Fortumin Venäjä-riskit kaatuvat veronmaksajien ja omistajien niskaan: Pitäisikö koko suomalaisen energiasektorin poistua Venäjältä?

Suomen valtion suuromistuksessa olevan sähköyhtiö Fortumin Venäjä-riskit ovat askeleen lähempänä realisoitua.

Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainan eri osiin torstaina 24. helmikuuta. Fortumin osakkeen arvo ja ruplan kurssi romahtivat välittömästi. Markkinat ovat pitkin viikkoa hinnoitelleet Fortumille Venäjä-riskin kasvua: kurssi on laskenut muutamassa päivässä parikymmentä prosenttia.

Fortum on merkittävin suomalainen yhtiö, joka tekee kauppaa tällä hetkellä Venäjällä. Se on toiminut Venäjällä ja entisessä Neuvostoliitossa jo 1970-luvulta saakka, ja 2000-luvulla investointien määrä on kivunnut peräti 4,5 miljardiin euroon.

Miljardi-investoinneilla Fortum on rakennuttanut Länsi-Siperiaan kahdeksan lämpövoimalaitosta ja muun muassa tuulivoimalaitoksen Uljanovskin kaupunkiin. Kaupunki sijaitsee noin parin tuhannen kilometrin päässä Helsingistä itään.

Fortum omistaa myös saksalaisesta energiajätti Uniperista 78 prosenttia. Uniperilla on Venäjällä useita voimalaitoksia ja yhtiö on rahoittanut venäläistä Nord Stream 2 -kaasuputkea noin miljardilla eurolla.

Saksa päätti jo talouspakotteiden ensimmäisellä kierroksella panna putkihankkeen ”jäihin”, eikä sen tulevaisuudesta osaa kukaan sanoa mitään varmaa.

Fortumin Venäjä-riskit heijastuvat suoraan sen osakkeenomistajiin ja myös suomalaisiin veronmaksajiin, koska yhtiö on maksanut valtiolle osinkoja noin puoli miljardia euroa vuosittain.

Venäjä-riskien kasvaessa, joutuu yhtiö pohtimaan osinkopolitiikkaansa uusiksi. Maksetaanko tuloksesta kuten ennekin, vai pitääkö varautua tappioiden paikkaamiseen?

 

Fortumin Venäjä-kytköksien juuret ovat Loviisan ydinvoimaloissa. 1970-luvulla Neuvostoliitosta hankittiin reaktori, turbiini, generaattori ja muut pääkomponentit, jotta Suomeen saataisiin lisää sähköä. Samalla sitouduttiin ostamaan Neuvostoliitosta ydinpolttoainetta eli uraania.

Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta venäläisen ydinpolttoaineen markkinaosuus on Suomessa edelleen liki 40 prosenttia. Loviisan reaktoreiden polttoaine olisi asiantuntijoiden mukaan korvattavissa länsimaiden toimituksilla, jos talouspakotteet ulottuisivat uraanitoimituksiin.

Fortum tempautui yhä voimakkaammin venäläiseen ydinvoimabisnekseen vuonna 2015, kun se yllättäen kertoi osallistuvansa 6,6 prosentin osuudella Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen.

Alun perin Fortumin ei pitänyt osallistua koko hankkeeseen, ellei se saa enemmistöomistusta venäläisestä TGC-1:n vesivoimatuotannosta. Fortum ei ole vielä tänä päivänäkään saanut tahtomaansa.

Nyt Suomen hallitus on päättänyt teetättää Fennovoima-hankkeelle uuden riskianalyysin ja elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) on sanonut eduskunnassa, ettei hän voisi tässä tilanteessa esitellä valtioneuvostolle Fennovoiman ydinvoimalan rakentamislupaa.

Tilanne on erittäin vaikea koko Suomen energiateollisuudelle. Seitsemän miljardin euron Fennovoima-hankkeesta omistaa 34 prosenttia venäläinen Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voima Oy.

