Tekikö Suomen jahkailu aseviennin turhaksi? Apu Ukrainalle on myöhässä ja ”voisi aiheuttaa vastatoimia Venäjän puolelta”

Linjaa olisi pitänyt pohtia jo kuluneiden kahdeksan sotavuoden aikana, sanoo sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.

asevienti
Teksti
Salla Jantunen

Jahkailu aseviennissä Ukrainaan kertoo ennen kaikkea siitä, että Suomessa pelätään Venäjän reaktioita, sanoo Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.

”Ei vähiten siksi, että Vladimir Putin uhkasi ennenäkemättömillä seurauksilla sotaan puuttuvia tahoja”, hän toteaa.

Sanna Marinin (sd) hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi ei vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin.

Suomi on saanut Ukrainalta pyyntöjä puolustusmateriaalin ja ei-aseellisen avun toimittamisesta.

Aseviennin puolesta puhuu Käihkön mukaan se, että Ukrainassa ratkaistaan tällä hetkellä Euroopan tulevaisuuden kannalta olennaisia turvallisuuskysymyksiä.

”Tästä perspektiivistä Suomellakin on intressi tukea räikeästi kansainvälistä oikeutta rikkovan Venäjän hyökkäysten uhria. Tämä voisi myös pitkällä aikatähtäimellä nostaa kynnystä käyttää sotilaallista voimaa Euroopassa.”

Linjaa puolustusmateriaalien lähettämisestä olisi Käihkön mukaan pitänyt Suomessa pohtia jo kuluneiden kahdeksan sotavuoden aikana. Nyt voi olla jo liian myöhäistä.

”Epävarmuus sodan etenemisestä tuskin lisää intoa viedä aseita, koska sillä ei välttämättä enää tässä vaiheessa olisi mitään merkitystä sodan lopputulokselle, mutta se voisi aiheuttaa vastatoimia Venäjän puolelta”, Käihkö sanoo.

Pelko Venäjän reaktioista on Suomessa suurempaa kuin Ruotsissa, hän arvioi. Syy löytyy Venäjän ja Suomen pitkästä rajasta. Toisaalta Suomen puolustuskyky on Käihkön mukaan Ruotsia korkeampi. Se selittää osaltaan Ruotsin varovaisuutta asiassa.

Asevientiin liittyy myös kysymys vastavuoroisuudesta ja varautumisesta.

”Ukrainan tilanne ei tietysti ole täysin sama kuin Suomen, mutta sekä Suomi, Ruotsi että Ukraina ovat kaikki sotilaallisesti liittoutumattomia maita. Kaikilla kolmella on intressi saada ulkopuolista apua mahdolliseen aseellisen konfliktin aikana”, Käihkö sanoo.

 

Venäjän hyökkäyksen edetessä paineet Suomen linjamuutokselle tai ainakin linjan uudelleenharkinnalle ovat kasvaneet.

Iltalehden eduskuntaryhmille 23. helmikuuta tekemän kyselyn mukaan kuusi ryhmää kymmenestä kannattaa aseviennin harkitsemista. Kokoomus, keskusta, vihreät, Liike Nyt, kristillisdemokraatit ja Rkp kannattavat kyselyssä harkintaa. Pääministeripuolue Sdp, vasemmistoliitto ja Valta kuuluu kansalle vastustavat sitä.

Perussuomalaisten kanta oli IL:n kyselyssä epävarma. Ylen 21. helmikuuta tekemässä kyselyssä perussuomalaiset suhtautuivat harkintaan kielteisesti. Niin myös keskusta, joka muutamassa päivässä muutti kantaansa. Perussuomalaisten ryhmäjohtaja Ville Tavio sanoi Iltalehdelle, ettei perussuomalaiset ole tehnyt erillistä päätöstä suhtautumisestaan asevientiin.

Ulkoasiainvaliokunnan johtoon helmikuun puolivälissä noussut Jussi Halla-aho (ps) nosti aseviennin julkiseen keskusteluun valintansa yhteydessä. Halla-aho totesi jo 10. helmikuuta, että keskustelua aseviennistä Ukrainaan olisi syytä käydä.

Halla-ahon painavin argumentti aseviennin harkinnan puolesta liittyy ajatukseen vastavuoroisuudesta.

”Jos olisimme hyökkäyksen tai uhan kohteena, olisiko meillä ymmärrystä sellaisille linjauksille, että muut maat kieltäytyisivät auttamasta Suomea vedoten siihen, että ne eivät halua viedä konfliktialueille aseita. Tämä on mielestäni aika hyvä kysymys”, hän sanoo Suomen Kuvalehdelle.

Hänen mukaansa olisi hyvä pohtia, onko kirjaus alkujaan luotu estämään Suomea olemasta vaikuttava tekijä konfliktien syntyyn vai estämään hyökkäyksen kohteena olevaa maata puolustamasta itseään.

Halla-ahosta Suomen asevienti ei ole ollut johdonmukaista. Suomi on viime vuosina vienyt puolustusmateriaalia muun muassa Arabiemiraatteihin, jolla on yhteyksiä epävakauksiin Jemenissä.

”Uskon, että tässä enemmän painaa se, että kyse on konfliktista, jossa Venäjä on osapuolena, kuin mikään yleinen periaate. Tämä on minun oma subjektiivinen arvioni tästä asiasta.”

”Ukrainalla tälle avulla on kova kiire ja tarve. Pyydetty materiaalikirjo on hyvin laaja.”

