Euroopan kasvot
Saksalainen puheenjohtaja on noussut varsin tuntemattomasta ministeristä EU:n eturiviin. Hänen johtamistyylinsä herättää yhä enemmän arvostelua.
9
MIN
Saksalaiskaupunki Aachenin raatihuone on yli 700-vuotias jykevä kivilinna.
Se on historian saatossa todistanut niin 30-vuotisen sodan piiritykset, Napoleonin sotaretket kuin toisen maailmansodan tuhoisat pommitukset.
Toukokuussa raatihuoneen näyttävien holvikaarien alla juhlittiin Ursula von der Leyeniä, Euroopan komission puheenjohtajaa.
Von der Leyen oli saapunut vastaanottamaan arvostetun Kaarle Suuri -palkinnon. Se jaetaan vuosittain henkilölle, joka on vaikuttanut myönteisesti Euroopan idean ja rauhan edistämiseen. Aikaisempia palkittuja ovat esimerkiksi Winston Churchill, Bill Clinton, Helmut Kohl ja Angela Merkel.
”Eurooppa on elämäni. Ja on elämäni suurin kunnia seisoa täällä teidän edessänne tänään”, von der Leyen sanoi juhlapuheessaan.
66-vuotiaasta saksalaispuheenjohtajasta on tullut monelle Euroopan kasvot. Jopa 75 prosenttia eurooppalaisista tunnisti kyselyssä von der Leyenin tämän toisen puheenjohtajakauden kynnyksellä. Luku on korkea komission johtajalle.
”Henry Kissingerin ei varmasti tarvitsisi sanoa tänään, ettei hän tiedä, kenelle soittaa puhuakseen Euroopan kanssa. Hän soittaisi Ursula von der Leyenille,” Saksan liittokansleri Friedrich Merz sanoi puheessaan hyödyntäen usein kuultavaa vertausta.
Von der Leyen onnistui ensimmäisen puheenjohtajuuskautensa aikana nousemaan varsin tuntemattomasta saksalaisministeristä EU:n eturiviin.
Hän antoi kasvonsa komission ajamalle kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle. Koronapandemian aikana hän painotti voimakkaasti Euroopan yhtenäisyyttä. Tälle oli tarvetta jäsenmaiden sulkiessa rajojaan ja kilpaillessaan rokotehankinnoista.
Von der Leyen on seissyt vankkumattomasti myös Ukrainan tukena. Hänen suhteensa Joe Bidenin Yhdysvaltoihin olivat hyvin läheiset.
Viime joulukuussa käynnistynyt uusi kausi on alkanut vaikeammin.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump haluaa toimia suoraan EU-jäsenmaiden johtajien kanssa. Komission puheenjohtajan roolia vähentää myös puolustuspolitiikan korostuminen. Armeijat ovat vahvasti kansallisvaltioiden vastuulla.
Von der Leyenin komission toiminta on herättänyt myös entistä enemmän kritiikkiä. Etenkin kansalaisjärjestöjen ja parlamentin punavihreän siiven pelkona on, että komissio on peruuttamassa viime kauden kunnianhimoisesta ilmastopolitiikastaan.
Komissio on esitellyt kevään aikana kattavan joukon muutosesityksiä useaan lakikokonaisuuteen. Brysselissä riittää puhetta byrokratian vähentämisestä.
Tavoitteena on keventää yritysten raportointivelvollisuuksia. Esimerkiksi vastuullisuusraportointia vähentämällä komissio pyrkii helpottamaan yritysten toimintaedellytyksiä. Kriitikot sanovat, että uudistukset vesittävät viime kaudella vaivalla sorvattua ilmastosääntelyä.
Asia ei kuitenkaan ole mustavalkoinen. Vihreitä edustava saksalaismeppi Daniel Freund kertoo olevansa monelta osin kriittinen komission puheenjohtajan toimintaan. Samalla hän muistuttaa, että vaikka komission toiminta henkilöityy Ursula von der Leyeniin, eivät kaikki uudistukset johdu yksin hänestä.