Vaikka Fennovoimalla ei ole rakennuslupaa, on voimalaitoksen valmistelutöihin käytetty jo yli 600 miljoonaa euroa. Fortum on pannut rahaa hankkeeseen osuutensa mukaisesti kymmeniä miljoonia euroja.

”Mielestäni Suomen hallituksen on mahdotonta antaa rakentamislupaa sellaisen maan valtionyhtiölle, joka on vastikään hyökännyt naapurimaahansa”, sanoo kansainvälisen liiketoiminnan professori Kari Liuhto Turun yliopistosta.

Venäjä on satsannut Fennovoimaan kauan ja se vaikuttaa olevan presidentti Vladimir Putinille erittäin tärkeä projekti.

Liuhto muistuttaa, että Venäjä lähetti jo vuonna 2006 Suomeen suurlähettiläs Aleksandr Rumjantsevin pohjustamaan ydinvoimahankkeen etenemistä. Rumjantsev oli ennen suurlähettilästehtäväänsä Venäjän atomienergiaministeri.

 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan johtanee Euroopan, Yhdysvaltojen ja Venäjän väliseen pakotekierteeseen, joka vahingoittaa kaikkien talouksia tavalla tai toisella.

Jo käyttöönotettujen pakotteiden lisäksi läntiset pakotteet voisivat kohdistua esimerkiksi kaasuyhtiö Gazpromin tai öljyntuottaja Rosneftin omistuksiin Euroopassa.

Mikäli näin tapahtuisi, asettaisi Venäjä vastavuoroisesti pakotteita Venäjälle investoinneille ulkomaisille yrityksille, kuten esimerkiksi ranskalaiselle Totalille, brittiläiselle BP:lle, amerikkalaiselle ExxonMobilelle – ja Fortumille.

”Tappiomme olisi suhteellisesti monia muita länsiyrityksiä suurempi, sillä Fortum on investoinut suhteessa enemmän Venäjään kuin muut läntiset yhtiöt”, Liuhto sanoo.

Professori muistuttaa, että talous on vain yksi osa-alue kriisiä.

”Pelissä on eurooppalaisen valtion suvereniteetti ja jopa itsenäisyys. Suomi ei ole immuuni tälle hyökkäykselle siitäkään huolimatta, että meillä on poikkeuksellisen hyvät suhteet Venäjään.”

 

Suomen Kuvalehti esitti Fortumin johdolle kysymyksiä Ukrainan tilanteen vaikutuksesta yhtiön toimintaan Venäjällä.

Fortum ilmoitti vastaavansa kysymyksiin keskiviikkona 23. helmikuuta. Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta, ilmoitti Fortum, ettei se ehdi vastata SK:n esittämiin kysymyksiin, koska se joutuu keskittymään uuden tilanteen arviointiin.

Myöhemmin torstaina 24. helmikuuta Fortum lähetti tiedotteen, jossa se kertoi seuraavansa pakotteiden ja mahdollisten vastapakotteiden kehittymistä tarkasti. ”Emme halua spekuloida mahdollisilla tulevilla pakotteilla tai niiden vaikutuksilla”, Fortum kirjoitti.

Iso kysymys kuuluu, miten Fortum pystyy hallitsemaan Venäjä-riskejä nyt ja tulevaisuudessa?

Vielä suurempi kysymys on, pitäisikö koko suomalaisen energiasektorin poistua Venäjän markkinoilta? Tämä tarkoittaisi Fortumin lisäksi öljyntuontia ja sähkönsiirtoa. Olisiko Suomen ja koko energiateollisuuden etu, jos Venäjä-kytkökset katkaistaisiin?

Fortum julkistaa vuoden 2021 tuloksensa torstaina 3. maaliskuuta 2022. Tuolloin viimeistään yhtiön johdon pitää kertoa markkinoille Fortumin näkemykset Venäjä-riskeistä ja niiden hallinnasta.

Fortumilla oli Pörssisäätiön tietojen mukaan vuoden 2021 lopussa lähes 200 000 suomalaista osakkeenomistajaa.