. Palkka-asioista lukee kuitenkin jo perussopimuksessa, että niistä ei voida säätää. Tähänhän tämä lopulta kiteytyy.”
Julkisasiamiehen ehdotuksessa tuodaan Leino-Sandbergin mukaan esille, että jo direktiivin otsikkokin liittyy palkkoihin. Nimenomainen tarkoitus on vaikuttaa niihin.
”Eli vaikka direktiivi ei suoraan määrää, että kaikille pitäisi maksaa jokin tietty summa, niin se menee sinne ytimeen.”
Leino-Sandberg kuvailee, että vähimmäispalkkadirektiiviä voi pitää esimerkkinä eräänlaisesta hivuttamisesta. Kun EU:n perussopimuksia ei uskalleta muuttaa, mutta asioita halutaan kuitenkin säännellä, tehdään uudelleentulkintaa olettaen, etteivät EU-tuomioistuimet kuitenkaan puutu asiaan.
”Ja usein eivät puutukaan. Tutkimuspohjaista faktaa on se, että EU:ssa toimivaltarajoja ei valvo oikeastaan kukaan.”
Tapausta voi pitää harvinaisena myös siksi, että jäsenvaltioiden nostamia toimivaltakanteita tulee nykyisin harvoin vireille EU-tuomioistuimessa.
”Jäsenvaltiot ajattelevat jo valmiiksi, että ne häviävät nämä tapaukset, koska niin usein käy. Britit tekivät näitä aikanaan ahkerimmin, koska he olivat hyvin tarkkoja toimivalta-asioissa. Hekin tosin usein hävisivät tapaukset.”
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) asiantuntija Katja Miettinen muistuttaa, että eurooppalaiset työnantajajärjestöt katsoivat jo direktiiviä valmisteltaessa, ettei EU:n toimivalta riitä tämänkaltaiseen lainsäädäntöön.
”Tässä voi toki mennä useitakin kuukausia ennen kuin lopullinen ratkaisu saadaan. Mutta tietysti toivomme, että tämä ohjaisi noudattamaan jatkossa niitä toimivaltarajoja tarkemmin”, Miettinen sanoo Suomen Kuvalehdelle.
Samoilla linjoilla on kokoomuksen europarlamentaarikko Aura Salla.
”Tanska ja Ruotsi ovat tässä oikeassa. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus menee yhteen EU:n perussopimuksen kanssa. Kun EU:n niin kutsuttua sosiaalista pilaria valmisteltiin Jean-Claude Junckerin komission kaudella, olin jo silloin huolissani, että tässä laajennutaan alueelle, jossa EU:lla ei ole toimivaltaa”, hän sanoo.
”EU:ssa tulisi käydä perustavanlaatuista keskustelua siitä, että jos halutaan tehdä sosiaalipolitiikkaa, niin silloin myös Lissabonin sopimus on avattava ja sitä muutettava. Eli ei voida tehdä niin, että hivuttaudutaan pikku hiljaa.”
Euroopan parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja Li Andersson (vas) sen sijaan kertoo pitävänsä julkisasiamiehen kantaa yllättävänä.
”Aika moni kokee tämän tulleen täysin puskista. Silloin kun direktiiviä käsiteltiin, eri EU-toimielinten oikeuspalvelut näyttivät sille vihreää valoa. Direktiivissähän ei suoraan säädetä mitään tiettyä minimipalkkatasoa EU-maihin”, Andersson sanoo.
Parlamentin sosiaalidemokraatti- ja vasemmistoryhmät ovat jo aiemmin ilmaisseet huolensa, että Ursula von der Leyenin toisen komission asialistalla työelämä- ja sosiaaliuudistukset ovat jäämässä hyvin vähäisiksi.
”Jos tuomioistuin päätyy yhtä jyrkkään kantaan kuin julkisasiamies, pelkään, että ratkaisua käytetään jatkossa ennakkotapauksena. Että EU:n ei jatkossakaan kannata yrittää tehdä mitään lainsäädäntöä työntekijöiden oikeuksiin liittyen.”
Andersson olisi valmis lisäämään EU:n toimivaltaa tällä saralla. Hänen mielestään vapaat sisämarkkinat ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus edellyttävät, että EU asettaa myös jonkinlaisen vähimmäistason työelämän pelisääntöihin.
”Tämä on ollut todella keskeinen ja tärkeä direktiivi työmarkkinakentässä. Se on vaikuttanut itä-Euroopassa esimerkiksi siten, että lakisääteisiä vähimmäispalkkoja on nostettu. Lisäksi se on vahvistanut työehtosopimusneuvotteluiden asemaa. Puolassa, jossa työehtosopimusten kattavuus on 12 prosenttia, on direktiivin myötä kirjattu tavoitteeksi 80 prosenttia”, Andersson sanoo.
”On surullista, että tämän kanteen nosti Tanska Ruotsin tuella siellä argumentilla, että tämä uhkaisi työehtosopimusneuvotteluihin pohjautuvaa työmarkkinamallia, koska se nimenomaan ei tee niin. Direktiivi on kannustanut niitä maita, joissa tällaisia rakenteita ei ole, tekemään niitä.”
Tanskassa ja Ruotsissakin ratkaisuehdotusta on hehkutettu voittona. Andersson ei ymmärrä pohjoismaisten kollegoidensa ajattelua.
”Minusta tämä on tappio eurooppalaisille työntekijöille.”
Juttua on täydennetty keskiviikkona 15. tammikuuta klo 16.49 Katja Miettisen, Aura Sallan ja Li Anderssonin kommenteilla.