Maailma on muuttunut vuodesta 2019, jolloin von der Leyen kokosi yllätysnimenä ensimmäistä komissiotaan. Ilmasto oli tuolloin selvä ykkösteema.
Vuoden 2024 eurovaaleissa poliittisten ryhmien sirpaloituminen jatkui. Oikeistopuolueet lisäsivät paikkojaan etenkin vihreiden ja liberaalien kustannuksella.
”Enemmistöjen rakentaminen Euroopassa on entistä vaikeampaa. Luen tilannetta enemmänkin siten, että von der Leyenin täytyy nyt mukautua uuteen poliittisen enemmistöön ja hieman perääntyä aikaisemmasta kunnianhimon tasosta esimerkiksi ilmastopolitiikassa”.
Myös osa komission virkamiehistä sanoo taustakeskusteluissa, että sääntelyn päivittämisen taustalla näkyy eurovaalien jälkeinen uusi poliittinen todellisuus ja teollisuuden vahvat viestit. Ne ovat uponneet hyvin.
Ympäristöasioista vastaava ruotsalaiskomissaari Jessika Roswall painotti Brysselissä järjestetyssä toimittajatilaisuudessa, että komissio on yhä sitoutunut viime kaudella päätettyihin ilmastotavoitteisiin.
”Minulta kysytään usein, onko vihreä siirtymä ristiriidassa kilpailukyvyn kanssa. Minusta näin ei tietenkään ole. Ne ovat saman kolikon kaksi puolta.”
Komissiossa halutaan varmistaa, että eurooppalaisilla yrityksillä on mahdollisuus pärjätä.
”Yritämme vähentää yritysten taakkaa ja lisätä joustavuutta, mutta emme laske tavoitteita.”
Roswall muistuttaa Italian entisen pääministerin Mario Draghin kattavasta raportista, jonka keskiössä oli, että Eurooppa on tuottavuudessa muiden perässä.
Siksi komissio esittää kevennyksiä yritysten velvoitteisiin. Viime kaudella läpimenneen sääntelyn on katsottu olevan osin liian raskasta etenkin pienille yrityksille.
Viime syyskuussa vaikutusvaltainen teollisuuskomissaari Thierry Breton julkaisi avoimen kirjeen Ursula von der Leyenille.
”Pyysitte Ranskaa vetämään nimeni pois, henkilökohtaisista syistä, joista ette ole keskustellut suoraan kanssani”, Breton kirjoitti. ”Näiden tapahtumien valossa – jotka todistavat jälleen kerran kyseenalaisesta hallintotavasta – minun on todettava, etten voi enää hoitaa tehtäviäni.”
Presidentti Emmanuel Macron oli esittänyt Bretonia uudelle kaudelle komissioon. Tämä ei von der Leyenille kelvannut. Hänen kerrottiin ilmoittaneen Pariisiin, ettei Ranskalle heru merkittävää salkkua, ellei ehdokas vaihdu. Breton sai lähteä.
Tapaus oli hyvä osoitus von der Leyenin johtamistyylistä, sanoo toisen europarlamenttikautensa viime kesänä aloittanut Eero Heinäluoma (sd).
Luottoratsut palkitaan. Ne, joilla on omia ajatuksia, saavat lähteä. Breton toi omia mielipiteitään jatkuvasti vahvasti julki.
”Hän (von der Leyen) johtaa työmaataan sellaisella saksalaisen rakennusmestarin tarkkuudella”, Heinäluoma kuvaa.
Heinäluoma toimii muiden meppivastuiden lisäksi europarlamentin toiseksi suurimman ryhmän S&D:n puheenjohtajistossa rahastonhoitajana.
Hän arvioi, että von der Leyen kuuntelee hyvin tarkasti jäsenmaiden johtajia. Jäsenmaiden tuki takasi hänelle myös jatkokauden. Puheenjohtajan johtamistyyli on voimakkaan keskittävä.