Puolustusministeriö ei ota kantaa siihen, onko Suomen asevienti johdonmukaista. Mahdollinen asevienti Ukrainaan on valtiojohdon poliittisen päätöksenteon piirissä, ministeriöstä todetaan. Päätöksenteossa arvioidaan muun muassa materiaalin merkitys oman puolustuksen kannalta.

Ukrainasta on saatu useita tukipyyntöjä monia kanavia pitkin. Pyynnöt ovat olleet osittain myös päällekkäisiä, mikä on lisännyt selvitysten tekemisen haasteellisuutta, ministeriöstä kerrotaan. Ministeriössä on varauduttu siihen, että pyyntöjä tulee jatkossa lisää.

”Tämä kertoo myös siitä, että Ukrainalla tälle avulla on kova kiire ja tarve. Pyydetty materiaalikirjo on hyvin laaja. Puolustusmateriaalin lisäksi on pyydetty esimerkiksi pelastustoimialaan liittyvää materiaalia”, puolustusministeriön viestinnän kokoamassa vastauksessa todetaan.

Ukraina on pyytänyt esimerkiksi suoja- ja lääkintävarustusta. Ministeriö ei kerro pyyntöjen tarkempia yksityiskohtia julkisuuteen Ukrainan turvallisuuteen vedoten.

Reutersin mukaan Ukrainan toiveissa on hankkia muun muassa helikoptereita ja panssaroituja ajoneuvoja, ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä ja motorisoituja haupitseja. Ruotsilta Ukraina on pyytänyt ainakin Saabin Robot 57 -panssarintorjuntaohjuksia, jotka tunnetaan kansainvälisesti nimellä NLAW.

Julkisuudessa on pohdittu sitä, olisiko Suomessa sellaista materiaalia, josta olisi Ukrainalle hyötyä, ja jota voitaisiin lähettää avuksi heikentämättä kansallista puolustusta. Puolustusministeriön mukaan puolustusvoimat ei varastoi ”turhaa materiaalia” ja kaikella materiaalilla on ”aito kansallisen puolustuksen tarve”.

 

Suomi on saanut lupapyyntöjä myös Suomesta aikaisemmin hankittujen aseiden viemiseksi Ukrainaan. Viro haluaisi lähettää Suomesta vuonna 2009 hankkimansa kenttätykit Ukrainaan. Ulkoministeri Pekka Haavisto ilmoitti 23. helmikuuta, että Suomi näyttää viennille vihreää valoa.

Suomi hankki tykit Saksasta. Vientiin tarvitaan sopimusten mukaan myös Saksan lupa. Yleisellä tasolla Saksa on suhtautunut asevientiin kielteisesti. 24. helmikuuta maan varakansleri Robert Habeck ilmoitti, että Saksa ei tule viemään aseita Ukrainaan.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) kertoi keskiviikkona 23. helmikuuta, että Suomi on saanut alustavan pyynnön Alankomailta Suomesta hankitun materiaalin viemiseksi Ukrainaan. Suomen asevienti Alankomaihin on sisältänyt muun muassa ampumatarvikkeita, aseita ja suojavarustusta. Pyynnön sisältöä ei ole paljastettu julkisuuteen.

Puolustusministeriön mukaan Alankomaiden pyyntö käsittelee materiaalia, jonka vienti on ampuma-aselain mukaan Poliisihallituksen myöntämän siirtoluvan alaista. Pyyntö on siirretty Poliisihallituksen käsiteltäväksi.

”Tässä sodassa länsi näyttää olevan valmis sotimaan viimeiseen ukrainalaiseen asti.”

Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun Ilmari Käihkön mukaan Ruotsissa asevienti Ukrainaan on saanut kannatusta oppositiosta. Sosialidemokraattien johtama hallitus on vastustanut asiaa vedoten lakiin. Ruotsissa lait kieltävät aseiden myynnin konfliktialueille.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kirjoitti Twitterissä perjantaina, että Ruotsi tarjoaa Ukrainalle sotilaallista, teknillistä ja humanitääristä apua.

Ruotsin ulkoministeri Ann Linde selvensi Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:lle, että Zelenskyin mainitsema sotilaallinen tuki tarkoittaa Ruotsin vuodesta 2014 asti osoittamaa tukea Ukrainan puolustuksen vahvistamiselle. Operaatio Unifierin nimissä on esimerkiksi koulutettu Ukrainan sotilashenkilöstöä. Ruotsi on avustanut myös esimerkiksi miinanraivaustöissä.

Käihkö näkee, että monet länsimaat olisivat kyllä jo lähettäneet Ukrainaan aseita, jos Ukrainan puolustaminen nähtäisiin riittävän tärkeänä niiden omiin intresseihin peilaten. Osa Euroopan maista on lähettänyt maahan aseellista apua. Esimerkiksi Britannia, Tšekki, Alankomaat ja Baltian maat ovat avustaneet Ukrainaa asein.

Käihkön arvion mukaan Ukraina tarvitsisi kiireellisesti sotilaallista apua ja esimerkiksi ilmatilansa sulkemisen. Nämä toimenpiteet johtaisivat väistämättä yhteydenottoon Venäjän kanssa. Siksi ne ovat hyvin epätodennäköisiä, Käihkö sanoo.

”Tässä sodassa länsi näyttää olevan valmis sotimaan viimeiseen ukrainalaiseen asti.”