”Von der Leyenillä ei ole Green Dealin jälkeen ollut selkeää visiota siitä, minkälaista Eurooppaa ja integraatiota hän haluaa rakentaa. Johtaminen tuntuu perustuvan nyt enemmän jäsenmaiden johtajien toiveiden yhteensovittamiseen.”
Green Deal on von der Leyenin edellisellä kaudella käynnistetty kunnianhimoinen vihreän kasvun ohjelma.
Von der Leyenin tapa johtaa puhutti jo ensimmäisellä kaudella. Journalistien piiristä on myös arvosteltu von der Leyenin tiukasti kontrolloitua viestintää, joka on keskitetty virallisiin tiedotustilaisuuksiin ja sosiaaliseen mediaan.
Lisäksi on ollut niin kutsuttu Pfizer-gate. Komissio ei suostunut julkaisemaan von der Leyenin ja Pfizerin toimitusjohtajan toisilleen lähettämiä tekstiviestejä. Ne koskivat miljardien eurojen rokoteneuvotteluita, joita he kävivät keskellä koronapandemiaa.
EU-tuomioistuin linjasi keväällä, etteivät komission perustelut olleet riittäviä viestien salaamiselle. Tapauksesta on tullut symboli komission avoimuuden puutteelle.
Se oli myös perusteluna, kun europarlamentin laitaoikeisto haastoi von der Leyenin luottamusäänestyksessä heinäkuussa. Parlamentilla on valta äänestää komissio nurin kahden kolmasosan enemmistöllä.
Von der Leyen säilytti asemansa keskustavoimien tuella, joskin yli viidennes mepeistä jätti saapumatta saliin. Poikkeuksellinen äänestys ja sen ympärille syntynyt poru herätti silti kysymyksiä: haastetaanko von der Leyen uudelleen myöhemmin.
Parlamentin suunnalta arvostelua kuuluu myös siitä, miten komissio ja jäsenmaat ovat sivuuttaneet parlamentin viime vuosina päättäessään mittavista rahoitus- ja velkapaketeista. Esimerkiksi yhteisvelkaan perustuva koronaelpymispaketti sorvattiin hyödyntämällä perussopimusten poikkeuslausetta, joka jättää parlamentin sivuun päätöksenteosta.
Komission vallan lisääntyminen näkyy selvästi siinä, millaista lainsäädäntöä Euroopassa tätä nykyä tehdään, sanoo ensimmäisen kauden meppi Aura Salla (kok).
Hän huomauttaa, että komission politisoituminen ja vallan kasvu alkoivat jo huomattavasti ennen von der Leyeniä.
Aura Salla on työskennellyt aiemmin useamman vuoden komissiossa sekä toiminut teknologiajätti Metan EU-asioista vastaavana yhteiskuntasuhdejohtajana. Hän on tutkinut komission asemaa ja valtaa Turun yliopistoon tekemässään väitöskirjassa.
Sallan mukaan komission asema vahvistui merkittävästi eurokriisin yhteydessä. Sittemmin esimerkiksi delegoitujen säädösten määrä on kasvanut huomattavasti, mikä kertoo komission kasvaneesta roolista.
Brysseliltä kalskahtava sanapari tarkoittaa sitä, että jäsenmaat ja europarlamentti antavat sääntelyä tehdessään komissiolle säädösvallan joihinkin lakipaketin kysymyksiin. Delegoitujen säädösten pitäisi koskea ennen kaikkea teknisiä kysymyksiä. Tarkoitus olisi nopeuttaa EU:n toimintaa.
Usein on kuitenkin vaikea vetää selkeää rajaa sille, mihin poliittiset kysymykset päättyvät. Tämä jättää komission virkamiehille teknologiasääntelyssä valtaa päättää, mitä lopullinen sääntely tulee sisältämään.
”Esimerkiksi elokuussa voimaan tulevassa tekoälysääntelyssä kukaan ei vieläkään oikein tiedä, miten se käytännössä toimeenpannaan”, Salla sanoo.
Sallan mukaan komissiosta puhuttaessa pitäisi muistaa, että kyseessä on EU:n virkamieskunta. Sen tehtävä on tuottaa lainsäädäntöaloitteita ja toimeenpanna niitä.
”Mutta se ei ole EU:n demokraattinen elin. Komission pitäisi lopettaa menemästä jatkuvasti sellaisille aloille, missä sillä ei ole toimivaltaa. Esimerkiksi komission ulkosuhdehallinto on paisunut järkyttävästi.”
Luottoratsut palkitaan. Ne, joilla on omia ajatuksia, saavat lähteä.
Euroopan parlamentin, jäsenmaiden pääkaupunkien ja komission välillä väännetään siitä, kenen toimivaltaan mikäkin asia kuuluu.
Suomessa on perinteisesti ajateltu, että vahva komissio on pienempien jäsenmaiden etu. Tässä ajattelussa virkamieskoneisto pyrkii neutraaliuteen ja toimii neuvotteluissa tasapainoittavana voimana. Se varmistaa, etteivät isot jyrää liiaksi.
Näin katsotaan Helsingissä yhä myös suhteessa von der Leyenin komissioon, sanoo Risto Artjoki. Hän on pääministeri Petteri Orpon (kok) valtiosihteeri.
”Vahva komissio katsoo koko Euroopan intressiä, eikä vaan isojen yksittäisten jäsenmaiden.”
Artjoki muistuttaa isojen jäsenmaiden sanalla olleen aina painoa. Pienemmiltä vaaditaan aktiivisuutta.
”Kyllä komissio on pienelle mutta aktiiviselle maalle hyvä liittolainen.”
Myös Helsingissä tunnistetaan, että von der Leyen ja tämän esikunta johtaa komissiota nyt vahvalla otteella. Osin tämä selittyy sillä, että pöydällä on painavia asioita. Pandemia edellytti kovaa vastavoimaa jäsenmaiden kansallisille intresseille. Niin myös Venäjän sotatoimet Ukrainassa.
Nykytilanne ei kuitenkaan ole Orpon hallituksen kannalta huono. EU:n johtopaikoilla on paljon kokoomuksen eurooppalaisen emopuolueen EPP:n edustajia. Samalla kokoomuksella on vahva rooli Suomen EU- ja ulkopolitiikassa. Suomen varautumis- ja puolustusosaaminen kiinnostaa Brysselissä nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.
Komissaarien toimintaan vaikuttaa se, millaisesta kulttuurista ja puoluetaustasta he tulevat. Pitkien poliittisten urien aikana luodut suhteet ovat merkittäviä.
”Komission politisoituminen on pitkälti seurausta siitä, että parlamentin rooli on kasvanut 30 viime vuoden aikana merkittävästi. Samoin eurooppalaisen puoluejärjestelmän. Komissiossa on tullut tarve tasapainottaa paikkoja eri puoluekannan mukaan.”
Europarlamentissa Eero Heinäluoma ja Aura Salla ovat toista mieltä. He eivät tunnista, että von der Leyenin komissio huolehtisi mitenkään erityisesti pienempien maiden eduista.
Heinäluoma sanoo, että tällainen on voinut olla totta ehkä 1990-luvulla, mutta ei enää. Komissio ei vaikuta aina edes tuntevan pienempien maiden asioita kovin hyvin. Sen sijaan usein on tunnistettavissa tilanteita, joissa se haluaa selvästi huomioida Ranskan, Saksan ja nykyään myös Italian tarpeita.
Aura Salla kuvaa, miten esimerkiksi José Manuel Barrosolla oli tapana tulla huoneeseen ja kysyä, mitä pienet jäsenmaat ovat asioista mieltä.
”Jean-Claude Juncker puolestaan tuli huoneeseen, ja kysyi, mitä Ranska ja Saksa on mieltä. Nyt von der Leyen ei usein kysy mitään, vaan tekee asioita bunkkerissaan. On tapahtunut iso muutos. Suomessakin pitäisi päästä eroon ajattelusta, että komission virkakunta olisi aina meidän puolellamme.”
Kirjoittaja vieraili Brysselissä Euroopan komission myöntämällä matka-apurahalla.